keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Kotka

Kotkassakin olisi ollut vaikka mitä tekemistä, emmekä ihan joka kirppistä etsineetkään, koska halusimme käydä myös merikeskus Vellamossa ja Sapokan vesipuistossa, jotka olivatkin hienoja paikkoja sen perusteella, mitä niistä ehdimme nähdä. Parissa tunnissa ehdimme kuitenkin katsastaa kolme keskustan kirpputoria.

Aloitimme kirppis Aarrearkusta Kapteeninkadulla (kaikki käymämme kirppikset sijaitsivat ihan lähellä toisiaan).  Sisäänkäynti oli ei-kutsuvasti ajoluiskan päässä parkkihallissa, mutta rohkeasti sisään vain!



Sisältä löytyi hyllykirppiksen ja osto- ja myyntiliikkeen välimuoto, tai sellaiselta se ainakin vaikutti. Osa tavaroista oli ryhmitelty vuokrapöydille, osa taas oli tavararyhmittäin. Hmm. Joka tapauksessa tavaraa oli paljon ja sen laatu keskimäärin ihan hyvää, vaikkei hintataso halvinta ollutkaan. Punaiset ja kellanruskeat astiat jäivät odottamaan kiinnostunutta keräilijää. Aarrearkussa kiinnitti huomiota myös suuri määrä vanhaa harrastaja- ja katutaidetta, jota luonnehtii paikoitellen myös omituinen surrealismi. Paikassa - kuten muuallakin Kotkassa - vanhat vinyylilevyt olivat suhteettoman kalliita, ei kukaan maksa Mireille Mathieun levyistä viittä euroa! 



80-luvun kahdeksankulmaiset Arcoroc-astiat ovat varmasti hiipimässä takaisin muotiin, tässä vielä vanhempaa kerrostumaa. 

Aarrearkusta suunnattiin erinomaisen Café Aromen kautta Pelastusarmeijan myymälään Keskuskadulla, samalla luotiin silmäys kadun viertä kulkevaan patsaspuistoon.


Pelastusarmeija oli tyypillinen lajissaan, tavara siistiä ja sitä oli paljon. Vanhat vaatteet oli kerätty omaksi rekikseen, jossa oli muun muassa tosi hieno miesten 70-luvun kesäpaita. Myymälässä oli myös hyvä yhden euron kirjojen hylly, josta mukaan tarttui ainakin Sakari Saarikiven taidekirja Impressionismi 50-luvulta. Levyistä - täälläkin kalliista - lähti matkaan Gary's Gangin diskoälppäri, jossa muun muassa hitti "Keep on Dancing".


Lastenvaatteet olivat enimmäkseen halpoja. Lastenvaatelaarissa istui myös pari kamalinta vähään aikaan nähtyä nukkea. Huu.


Tässä 60-luvun froteeluomuksessa oli ainesta festarihatuksi, mutta kauppaan jäi.


Seuraava kohde oli kadun toisella puolella lähes vastapäätä sijaitseva Fida. Sen takana valopihalla olisi ollut myös Sininauha-yhdistyksen kirppis, joka valitettavasti oli kiinni, kun kävimme oven takana. Fida oli suuri ja ehdimme viettää siellä vain noin vartin, joten läpijuoksemiseksi meni väkisinkin.



Fidoilla on usein hyvät valikoimat ompelutarvikkeita, ja täältäkin taisin ostaa metallivetoketjuja ja jotain muuta pientä. Suuria löytöjä ei tehty, ellei sellaiseksi laske J. R. R. Tolkienin lastenkirjaa Herra Bliss. Kahdella eurolla se oli todella edullinen, mutta kansipaperit olivat toisaalta melko repaleiset.

Meidän käymämme Kotkan keskustan kirppikset olivat melko tavanomaisia. Tosin meiltä jäi käymättä kiinni olleen Sininauhan lisäksi ainakin Satamakadulla sijaitseva Kotkan keräys- ja avustuskeskus, joten potentiaalia on! Lisäksi kaikkia mukana olleita Kotkan kirppisten osoitteita emme onnistuneet edes paikallistamaan kartalle. Ehkä on syytä poiketa Kotkassa joskus toiste uudelleen - myös sen takia, että Kotka vaikutti viehättävältä kesäkaupungilta, jossa on paljon nähtävää, vaikka ei kirpputoreista välittäisikään. Ainakin Café Aromen halpaa päärynätorttua jää kaipaamaan - suuri saksanpähkinärouheilla höystetty torttupala maksoi vain kolme euroa!

