Tammisaari

Tammisaari on - ainakin kesäisin - yksi Suomen söpöimpiä kaupunkeja, mukava sekoitus kerroksellista uudempaa kaupunkikuvaa ja vanhaa puutaloasutusta, joka ei ole ihan saumattomasti asettunut ruutukaavaan. Tammisaaressa on myös muutamia hyviä kirpputoreja, joiden lisäksi puutalojen asukkaat pitävät pihoillaan ja kuisteillaan omia kirppiksiä kesäisin.

Tammisaaren kirppisnähtävyys on kuitenkin suuri Emmauksen kirpputori, joka sijaitsee keskustan ulkopuolella omakotialueella, ilmeisesti vanhan ruokakaupan tiloissa. Navigaattori löysi perille tuskitta, ja niin oli löytänyt meidän lisäksemme moni muukin asiakas. Harvoin näkee näin vilkasta hyväntekeväisyyskirppistä!

Väkimäärästä huolimatta mielenkiintoista tavaraa riitti. Vaatteita oli runsaasti, enimmäkseen tavallisia melko uusia ja siistejä, mutta vasta tulleiden rekistä bongattiin Atelier S. Miramon valmistama kotelopuku pronssinväristä eläväpintaista kangasta, ehkä 1960-luvulta - hinta viisi euroa. Käsityöpuoli oli poikkeuksellisen laaja kankaineen ja käsityötarvikkeineen; ostoskoriin päätyi pari vanhaa käsityökirjaa. Astioita taas oli heikommin, mutta totta kai paljon - parhaat helmet oli varmaan ostettu pois.

Kirjat olivat suurimmaksi osaksi ruotsinkielisiä, minkä ymmärtää, mutta suomenkielisiä kirjoja oli myös jonkin verran, samoin englanninkielisiä. Hiukan näin puolitaitoisenakin ruotsinlukijana houkuttavat suomenruotsalaisen runouden kokoelmat, joita on useita, kuten Rabbe Enckellin 50-luvun teokset. Erikseen on huone keräilykirjoille, mutta termi on ymmärretty vähän laajasti niin että mikä tahansa vanhempi kirja on keräilykirja. Vinyylejä on iso lavallinen, mutta joukossa ei ole oikein mitään kiinnostavaa: ruotsalaista dansband-musaa 70- ja 80-luvuilta sekä matkamuistolevyjä.

Emmauksen erikoisuus tuntui olevan hyvä ja laaja kuvataidevalikoima. Tammisaaren vanhan kirjapainon eli Ekenäs Tryckerin jäljiltä kirpputorilla oli paljon painokuvia, joissa luki painon nimi. Hintakin oli sopiva: euron kappale. Vaikea sanoa, olivatko samasta lähteestä peräisin, mutta myynnissä oli myös 70-luvulla tehdyn näköisiä bändijulisteita: Ian Dury, The Jam ja The Who. Ilmeisesti sarja on ollut laajempi, nämä olivat enää jäljellä - olisi pitänyt ottaa näistä edes kuva. Ekenäs Tryckerin painamien kuvien ja julisteiden lisäksi Tammisaaren Emmauksella oli paljon myös grafiikkaa, osa kehystämättömänä, osa kehystettyinä. Taulujenkaan hinta ei ole päätä huimaa: esimerkiksi isohko lintuaiheinen painokuva kehyksissä lähtee neljällä eurolla.

Tältäkin voi kirppiskyltti näyttää. Tammisaaressa vaikuttaa kesäaikaan olevan paljon pihakirppiksiä ja miksi ei olisi, onhan kaupunki aivan ihanteellinen nimenomaan kävellen tutkittavaksi. Pihakirppisten taso vaihtelee aina laidasta laitaan, mutta on jotain liikuttavaa siinä, että kaksi naapurusta kantaa tavaransa kuistille myyntiin ja istuu itse vieressä rupatellen ja aina välillä jokusen Roope-setä -lehden myyden.

Ihan Tammisaaren vanhassa keskustassa on myös helluntaiseurakunnan kirppis, joka oli varsinainen nähtävyys. Tarkkaa osoitetta emme valitettavasti ottaneet muistiin, mutta kävelykadulta oli tänne opasteet. Kirppis nappasi ison osan kokonaisesta vanhasta puutalokorttelista, ja samassa pihapiirissä sijaitsi sympaattinen ja kiva kahvila. Matkailunähtävyys siis itsessään! Kävijöitä olikin runsaasti heinäkuisena lauantaina.

Tällaisessa idyllissä sai shoppailla. Kesti hetken, ennen kuin löysimme kaikki osastot, sen verran hajasijoitettuja ne olivat. Viime hetkellä rohjettiin kiivetä portaat ylös Outlet-kyltin osoittamaan suuntaan, ja sieltä löytyi vielä vinttihuoneellinen astioita! Sieltä ostimme pari Waechtersbachin ruskeaa pilkullista mukia ja yhden sydänkuvioisen, joten ei ollut turha kiipeäminen.

Astioita oli muutenkin paljon, vaatteiden tarjonta vaatimattomampi.

Pahvinen neitokainen oli yhden kirppisrakennuksen seinän koristeena.