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Hamina

Jos ei olisi ollut tylsän sateinen päivä, olisimme varmasti viettäneet Haminassa enemmänkin aikaa kirpputorimaakuntamatkallamme. Kiva kaupunki! Aloitimme aamun kahvittelemalla raatihuoneen edullisessa ja kivassa kahvilassa ja sen jälkeen jalkauduimme ympyräkeskustan kirpputoreille. Niitä olikin monta, taisimme löytää peräti viisi!


Ensimmäisenä oli vuorossa Sinitaivas-niminen, Sininauhasäätiön ylläpitämä kirppis Kirkkokadulla ihan lähellä raatihuonetta (ylipäänsä jäi vaikutelma, että Haminassa kaikki on aina aika lähellä). Se oli melko pieni, mutta osoittautui hyväksi: pari Arabian harvinaisehkon Kemi-sarjan lautasta sarjaa keräävälle sukulaiselle, kaunis kuvioton vaaleanpunainen suuri Arabian lautanen, joka luultavasti ajoittuu 1960-luvun alkupuolelle, kuviollisia juomalaseja... räväkät tolppakorkoiset kengät aitoa 1970-lukua.

Levyvalikoima oli yllättävän hyvä, harvoin näkee kirppareilla näinkään hyviä levyjä: matkaan lähtivät ainakin ZZ Topin, ELO:n, Kool and the Gangin ja Pet Shop Boysin kokoelmat sekä Stallonen Cobra-elokuvan soundtrack (camp-hengessä tietenkin!). Seuralainen löysi 1970-luvun legendaarisen lastenlevyn Iso mies ja keijukainen (joskin huonossa kunnossa), me poimimme mukaan myös vanhoja diskosinkkuja sekä naarmuuntuneen kuuden biisin mini-ep:n täynnä vanhaa suomalaista tangoa. (Alla näyte Iso mies ja keijukainen -levyltä.)
Sinitaivaasta juoksimme sateen ropistessa Löytö-Kirppis -nimiseen paikkaan, jonka seinässä oli tällainen jo vintaasiksi muuttunut valomainos.


Fredrikinkadulla sijaitseva Löytö-Kirppis on hyllykirppiksen ja osto- ja myyntiliikkeen yhdistelmä. Luulin ensin pieneksi, kunnes löytyi alakertaan johtavat portaat. Tavara oli pääosin hyvin tavanomaista, seassa muun muassa tällaista:




Löytö-Kirppis tuotti pieniä hajalöytöjä. Suurimman saaliin löysi lapsi, jonka videokasettivalikoima täydentyi Digimon- ja Pokemon-leffoilla. Jätin yläkuvan vanhat lehdet ostamatta ihan kuljetusteknisistä syistä, mutta niitä oli paljon ja hinta perustasoinen kaksi euroa.

Löytö-Kirppiksen jälkeen suunnattiin Isoympyräkadulle Erilainen Apaja -kirppikselle. Vaikka talo näyttää tältä ja kadunpätkäkin oli lähes autio, kirppis on ihan nurkan takana kauppatorilta katsoen.


Erilaisessa Apajassa oli kumman tyhjää - ihan kuin paikka olisi valmistautunut muuttoon tai toipumassa sellaisesta - mutta löytöjä tuli astia- ja leluhyllystä. Sekä ilmaislaarista, johon lisättiinkin vaatteita meidän paikalla ollessamme - mukaan tulivat ainakin hipsterihenkiset farkkushortsihaalarit ja vaaleanvihreät pyöräilyshortsit. Kuvassa oleva kiva kuppi oli päätynyt pistokkaan ruukuksi.


Seuraava kohde oli Sotek-säätiön ylläpitämä Ekotalli Rautatienkadulla, joka oli vain parinsadan metrin päässä linnoitusvallin toisella puolen, vastapäätä Haminan kirjastoa. Rautatietähän ei Haminaan enää tule - entinen rautatieasema siinä Rautatienkadulla on nykyisin bussiasema! Ekotalli oli suuri, edullinen ja tavaraa oli kaikista perusryhmistä - tosin ei mitään kovin vanhaa tai muuten erityisen kiinnostavaa. Mukaan lähtivät vihreät korkokengät (sellaisia tarvitaan aina) sekä kasa erilaisia kirjoja, lähinnä lastenkirjoja, joista erikoisin lienee Kaarlo Thermanin satukokoelma Joutsenkello (Otava 1947), jossa on Rolf Sandqvistin poikkeava kuvitus. Hyväkuntoinen kirja maksoi kolme euroa, muuten kirjojen hinta pysytteli normaalissa: puolesta eurosta kahteen. 