Tapasimme tällä loppiksella tuttavan, joka vinkkasi, että Missionsboden Rautatienkadulla olisi myös loistopaikka; siinä vaiheessa lauantaina Missionsbodenin ovet olivat valitettavasti jo kiinni. Ehkä Tammisaareen on toistekin asiaa!

Jos tulee Tammisaareen Salon-Perniön suunnasta, matkalla kannattaa poiketa Tenholassa eli Tenalassa, jo pelkästään viehättävän kyläraitin vuoksi. Kylällä on myös yksi kirpputori, Jalles loppis. Meidän siellä käydessämme puotia piti ilmeisesti varsinaisen kauppiaan isä, mutta se ei haitannut kaupantekoa. Enemmän haittasi se, että myynnissä oleva tavara oli niin itsestäänselvää: vanhoja pellavaliinoja ja Arabiaa. Mitään muuta ei tosin tarttunut mukaan kuin kasa vinyylejä. Levyt maksoivat euron kappale, jolla pystyi ostamaan vähän tuntemattomampaakin kamaa, tässä esimerkiksi epämääräisen discomaxin b-puoli, Kellee Pattersonin "I Love Music":

Perniö

Nykyisin Saloon kuuluvassa Perniössä on muutama kirpputori, joille suuntasimme kesäisen retken. Kirkonkylällä sijaitseva Perniön kierrätyskeskus on pieni ja tiivis paikka - onneksi näin, koska ehdimme aikataulusekoilujen takia sinne vasta vajaa kymmenen minuuttia ennen sulkemisaikaa. Onneksi henkilökunta on ymmärtäväinen. Paikkaan ei suinkaan kiivetä kuvassa näkyviä portaita, vaan ovesta käännytään heti oikealle. Itse talo muistuttaa urheilu- tai työväentaloa; toisella puolella taisi olla nuorisotila. Paikka on helppo löytää, sillä se sijaitsee kirkonkylän keskustassa Perniönjoen ylittävän sillan kupeessa.

Aukioloajat kannattaa tosiaan tarkistaa ennen kuin tulee paikalle!

Ylemmässä kuvassa näkyy taulu, jonka ostimme eurolla. Myyjä ei edes nähnyt taulua, kun huusimme myymälän perältä: "Mitähän tämmöinen taulu maksaa?" "Euron", oli salamannopea vastaus. Samanlaista reipasta hinnoittelua oli muutenkin: saimme kesäasunnolle upean, vähintään 50-luvulta peräisin olevan villamaton viidellä eurolla. Loisto-ostos, vaikka toisesta päästä matto olikin hiukan kärsinyt. Taulusta vielä: se on signeeraamaton ja selvästi amatöörin käsialaa, vaikkakin hyvää sellaista. Tulee mieleen, että kuva on kopio jostain tunnetummasta taulusta, mutta mistä? Se ei ole selvinnyt. Jos joku tietää, niin linkkiä kehiin!

Perniön kierrätyskeskuksessa on myös hyvä valikoima kirjoja, joskin suurin osa on kirjaston poistokirjoja - ilmeisesti Perniön kirjasto on lahjoittanut kierrätyskeskukseen valtavan määrän poistoja. Osa kirjoista on sekulia, osa hyviä. Oudosti kirjoja on hinnoiteltu niin että valtaosa on 20 senttiä kappale, mutta osa on ilmaisia, vaikka mitään laatueroa niissä ei näy. Vaatteita ja astioita oli myös hyvin edulliseen hintaan tarjolla, mutta suuria aarteita ei kummaltakaan osastolta irronnut.

Perniön kirkonkylällä on myös SPR:n kirppis, jonka näimme, mutta joka valitettavasti oli heinäkuun ajan suljettu. Jossain olisi pitänyt olla myös hyllykirppis, jota emme löytäneet, mutta sen sijaan löysimme lopettamassa olevan, jonkin korjaamon jäämistöä ja satunnaista tavaraa myyvän kirpputorin. Tuotevalikoima oli erikoisimmasta päästä koskaan: hyviä pajatyökaluja, K-kaupan vanhoja joulupusseja, savikiekkolevyjä ja vanhat hevoskärryt, noin esimerkiksi. Tämä paikka tuskin on enää monta päivää pystyssä, mutta mainittakoon kuriositeettina.

Melko lähellä Perniön kirkonkylää, vähän sieltä Kemiöön päin, mainosti tien varressa todellinen voittajakonsepti: vohvelikahvila ja takakonttikirppis. Emme osuneet kohdalle aukioloaikoina, joten emme tiedä, miten toimiva kirppis oli; vohvelit tietysti toimivat aina.

Maurin makasiini on legendan asemaan noussut osto- ja myyntiliike entisen Perniön aseman suuressa tavaramakasiinissa. Itse asemakylä on muuten todella kiinnostava ja viehättävä, harmi että melkein kaikki entisestä vauraudesta todistavat talot ovat tyhjillään; kylä onkin määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Mauri on selvästi haalinut tavaramakasiinille tavaraa jo pitkään, sillä paikka on sokkelomainen ja labyrinttimäinen, täynnä aivan kaikkea, kirjoista ja postikorteista taulunkehyksiin, mopojen osiin ja vanhoihin lastenvaunuihin. Maurin makasiiniin ei kannata mennä väsyneenä ja nälkäisenä niin kuin me teimme. Kauhean tarkkaan emme jaksaneet paikkaa syynätä ja löydöt jäivät vähäisiksi, vaikka on vaikea kuvitella, että tästä tavaramäärästä ei muka olisi löytynyt mitään ostettavaa.

Kaunis vanha kaappi. Tämän tapaisia huonekaluja oli kaupan kiitettävän paljon; hintoja emme valitettavasti tutkineet tarkemmin.

Tässä vähän maistiaisia makasiinin sisätiloista. Selviä osastoja tekstiileille, astioille, kirjoille jne. ei ollut, vaan kaikki todella oli suloisessa sekamelskassa keskenään.

Tämän tyyppisiä aarteita makasiinista olisi varmasti löytynyt enemmänkin. Kukikkaisiin kansiin kätkeytyy 1950-luvulla nuoruuttaan eläneen naisen muistokirja: lähinnä lehtileikkeitä, ilmeisesti omaa opettajanuraa sivuavia, sekä satunnaisia kuvia - ilmeisesti suurin osa kuvista on irrotettu ja käytetty tai myyty jossain muussa yhteydessä.

Tämä Lappi-kudonnainen olisi ehkä pitänyt ostaa omistamamme Satakunta-vastaavan kaveriksi.

Maurin makasiinista löytyi hyllyjen ja muiden kasojen muodostamasta huoneesta monta metrillistä lp-levyjä, joita käytiin ahkerasti läpi löytöjen toivossa. Ja löytyihän niitä, esimerkiksi amerikkalaisen uuden aallon bändin Tin Hueyn eka levy ei taatusti ole kovin yleinen. Finnish Graffiti -tuplan aiheuttama riemu hiukan laantui kotiin päästyä, kun huomattiin, että toinen levy puuttui ja se oli korvattu saman sarjan rautalankaosiolla, joka ei ole ollenkaan yhtä kiinnostava... Levyjen hinta menee jonnekin kahden ja kolmen euron paikkeille, jotkut lähtevät eurolla.

Maurilla kannattaa varmasti poiketa, jos kunnostaa vanhaa taloa tai jos suosikkityylisuunta on maalais- tai romuromanttinen. Retroväelle tarjontaa on vähemmän.

Karjaan kirpputorit

Karjaa sijaitsee täsmälleen Turku–Helsinki-rautatien puolivälissä, joten turkulaisen on hyvä sopia sinne treffit helsinkiläisen kirppiskaverinsa kanssa. Muutenkin kaupungin tarjonta kannattaa katsastaa. Vaikka Karjaa on pieni, siellä on monta kirppistä pienen matkan päässä keskustasta eli rautatieasemalta.

Heti ylitettyämme sillan asemalta keskustaan vastaan tuli pieni osto- ja myyntiliike tai ehkä ei-tekstiilitavaraan erikoistunut kirppis, en oikein tiedä. Paikan nimi ja tarkka osoite valitettavasti jäivät ottamatta muistiin, mutta kyseessä on pieni puoti suurin piirtein sillan kohdalla. Emme ostaneet mitään, mutta esimerkiksi vanhoja astioita, tarjottimia ja muuta kodintavaraa olisi ollut tarjolla. Kuvassa on paikan tarjontaa: autotyyny sekä laatikollinen ruotsinkielisiä rikospokkareita 50- ja 60-luvuilta.

Jatkoimme kohti Lähetystoria, joka sijaitsee Kanavatorilla. Lähetystori näkyy junan ikkunasta vajaa kilometri Karjaalta Helsinkiin päin, eli rautatietä seurailemalla löytää väistämättä perille.

Lähetystori on pieni, mutta tarjonnaltaan runsas. Kauempaa tulevien kannattaa huomioida eksoottiset aukioloajat!

Lähetystorilla on ruuhkaa ilmeisesti aina, kun se sattuu olemaan auki. Useinkaan kirpputoreilla ei tarvitse jonottaa päästäkseen tutkimaan kiinnostavaa hyllyä tai nurkkausta, mutta täällä piti. Edulliset hinnat ovat varmasti osa viehätystä, mutta myös tavaran viehko sekalaisuus ja suhteellisen suuri vanhan tavaran osuus (paitsi vaatteissa, jotka olivat harmillisesti enimmäkseen 90-luvulta ja uudempia) kiinnostivat ainakin meitä.

Hypistelin pitkään virkattuja sängynpeittoja (15–25 e eli ei paljon tule tuntihintaa työlle), mutta jätin ne seuraavalle, koska olivat kapean sängyn kokoa. Keittiötavarapuolella oli kiinnostavin tarjonta – muun muassa vanhaa Gefleä ja jotain Arabiaakin pikkuhinnalla – ja tämän kalaleikkuulaudan tyyppisiä kuriositeetteja, joita en voi vastustaa. Kuvan jutut (Skandia-pikkulusikka, tiikkikahvaiset salaattiottimet, kalalauta) maksoivat muistaakseni yhteensä 1,20 e.