Söpöjä kuppeja Sotex-säätiön Ekotallista. 

Vietimme Haminassa oikeastaan vain puoli päivää ja koska oli kiire eteenpäin, jätimme torin varrella sijaitsevan Megatorin käymättä. Nimi herätti seurueessamme jossain määrin ennakkoluuloja, myönnetään.

Kenkiä ja lautasia Haminasta.

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Myllykoski (Anjalankoski)

Kymenlaakso on ollut meille tuntematonta aluetta niin kirpputorillisesti kuin muutenkin, mutta nyt teimme sinne kohtalaisen kattavan kierroksen. Ensimmäinen etappimme oli Myllykosken taajama Anjalankoskella, joka nykyisin on osa Kouvolan kaupunkia. Myllykoskelle pääsee auton lisäksi bussilla ja junalla Kouvolasta, matka kestää vain pienen tuokion.

Kirpputoreja löytyi vanhan keskustan alueelta kolme. Myllykoskentie johtaa lakkautetulta paperitehtaalta todella idylliselle, mutta jo valitettavan hiljaiselle 50-luvulla rakennetulle kylänraitille, jolla sijaitsevat vierekkäin Lähetyskirpputori ja loosikirppis nimeltä Heikun Keikun.


Aloitimme entisessä rautakaupassa sijaitsevasta Lähetyskirpputorista. Kyllä, se oli niin hyvä kuin saattoi ulkopuolelta arvatakin. Tilat olivat isot ja kaksikerroksiset; mieleen tulivat toukokuussa visiteeratut Kiuruveden lähetyskirppikset.




Tarjonnassa oli kaikkea. Siis kaikkea, ja paljon. Huonekaluja, urheiluvälineitä, kirjoja, lehtiä, leluja, astioita, kodintavaraa, vaatteita kaikille ikäryhmille ja sukupuolille, muita tekstiilejä, ompelutarvikkeita ja muuta pientä sälää... you name it. Hinnoittelu oli myös erittäin maltillinen.


Pakko oli kuitenkin edes koettaa pitää järki päässä, koska oltiin monipäiväiseksi suunnitellun kirppisreissun ensimmäisellä kirpputorilla. Esimerkiksi nämä jätettiin seuraavien kävijöiden iloksi:




Ostettiin kuitenkin kassillinen rompetta: muutama 50-70-luvun mekko, vintage-ikäinen vyötärökorsetti, muutama muu vaate, leluja, pari vanhaa tekstiiliä, Kouvolan Rasti -urheiluseuran ihoamyötäilevää lycraa oleva kokohaalari, lasten videoita (joita muuten oli tosi paljon ja halvalla - on hyvä omistaa vielä VHS-nauhuri!), vanhoja discovinyylilevyjä, Game of Life -niminen klassikkopeli, joka lapsen mielestä oli koko reissun paras löytö, muutama kirja, yksi vintagekangas syksyn ompeluksiin... todennäköisesti myös paljon kaikkea pientä söpöä tavaraa, jollaista meille tuppaa kertymään. Yhteishinta: 23,50 euroa. [Tämän jälkeen nappasin tosin vielä kolmella eurolla Jack & Jonesin vihreän farkkutakin 90-luvun alusta. - juri]

Vaikka tässä vaiheessa jo hengästytti, siirryimme viereisessä talossa sijaitsevaan Heikun Keikun -nimiseen hyllykirppikseen. Se oli tupaten täysi, hiukan ahdas ja vaikeasti kuvattava paikka. Tarjolla oli paljon lastenvaatteita ja -tarvikkeita sekä naisten ihan kivoja perusvaatteita. Seuralainen osti tyylikkään Nanso-neuleen pöydästä, jossa oli paljon muutakin Nanson Lempivaate-sarjaa.

Hyllykirppikset nousevat ja laskevat arvostuslistalla vähän satunnaisesti, sillä yksikin täsmähyvä myyjä riittää. Niin kävi nytkin. Paikallinen 50-lukuharrastaja tyhjensi varastoaan ja osui olemaan tarpeeksi lähelle oikean kokoinen. On aikaa siitä, kun olen hyllykirppiksellä saanut sellaisia rytmihäiriöitä kuin tajutessani, mitä kaikkea pöydällä oikein olikaan myynnissä. Nämä ostin.