Lisäksi ostettiin tukku erilaisia vanhoja valokuvakehyksiä (mm. Svenskt Tenniä ehkä 40–50-luvulta?), 50-luvun painettu riikinkukkoaiheinen tekstiilitaulu, vanha italialainen tarjotin, pari C-kasettia ja muutakin sekalaista tavaraa. Tiedoksi muuten, että saman talon toisessa päässä on mainio grilli, jossa voi aterioida kirppiskäynnin jälkeen; kasvissyöjien kannattaa tosin ottaa huomioon, että heille tarjolla oli lähinnä omenapiirakkaa.

Lähetystorilta lähdimme etsimään Vinttikirppistä, joka oli muinoin kiva ja hyvä paikka ja löytyy edelleen netistäkin muun muassa Raaseporin kunnan kirppislistauksesta. Löysimme vain tyhjän talon; toiminta lienee loppunut, koska mitään tietoa muuttamisesta uuteen osoitteeseen ei ollut.

Nielimme pettymyksen ja suuntasimme keskustaan, jossa tiesimme vanhastaan olevan pari kirppistä. Niitä löytyi itse asiassa kolme! Tällainen paikka mainosti itseään ständillä kävelykadun kulmassa.

Tenava-Tupa oli suurempi kuin ulkoa olisi arvannut. Naisten vaatteita oli paljon, muuta tavaraa vähemmän. Hintatasoa voisi luonnehtia kohtalaiseksi, ihan halvalla eivät aarteet irronneet; ostin sydänkuvioidun lasipannun teen haudutuspannuksi, 5 e.

Tenava-Tuvan myyjä kertoi, että kävelykadulla talon kakkoskerroksessa on vielä kirppis Karisma ja ihan lähellä vanhalla elokuvateatterilla myös kolmas kirppis. Nämä kolme ja ihan ensin mainittu kirppis ovat kaikki alle viiden minuutin kävelymatkan päässä toisistaan; logistisesti loistavaa!

Karismassa oli myös sisustustavaraa, lähinnä uusvanhaa ja romanttista (ja kaunein vanha plyysisohvakalusto, jonka aikoihin olen nähnyt, turkoosi – miksi ihmeessä en valokuvannut sitä?), ja hyllykirppispuoli. Kirppiksen tarjonta oli tavanomaista: uudehkoja vaatteita, lastentavaraa, tavanomaista sisustustilpehööriä. Parilla pöydällä oli jotain vanhaakin, joten toivo pysyi yllä. Ostimme kuitenkin vain Aku Ankan taskukirjan lapselle ja neuletakin minulle (1 e). Niille naisille, joiden miehet eivät välitä kirppiksistä, paikka oli ihanteellinen: alakerrassa oli miesparkki eli rautakauppa.

Vanha elokuvateatteri, edelleen toimiva funkispalatsi Bio Pallas, oli nähtävyys itsessään ainakin ulkopuolelta. Kirppis oli aiemmin sijainnut sen talossa, mutta muuttanut viereiseen piharakennukseen. Hyllykirppiksellä oli enimmäkseen tavallista tavaraa melko siistissä järjestyksessä, mutta emme löytäneet mitään ostettavaa. Ystäväni sentään löysi kohtalaisen groteskin sokerikon, jossa oli silmän kuva.

Kierroksemme päätteeksi istahdimme vielä kahville ja leivokselle kahvila Retroon, jossa oli 70-luvun sävyjä ja seinän koristeena muutama vanha leninki. Mukavaa ja melko edullista.

Raisio

Raision vaakuna

Minulla oli työasiaa Raisioon alkuviikosta, joten samalla tuli katsastettua Turun kupeessa olevan hiukan uneliaan pikkukaupungin kirpputorit ja vastaavat myymälät. Paljon niitä ei ole, ja muutama on lakkautettukin viime aikoina. Keskustassa ei esimerkiksi näytä enää olevan Torni-kirppistä, mutta sen lopettamisesta ei myöskään löydy mainintaa netistä.

Melko vastikään lähelle Myllyn massiivista ostoskeskusta on perustettu hyllykirppis nimeltään A-laatukirppis. Nimi ei jostain syystä herätä toivottuja mielikuvia. Paikka on kyllä siisti ja hyvin pidetty, mutta suuri osa hyllyistä ammotti tyhjyyttään. Tavarakin oli normaalia hyllykirppistavaraa: on pari kolme antiikkia sekä design-lasia ja -posliinia myyvää kauppiasta, loput on tavanomaista uudehkoa ja pois muodista mennyttä nuorten naisten ja keskiluokkaisten perheiden sekä pikkulasten vaatetta ja muuta. Yhdellä myyjällä oli oudosti niputettuja ja muovitettuja sarjakuva-albumeita halpaan hintaan: kolme euroa esimerkiksi kahdesta Tintti-albumista on huokea hinta, jonka olisin mielelläni maksanut, mutta en ensinnäkään ikinä muista, mitä meillä jo on. Toiseksi olisin mielelläni halunnut tarkistaa sarjakuvien kunnon myös sisältä.

Yhdellä myyjällä oli yllättäen uudempia laatusarjakuvia, kuten Hellboyta englanniksi. Nappasin hyllystä mukaan taiteellisempaa puolta edustavan Chris Waren Quimby Mousen (kuvassa). Tiedän Waren nimeltä, mutta sarjakuvaa en tuntenut entuudestaan - onneksi sarjakuvia hyvin tunteva ystävä oli kännykän päässä. Kuulemma halpa ostos tämä Fantagraphicsin julkaisema jättikokoinen alppari neljällä eurolla!

Matka jatkui keskustaan, jossa ei voi kuin kehua viisi kuusi vuotta sitten tehtyä keskustasuunnitelmaa. Nykyään Raisio tuntuu jopa oikealta kaupungilta eikä vain kauttakulkupaikalta ja nukkumalähiöltä. Raision keskustassa on vanhan ajan divari Kirja-Kissa, josta tekisi mielellään löytöjä, mutta hintataso on melko korkea. Hiukan oudoksuttaa se, että divarissa pidetään useita kappaleita samaa kirjaa hyllyssä vierekkäin - jos jotain kirjaa on vaikka viisi kappaletta, voiko siitä pyytää keräilyhintaa? Käsitystä ammattitaidosta ei kohota myöskään se, että suomenruotsalaisen kirjallisuuden klassikko Walentin Chorell on aakkostettu ulkomaisiin kirjailijoihin. Mutta miellyttävän viipyilevä paikka Kirja-Kissa on, ja hyllyissä on monenlaista kirjaa. Itse ostin kaksi Stephen Greenleafin 80-luvulla suomennettua, mutta yllättävän harvinaista yksityisetsivädekkaria, Turussa vaikuttaneen kirjailijan Kaarlo Isotalon esikoiskirjan, runoteoksen Yli karikon (1950) sekä kotimaisen pulpin unohdetun klassikon Heikki Seppälän novellikokoelman Musta pukki (1946). Myönnän, että valintani ovat usein erikoisia.

Ihana vauvansänky

Raision hienon kirjastotalon toisella puolella Nesteentien varrella on Raision kahteen eri myymälään jaettu kierrätyskeskus. Kruunukeskuksen talossa on huonekaluihin, pienelektroniikkaan, kirjoihin ja muuhun keskittyvä Ekotila, sitä vastapäätä on isompaan elektroniikkaan ja rakennustavaroihin keskittyvä Ekotori. Jälkimmäisessäkin näyttäisi satunnaisesti olevan muutakin tavaraa, kuten tauluja. Hintatasoa en siellä käynyt arvailemaan, kun en ostanut mitään.

Ekotila on valtava halli, jossa on paljon hienoja huonekaluja. Täältä saisi helposti ja melko halvalla itselleen hienon vintage-sisustuksen. Huomiota kiinnittää ainakin iki-ihana vauvan vanha sänky sekä vaaleanpuna-keltainen jalkalamppu, todennäköisesti 50-luvulta. Astioissa ja tauluissa ei ole yhtä hyvä valikoima eikä mihinkään tule oikein tartuttua. Ystävä on tosin löytänyt täältä Mauri Favénin grafiikanlehden. Vitriinissä on keräily- ja designpuoli, niille sopivin hinnoin. Lisäksi Ekotilassa on paljon huollettuja tietokoneita ja niiden näyttöjä sekä muita osia.

Vanha jalkalamppu Ekotilan myymälässä

Kirjat ja videot ovat sopuhintaisia: kirjat 30-50 senttiä, vanhat vhs-kasetit 20 senttiä. Dvd:itä oli vähän ja ne olivat pikkaisen ylihintaisia. Kirjoista otin jälleen kerran pari erikoisempaa valintaa: oudolla pin up -tyyppisellä kuvastolla varustettu lastenkirja Itämaisia kertomuksia (ei painovuotta, varmaankin 60-luvun lopulta), Anne Aarnion vanha kotimainen lastenfantasia Lintukansan poika (1978; näyttää olevan tekijänsä ainoa kirja) sekä ranskalaisen Léo Malet'n dekkari Aurinko nousee Louvren takaa (suom. 1995). Videokaseteissa jostain syystä kiinnittävät huomiota Richard Geren nimellä markkinoitu jakso jotain 80-luvun alun tv-sarjaa, jossa Gere ilmeisesti vilahtaa, sekä Jackie Chanin 80-luvun kung fu -leffa. En voi olla katsomatta vielä c-kasetteja, niistäkin tarttuu matkaan todella liikuttavalla kannella varustettu vanha äänikirja Tove Janssonin Kuka lohduttaisi Nyytiä -kirjasta.

Ostin myös vhs-kasetteja, yhden Mutanttininjakilpikonna-kasetin pojalle, mutta myös kammottavan näköisen kasetin nimeltä Kissa ja hiiri. Kasetin kansi on niin surkeasti piirretty, että se on lähes pakko ostaa. Kotona paljastuu, että siinä on sekalainen kokoelma vanhoja piirrettyjä: yksi on Kippari Kalle 60-luvun alennuskaudelta, kolme on tunnistamattomia klassisia piirrettyjä 40-50-luvuilta, yksi on täysin tuntematonta ehkä 60-luvun lopulla tehtyä piirrettyä, jossa seikkailee kolme kissaa aarteen perässä. Yhdessäkään elokuvassa ei ole alkutekstejä eli ne on todennäköisesti julkaistu ilman kunnollista lupaa. Tosin monet tällaiset ovat pitkään olleet public domainissa. Yhdessä osiossa vilahtaa amerikkalaisen tv-kanavan logo. Kasetin julkaisuvuosi: 1993. Näin ankeata meininkiä oli vain 20 vuotta sitten...