Tässä Hopeapeilin lukijoille jo tutussa kuvassa on 1950-1960-luvun kävelypuku, kahdet hansikkaat, aurinkolasit, neljä paria kenkiä 1930-1950-luvulta, käsilaukku, toppi ja pussillinen 1950-luvun pukukoruja. Ei lähellekään ilmaista, mutta joka tapauksessa oli häkellyttävää löytää tällaisia harvinaisia, melko hyväkuntoisia ja selvästi asiantuntevalla maulla kerättyjä vintage-tavaroita kirpputorihinnalla! Mutta koska muulta kirppikseltä ei sitten tullutkaan ostoksia kuin yhden pienen lelun verran, olisi Heikun Keikun nyt sen pöydän tyhjennettyäni vain ihan tavallinen, joskin aika edullinen hyllykirppis.

Työ-Mylly sijaitsi edellisiin nähden ihan nurkan takana. Siinä on kirppiksen lisäksi ilmeisesti työttömien toimintakeskus, jossa ainakin ommellaan hienoista kankaista tunikoita, kasseja ja muita vaatteita ja asusteita. Työ-Myllyssäkin on laaja astiapuoli, jossa muun muassa vanhaa Tupperwarea, Sarvista ja Arabiaa, tekstiilipuoli, jossa retro oli eroteltu asiantuntevalla otteella (ei juuri huteja, toisin kuin joillain muilla kirppiksillä) omaksi melko pitkäksi rekikseen, ja pienemmän tavaran lisäksi huonekaluja.




Ostimme Työ-Myllystä vanhoja leluja kuten helistimiä, lasten retrolakanan, 50-luvun villaisen pikkumustan, 1960-luvun miesten hyvänä pidetyt nilkkurit (varsinainen löytö neljällä eurolla!) ja jotain pientä tavaraa. Jos emme olisi pitäneet tietoisesti kriittistä otetta, kuorma olisi voinut olla suurempikin - esimerkiksi yllä olevien kuvien tavaroita harkittiin; Martelan lentokenttätuolit maksoivat 50 euroa pätkä, ja pätkiä oli tarjolla useita. Keskimmäisessä kuvassa on Arabian harvinaista 50-luvun korvatonta kahvikuppimallia - näiden ostamatta jättäminen harmittaa jonkin verran. Työ-Mylly oli kohtalaisen edullinen paikka, muttei aivan Myllykosken hienon lähetystorin hintatasoinen. Meidän ostoksemme olivat yhteensä kympin luokkaa.


Mänttä

Mänttä on nykyään vaatimaton pikkukaupunki, johon sana "kauppala" sopisi erinomaisesti. Keskusta on pieni, mutta sen ulkopuolella on jäänteitä suuresta menneisyydestä: Serlachiuksen suuret sellutehtaat sekä kaikki konttorirakennukset klassistisine koristeaiheineen ja vanha, käyttämätön viinatehdas Mäntänvuoren juurella. Käytöstä kauan sitten poistetulla rautatieasemalla on yksityinen lelumuseo, jossa kannattaa piipahtaa. Veturitalleilla on näyttelytiloja. Joka puolella on kauniita järvimaisemia ja lukuisia uimarantoja. Tammikankaan rintamamiestaloalue on juuri sitä klassisinta sodanjälkeisen Suomen nostalgiaa, jonkinlainen utopia pienestä tiiviistä yhteisöstä. Kuvataideviikot on tuonut kaupunkiin uutta elämää, varsinkin Pekilon rohkeat näyttelyt kokeellisine teoksineen ovat aikamme kotimaista huipputaidetta.

Mäntässä on luonnollisesti muutamia kirppiksiä. Sininauhakirppis on kuulemma muuttanut torin varrelta kirkon kupeesta muualle, mutta siellä emme päässeet lyhyen keskustakierroksemme aikana käymään. Torin varrella on hyllykirppis (nimeltään ilmeisesti Mäntän kirpputori), josta on satunnaisesti voinut aiemmin tehdä löytöjä, mutta nyt paikan tila on vähän surullinen. Uutta tavaraa on sikin sokin myyntipöydillä, mutta mitään kovin erikoista ei osu silmiin, ellei huumorimielessä ostettuja käärmekuvioisia hopealeggingsejä sellaiseksi laske.