Hintaa koko Ekotilan kasalla on reilut kaksi euroa.

Ennen poislähtöä selaan laiskasti vinyylejä. Ekotilaan on näköjään tuotu jokin aika sitten Raision nuorisoasiainkeskuksen seiskatuumaisia - ehkä niitä on joku nuorisotalon dj veivannut? Aika kasaripainotteinen valikoima, mutta suosittelen vilkaisemaan. Itse en ostanut mitään.

Raisiossa on vielä toinen divari, Vaisaaren kirja, mutta siellä en ehtinyt käydä. Piti syödä päivällinen ensiksi ennen kuin tilaisuus kirjastossa alkoi. Kävin legendaarisella Kivelän grillillä, joka ei valitettavasti enää ollut ihan maineensa veroinen.

Vaasa ja Närpiö

(Kuva nyysitty Vaasalaisia.info -sivulta)

Tämä on vain hätäinen muistiinpano kaksi kuukautta sitten tehdystä Vaasaan kohdistuneesta kirppisreissusta, jolla otetut kuvatkin ovat kadonneet. Aiemmat kirjoitukset Pohjanmaan kirppisturneelta ovat yksityiskohtaisempia.

Vaasan luulisi olevan hyvä kirpputorikaupunki: se on vanha, se on melko suuri, se on varakas. Keskustan taloista monet ovat niin isoja, että luulisi olevansa Helsingissä. Silti Vaasan kirpputorit ovat yllättävän vaatimattomia.

Aloitimme kierroksen laitakaupungin teollisuusalueelta, jossa on kaksi isoa kirppishallia vierekkäin. Ensimmäinen on suuri SPR:n kirppis, mutta valikoima on aivan liian siistiä, uutta ja särmätöntä, että kiinnostus heräisi. Elina ei ostanut mitään, Juri haali kasan C-kasetteja, joista kirpputorilla oli yllättävän hyvä valikoima. Hyllyyn jäi paljon esimerkiksi 80-luvun sukkahousuheviä, jota ei kovin usein kasettina näe. Matkakumppani osti klassista musiikkia vinyylinä euron kappale - yhteensä 20 levyä! Kirjahyllyistä silmiin osui paljon ilmeisesti arvostelu- tai agentuurikappaleita ulkomailta, esimerkiksi amerikkalaisen Jack Finneyn aikamatkafantasia From Time to Time, mutta jotenkin ei nyt innostanut. Joskus kun kirppari on mälsä ja näkee vain yhden tai kaksi kiinnostavaa asiaa, ei jaksa ostaa niitäkään. Joskus kyllä saattaa ostaa jotain tämmöistä väkisin.

SPR:n vieressä oli kierrätyskeskus, joka oli jo astetta kiinnostavampi paikka, eikä vähiten huokean kahvila-ruokalan ansiosta. Täälläkin tavara oli aseteltu siististi ja tilavasti hyllyihin, mutta ehkä juuri tästä syystä ei syntynyt hillitöntä shoppailufiilistä. Matkaan napatut jutut olivat vähän sitä sun tätä: tv-sarja Kuuden miljoonan dollarin miehestä tehty palapeli, Philip Kerrin keskivertoa älyllisempi teknojännäri Esau pokkarina, puinen vanha rannerengas. Ilmaishyllystä tarttui käteen vielä sekalaisia kirjoja.

Närpiössä oli kirppis kiinni näin kivassa klassistisessa puutalossa

Vaasan viimeinen kirppiskohde oli Samaria-shop, joka sijaitsi aika kaukana keskustasta paikassa, josta ei ehkä arvaisi kirppistä etsiä. Se paljastuikin kohtuulliseksi lähetystoriksi, jossa oli paljon kaikenlaista vanhoista kengistä ja vaatteista laajaan ja erikoiseen kirjavalikoimaan. Kaikenlaisen kokeilun ja kaivelun jälkeen matkaan tarttui kuitenkin lähinnä vain kirjoja - mutta kirppariksi poikkeuksellisen hyviä: Thomas Mannin Kolme novellia, Volter Kilven uskonnollissävytteinen mietekirja Suljetuilla porteilla, kuvakirja Rembrandtin Raamattu-kuvituksista ja niin edelleen. Hintakaan ei ollut paha - joskin on jo häipynyt mielestä, mikä se tarkalleen oli. Matkakumppani löysi Waechtersbachin pilkullisen teekannun! (Laitettaisiin siitä kuva, mutta netistä löytyy vain sydänkuosisia teekannuja, esim. tässä.)

Mutta onneksi Vaasassa on muutakin kuin kirppiksiä (pätee tietysti aika moneen muuhunkin paikkaan). Modernin taiteen museo satamassa eli Kuntsi oli ehdottomasti käymisen arvoinen, samoin sen vieressä oleva perinteikäs ulkoilmaravintola. Tikanojan taidekodissa emme valitettavasti ehtineet käydä.

Sen verran vielä Närpiöstä, että sen kirppareille ei kannata vintage-, kirja- tai vinyylimetsästäjän suunnata. Toivon tähti -kirppikseltä tarttui mukaan yksi Chymoksen raitapurkki, muttei juuri muuta, ja sen vieressä sijainneelta hyllykirppikseltä ei mitään. Närpiön keskustassa oli pari kirppistä, viehättävän näköinen pikkupuoti (lähetystori ilmeisesti) ja kellarissa sijainnut kirppis, mutta molemmat olivat käyntihetkellä kiinni. Kiitokset sille viereisen kangaskaupan rouvalle, joka koetti soittaa lähetystorin myyjää paikalle! Närpiössä voimme suositella hyvää pizzeriaa, ruotsalaisen Sia-tehtaan jätskikioskia sekä yli 150 kirkkotallin absurdia näkyä.

Kokkola

Toini Muonan käsinmaalattu kahvikuppi 

Pahoittelemme Kirppismatkat-toimituksessa: on kohta kaksi kuukautta siitä, kun kävimme Kokkolassa Suuren Pohjanmaan-kiertueemme lopuksi, mutta niin vain on jäänyt bloggaamatta. Seuraava teksti ei siis todennäköisesti kata aivan kaikkea. Lisäksi kamerastamme hajosi muistikortti, joten kuvat reissulta haihtuivat bittiavaruuteen.

Kokkola on aika lailla samanlainen kuin monet muutkin suomalaiset pienet kaupungit, paikoitellen viehättävän ja kiinnostavankin tuntuinen, mutta samalla myös nuhruinen ja hiljainen. Historia näkyy muutamissa komeissa kivitaloissa aseman lähettyvillä sekä tietenkin puukaupunginosassa. Turussakin on tottunut paljon kovempaan menoon. Totta kyllä, olimme liikkeellä lauantaina, emmekä olleet älynneet, että kaupunki voi hiljetä näin tehokkaasti keskellä päivää. Olimme typeryyksissämme ostaneet junaliput vasta kuudelta lähtevään junaan ja jouduimme odottelemaan aika pitkiä aikoja terassilla. Onneksi keskustasta löytyi myös ruotsalaisen Sia-jäätelötehtaan kioski – emme voi kuin suositella suola-kinuski -jäätelöä! (Tämä ei ole maksettu mainos.)

Kokkolan tulisi olla erinomainen kirppiskaupunki, koko ja historia täsmäävät. Ensimmäiseksi menimme Pietarin katulapset ry:n kirpputoriin Pitkänsillankadulla, jolla oli muitakin kirppiksiä, ja kaikki näytti aluksi upealta. Varsinaisia löytöjä tuli kuitenkin vähän. Lopulta hyllystä osui silmiin erikoinen yksinäinen kahvikuppi, jossa on mustaa ja valkoista hiukan seepramaisissa raidoissa. Se paljastui Arabian käsinmaalatuksi kupiksi ja myöhemmin vieläpä Toini Muonan suunnittelemaksi design-klassikoksi. Ikävää tietysti että se oli ainoa laatuaan ja ilman tassia, mutta ei kaiken tarvitse ollakaan täydellistä. Kolmen euron hintaan erinomainen löytö. Kuljetimme sen kotiin säilöttynä turvallisesti samalta kirppikseltä löydettyyn Erik Koldin muoviseen sydänpurkkiin. Elina ei löytänyt kenkähyllystä mitään, yllätykseksemme, mutta Juri löysi hyvät 80-luvun nilkkurit, jotka ovat erityisen muodikkaat tulevana syksynä.

Pietarin katulapset -kirppiksen läheisyydessä oli myös helluntaiseurakunnan lähetystori. Sekin vaikutti kodikkaalta ja lupaavalta paikalta, josta löytää halvalla tulevat parin seuraavan kauden särmikkäät trendivaatteet, mutta loppujen lopuksi mukaan ei käytännössä tarttunut mitään, paitsi kirjoja. Alakerrassa oli paljon opuksia ja hinnat halpoja: 50 sentistä puoleentoista ja kahteen euroon. Muutamia mainitakseni: Mika Waltarin Kulkurin valssi -käsikirjoituksesta 80-luvulla tehty valokuvaromaani, Joseph Conradin Lordi Jimin a-sarjan painos kansipaperein, Saul Bellowin Humboldtin lahja ja Kauko Käyhkön kirja Dallapésta. Vaatepuolelle oli erikseen tehty nuorisovaate- eli kasariosasto, josta olisikin löytänyt tyylipuhdasta sen ajan epookkivaatetta.

Tämän jälkeen kävimme museokorttelissa, jossa olivat sekä mukava lettukahvila että Kokkolan kaupungin luontokokoelmat. Tovinen meni ensiksi täytettyjä eläimiä ja sitten kivikokoelmaa tutkiessa. Maha täynnä lättyjä kävelimme Kokkolan halki ja suuntasimme vesitornille, jonka toisella puolella oli baptistiseurakunnan kirppis. Se tosin oli pettymys, vanhaa tavaraa oli tuskin nimeksi uuden ja tasalaatuisen seassa. Kangasosastolta löytyi 50- tai 60-luvulta peräisin olevat eläinkuvioiset lastenhuoneen verhot. Hienoa arkkitehtuuria ja muuta nähtävää matkalla kyllä oli, varsinkin hyljepatsas Katariinanpuistossa. Suomalaisille kaupungeille tyypillisesti vesitorniin ei päässyt.