Parempi saalis jää käsiin Mäntän SPR:n kirppikseltä, joka sijaitsee hienolla paikalla Pekilo-siilon vieressä vanhassa puutalossa (kuvassa taaempi talo). Suuremmassa päärakennuksessa on SPR:n toimintakeskus, pienemmässä piharakennuksessa on kaksikerroksinen kirpputori, josta tekee halvalla hyviä peruslöytöjä: mummovaatetta, 90-lukua, vanhahkoja peruslaseja, kirjoja alkaen 30 senttiä kappale. Myös poistolaarissa on hauskoja laseja ja lautasia kymmenen sentin kappalehintaan. Erityistä huomiota herättää ilmeisesti vanhasta vaatekaupasta saatu Mic Macin kangas sovituspaikan verhona. Huomiota herättää myös hyväkuntoinen 70-luvun miesten nahkainen pikkutakki, jonka hinta on kolme euroa. Se olisi kannattanut siinä kunnossa raahata kotiin, mutta oli liian pieni minulle.

Mukaan lähtee outo Atlantis-aiheinen huuhaa-kirja, Rock'n'roll Revival -niminen rockabilly-kokoelma vinyylinä, punainen froteinen turbaani, jonka joku on ilmeisesti itse tehnyt vanhasta pyyhkeestä, vihreät muoviset nappikorvikset, keltainen farkkuinen lappushortsihaalari sekä vanha keltainen lautanen, joka näyttää ja tuntuu Arabialta, mutta mitään leimaa pohjassa ei ole. Saattaa olla Arabian sekundalaatua, jota on aikoinaan paljon leimatta myyty. Ostosten yhteishinta huitelee jossain neljän euron tietämillä. Paikassa olisi voinut kauemminkin viihtyä, mutta piti junaan ehtiä. (Jos Mänttään haluaa junalla, niin Vilppulassa pitää jäädä pois - ja vastavuoroisesti nousta siellä junaan. Aseman lähistöllä näytti olevan kirpputori, mutta siellä emme valitettavasti ehtineet käydä.)

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Kemiö ja Taalintehdas

Olemme jo kauan viettäneet pätkiä kesistämme Kemiönsaarella, jossa sijaitsee ammattiyhdistyksemme mökki. Maaseutupitäjät ovat hiukan hankalia kirppisteltäviä perheellemme, joka liikkuu vain julkisilla kulkuneuvoilla. Tällä lomaviikolla päätimme kuitenkin vihdoin käydä tutustumassa Kemiön keskustan kirpputoritarjontaan.

Kemiönsaari on melko vahvasti ruotsinkielistä aluetta. Tässä ilmainen yhden sanan ruotsin kurssi: kirppis = loppis. Ensimmäinen kirppis, jossa kävimme, sijaitsee ihan linja-autoaseman kulmilla Siwan vieressä, kuulemma vanhassa Alkossa. Sillä ei kai ollut nimeä, ovessa luki vain Loppis-Kirppis ja se oli kutsuvasti auki.


Kirppis vaikutti siltä, että se toimi osittain vuokrapaikkamenetelmällä ja osittain jotenkin muuten. 

Vaatetarjonta oli vähän tylsää. Lapsille, etenkin pienille, olisi löytynyt vaatetta, aikuiselle oikein ei. Myynnissä oli myös hienoja lähes-antiikkisia tekstiilejä, mutta sen verran kovaan hintaan, etten ostanut. Hienot 70-luvun nahkaiset miesten tohvelit löytyi myös, sopuhintaankin, mutta ajatus niiden raahaamisesta kesähelteellä tuntui hölmöltä. Hyvä ostos oli kympillä napattu Kekkos-muotokuva, jonka on signeerannut "Verboff" - kyse lienee Mihail Verboff -nimisestä venäläissyntyisestä taiteilijasta, joka tuli kuuluisaksi tekemällä hallitsijoiden ja muiden kuuluisuuksien muotokuvia. Kuvaa lienee myyty enemmänkin Suomen koteihin.

Levyjä kirppikseltä kuitenkin löytyi, ostettavaksi neljä kappaletta: Dagmar Krausen Hanns Eisler -tulkintoja 80-luvulta sekä 80-luvun alun Miami-diskoa ja Greg Kihnin powerpop-älppäri samalta ajalta ja vielä Kool Moe Deen rap-levy 90-luvun alusta. Levykasa oli sekava, mutta laadukas: Elvistä, Rod Stewartia, Harry Belafontea, 50-60-luvun loungea ja paljon muuta odotti ostajaansa.