Koetimme onneamme myös kauniissa puutalokaupunginosassa sijaitsevalla Yhteiskristillisen Lähetyskeskuksen kirpputorilla, mutta se oli kesälauantaisin suljettu. Miljöö oli kuitenkin niin viehättävä, että katukäytävän reunalla istuminenkin oli miellyttävää. Ikkunoista kurkistellen itse kirppiskin näytti hyvältä. Kauppakeskus Kallentorin hyllykirppiskään ei enää ollut auki, kun sinne yritimme, joten joudutte tyytymään tähän jonkun toisen tekemään bloggaukseen.

(Kuva nyysitty Kokkolan kaupungin sivuilta.)

Kokkolassa olisi ollut useita kiinnostavan kuuloisia kirppiksiä myös keskusta-alueen ulkopuolella, mutta meillä ei ollut mahdollisuutta tutustua niihin, koska liikuimme jalkaisin. Jälkeenpäin harmittaa, ettemme raaskineet ottaa taksia ja hurauttaa Meripuistoon (kuvassa), mutta minkäs nyt enää teet.

Teuva

Teuva oli paikkakunta, jonka sijainnistakin meillä oli vain hämärä käsitys ennen kesän suurta kirppiskiertuettamme. Paikkakunta on Etelä-Pohjanmaalla lähellä Kaskista, jossa yövyimme, joten päätimme poiketa katsomassa. Kylällä oli ennakkotietojen mukaan kolme kirppistä, ja löysimme vielä yhden lisää. Niiden sijainti toisiinsa nähden on optimaalinen: kaikki sijaitsivat tässä yhdessä ja samassa risteyksessä!

Kuvassa vasemmalla näkyvässä talossa oli hyllykirppis Muistojen taika, sen takana olevassa talossa vapaaseurakunnan kirpputori, punaisesta ständistä oikealle jäävässä talossa seurakunnan lähetystori sekä kesäkirppis ja kahvila, jota pyörittivät paikalliset lukiolaiset kesätyökseen.

Seurakunnan lähetystori oli aika piilossa talon takana, mutta se kannatti etsiä ja löytää. Paikassa oli mukavaa vanhan ajan lähetystorin tunnelmaa, ystävällinen palvelu ja sitä paitsi kassitarjous: viidellä eurolla sai kerätä kassin täyteen kaikkea tavaraa - kirjat, levyt, astiat ja muut kuuluivat siis samaan kassiin kuin vaatteet ja asusteetkin. Meidän kassiimme tuli parit naisten 60-70-luvun nahkakengät, pari vyötä, uimapuku, pannunalunen, lapsen sandaalit (jotka olisi pitänyt ostaa muutenkin - harvinaisen käytännöllinen löytö!), miesten paitoja sekä muutama vinyyli (mm. Salt'n'Pepaa hiphop-nostalgikoille). Kirjahyllystä olisi voinut napata vielä jonkin osan Matti Klingen kirjoittamaa Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan historiaa, mutta ison kirjan kantaminen ei napannut. Poislähtiessä kassiin solahtaa myyjän suosiollisella luvalla 80-luvun dinosaurusmuki pojallemme.

Kesäkirppiksen idea on hyvin sympaattinen. Mielellään olisimme tukeneet nuoria yrittäjänalkuja. Valitettavasti pienenpuoleiselta hyllykirppikseltä ei löytynyt meille mitään sopivaa; paikka kannattaa kuitenkin katsastaa, jos perheessä on pikkulapsia. On toki mahdollista, ettei tämä kirppis ole kauan aukikaan, kun koulujen alku lähestyy.

Kesäkirppikseltä harpoimme kadun yli Muistojen taikaan, joka sijaitsi kivassa vanhassa liiketalossa. Saalis tosin jäi laihaksi: emme ostaneet mitään. Juri harkitsi hetken Ramones-leffaa Rock'n'Roll High School, jota joku myi dvd:nä neljällä eurolla, mutta ei sitten sekään riittävästi innostanut.

Viimeiseksi kohteeksi jäi vapaaseurakunnan kirpputori. Se sijaitsee seurakunnan kiinteistön takana. Tilaa ja tavaraa oli mukavasti, ystävällinen myyjä tarjoili suklaakonvehteja. Ostimme ainakin Sudenpentujen käsikirjan pojalle ja Arabian Kilta-sarjan pyöreän kannellisen purkin (jolle kävi kotona kehnosti: kansi halkesi ja joutui roskikseen). Lisäksi löytyi kaksi miestenpaitaa, joista toinen oli Markku Pirin suunnittelema! Tällaiset design-löydöt tekevät aina hyvälle tuulelle.

Tällaiset kivat tsekkiläiset kupit olisi vapaaseurakunnan kirppikseltä vielä voinut ostaa, mutta kuten näissä helposti käy, emme jaksaneet ruveta raahaamaan.