 

Ehdotonta plussaa Loppis-Kirppikselle (pahoittelut, jos sillä on nimikin!) omistajan joustavasta asenteesta. Poika sai ostaa nipun pokemonkortteja laatikosta, jonka tavarat olivat jo poistuneet myynnistä, mutta joita omistaja ei vielä ollut noutanut. "Ne vietäisiin kuitenkin johonkin pois, hyvä että saavat vielä jotain myydyksi", myyjä kommentoi ja kirjoitti korttikasalle suurpiirteisen hintalapun.

Kemiön keskustanseudun toinen kirppis, Saparo/Käpy, toimii reilun kilometrin päässä Vretan kylässä; Taalintehtaalle menevät bussit vievät sen eteen, vaikka periaatteessa matkan voi kävelläkin. Kannattaa Saparoon suunnatessaan poiketa myös viereisellä Sagalundin kotiseutumuseoalueella, jossa on leppoisa tunnelma, kivoja vanhoja taloja tutustumiskohteina ja vieläpä kunnon museokauppa ja lounasravintola. Sagalundista poistuessamme huomasimme erään piharakennuksen seinässä kirppis-loppista mainostavan kyltin, mutta paikka oli kiinni eikä aukioloajoista ollut mainintaa.

Saparo/Käpy on hurmaavan sekava hyllykirppiksen ja lahjoitustavarakirppiksen välimuoto, joka sijaitsee vanhassa kaupassa. Irtaimistolle ei kaupan lopettamisen jälkeen ole tehty paljonkaan - verhoja ja muita kankaita oli myynnissä entisessä pakastealtaassa! Paikka on myös sokkeloinen. Huomasin sivuhuoneen, jossa oli vaatteita ja kenkiä, vasta kun oli jo kiire bussiin. Se ei estänyt kaappaamasta kainaloon 1980-luvun alun Henkkamaukka-mekkoa ja miehelle järkyttävän upeita dandykenkiä 1960-luvun alusta. Lisäksi mukaan tarttui Sarviksen vanhoja kauhoja.

Kannattaa huomata, ettei Saparossa voi maksaa kortilla; lähin pankkiautomaatti on 15 minuutin kävelyn päässä Kemiön keskustassa. Paikan hintataso on keskimäärin matala, mutta ne upeat miesten kengät maksoivat 25 euroa, mikä aiheutti hieman päänvaivaa ja kolikoiden laskemista. (Kenkiä oli muuten toinenkin pari myytävänä, mutta mustalla mokkaraidalla, kooksi oli ilmoitettu kymmenen, mutta lesti on niin kapea, että oikeampi koko on ehkä yhdeksän. Korkoa on pari kolme senttiä, mikä voi tuntua oudolta monen nykymiehen mielestä.)

Autolla liikkuville tiedoksi, että Sauvosta päin tullessa viittä minuuttia ennen Kemiön keskustaa toimii vinttikirppis mansikkaa ja perunaa myyvällä tilalla. Samantyyppisiä kirppiksiä on muitakin matkan varrella, esimerkiksi Karunassa. Björkbodassa toimii vanhassa aitassa osto- ja myyntiliike, joka mainostaa isolla kyltillä maantien varressa. Björkbodan vanha ruukki on sekin näkemisen arvoinen paikka.

Pari päivää myöhemmin käväisimme Taalintehtaalla. Paikkakunnalla vietettiin juuri kesän suurinta tapahtumaa Baltic Jazzia ja vilinää oli huomattavasti enemmän kuin yleensä. Torilla oli kirppismyyjiä ja sen liepeillä tyhjissä liikehuoneistoissa parikin tilapäistä kesäkirppistä. Talvikaudella Taalintehtaalla ei tietääksemme ole kirpputoreja.

Kesäkirppikset ovat valitettavasti pettymys. Hintataso on kova, boutiquetasoa: kengät 50 euroa?! Ok, ovat hienot, mutta ei tunnu kesäkirppikseltä. Teini ei osta opintomateriaaliksi Kalle Anka -lehteä 90-luvulta, koska ne maksavat kolme euroa kappaleelta (!). Samaten pehmoleluilla on todella kovat hinnat. Yhdellä kesäkirppismyyjällä oli upea valikoima vanhaa jazzia hyväkuntoisina vinyyleinä, mutta mahtaako Thelonious Monkin LP:stä saada viittätoista euroa edes levyliikkeessä?

Onneksi Taalintehtaan torilla yksi myyjä innostuu myymään kasan vanhoja lusikoita, haarukoita ja muita pienempiä keittiötarpeita könttähintaan. Seassa on paljon 50-luvun ruotsalaista designia, jota on hauska kerätä, vaikka saisikin vain yksittäiskappaleita. (Kuvassa vain muutama yksilö.)