tiistai 22. syyskuuta 2015

Jokioisten mahtava Emmaus

Jokioisten Emmauksen ei niin houkutteleva julkisivu
Tässä on vähän vierähtänyt aikaa siitä, kun viime kesän Suuresta Kirppisreissusta on viimeksi postattu Kirppismatkoihin. Reissu suuntautui Kemiönsaaresta ensiksi Salon kautta Somerolle (jossa mahtavat kirpputorit ja eritoten kierrätyskeskus, lue täältä lisää!), sitten Forssaan, josta pyrittiin nopeasti iltapäivän lopuksi Jokioisiin. Ehdimme juuri ja juuri, mistä kohta lisää.

Jokioinen on pieni ja historiallisesti kiinnostava kunta, joka on aivan Forssassa kiinni. Sen merkittävin matkailukohde on varmasti vanha Forssan ja Humppilan välinen kapearaiteinen rautatie, josta nykyään on jäljellä on vain pätkä Jokioisilta eteenpäin. Jokioisilla on myös hieno puukirkko, mutta meidän mielestämme sen oleellisimpiin nähtävyyksiin kuuluu myös Emmauksen kirpputori. Se ei ole aivan Jokioisten keskustassa, vaan muutaman kilometrin päässä siitä, hiukan sellaisen etäisyyden päässä, että ehtii usko loppua ennen kuin vastaan tulee tienviitta, jossa lukee "Emmaus". (Vinkki: ainakin pitää ajaa museorautatien yli.) 

Emmauksen kirpputori ei ole kovin usein auki. Se on avoinna parittomina viikkoina keskiviikkoisin klo 16-18 ja lauantaisin klo 10-14, ja me olimme liikkeellä tiistaina, sentään viikolla 31. Olimme laittaneet sähköpostia etukäteen ja kysyneet, olisiko mahdollista, että liike olisi auki, kun olemme tulossa mahdollisesti vain kerran eläissämme (mikä on jälkikäteen ajatellen epätodennäköistä!) ja olemme myös kirjoittamassa kirpputorista blogitekstiä. Jo vain se kävi, mutta oman ehtimisemme kanssa oli vähän niin ja näin, kun Somerolla ja Forssassa oli vierähtänyt niin kauan aikaa.

Ja varsinkin kun yritimme ehtiä vielä tsekkaamaan Jokioisten keskustassa olevan hyllykirppiksen, joka oli menossa viideltä kiinni. Emme ensiksi olleet löytää sitä, ja kun se löytyi, osa meistä juoksi väärin pysäköidystä autosta kirppikselle noin minuuttia vaille viisi. Kirpputorin pitäjä oli sen verran höveli, että antoi meidän tulla sisään, vaikka olikin laittamassa ulkokamoja jo sisään. Muutkin ehtivät paikalle ja teimme ihan kelpo kierroksen. Jokioisten hyllykirppis oli siisti ja hintataso oli suurelta osin kohtuullinen, mutta keräilykelpoista kamaa ei hirveästi ollut. Elina löysi tosin vanhoja saumasukkia sopuhintaan.

Juri osti muutamia vinyylejä, joista eniten olisi ilahduttanut Black Fist -nimisen blaxploitaatioelokuvan soundtrack (myynnissä netissä muutamia, halvimmillaan 12 euroa), mutta vasta kassalla maksaessa huomattiin, että levy oli aika naarmuinen. Hintakaan ei ollut paha, joten se tuli mukaan. Samaan satsiin kuului myös pari diskolevyä sekä nyt Suomen-keikkojensa ja syövästä parantumisensa takia ajankohtaisen Wilko Johnsonin seiskatuumainen "She Does It Right" (Dr. Feelgoodin vanha hitti). Levytkään eivät kalliita olleet, mutta naarmuisuus harmittaa. Levyt saattoivat olla jonkun isommassa kaupungissa toimivan levymyyjän huonommin liikkuvaa sorttia, ainakin ne olivat selvästi myymälän omia, eivät hyllykirppiksen asiakkaan. Lisäksi kirppikseltä löytyi sellainen mökille tarvittu käyttöesine kuin pieni työkalulaatikko.



Ja sitten Emmaukselle! Kello oli tässä vaiheessa jo yli puoli kuusi ja pelkäsimme, että olemme auttamatta myöhässä eikä kukaan enää jaksa pitää putiikkia auki. Ja kun viimein löysimme paikan, kävi niin kuin olimme pelänneet: ovi oli kiinni eikä ketään ollut paikalla! Mitä nyt tehdään?! Paikka vaikutti todella lupaavalta: epämääräisen näköinen puutalo keskellä ei mitään. Kaivoin netistä puhelinnumeron, ja kun tiesin, että Jokioisilla Emmaukseen liittyy myös yhteisö, ajattelin, ettei se voi olla kaukana. Ystävällinen nuori mies vastasi puhelimeen ja selitin asian ja pyytelin anteeksi, että olimme tulleet paikalle niin myöhään, jolloin nuori mies vain vastasi tulleensa välillä syömään, menee muutama minuutti, hän tulee avaamaan.

Odottelu kannatti. Jokioisten Emmaukseen astuminen on "living the dream", niin kuin eräs tuttava sanoi Jurin joskus postattua Facebookiin kuvan jostain kämäisestä pikkupaikkakunnan kirpputorista. Emmaus on ollut samoissa tiloissa jo 1970-1980-luvun vaihteesta ja kamaa on haalittu siitä asti. Puutalo - mikä lieneekään ollut alun perin - on täynnä kaikkea astioista ja C-kaseteista tauluihin ja kirjoihin. Myös vaatteita ja muita tekstiilejä on paljon, samoin vinyylilevyjä. Runsaassa lastenvaatteiden ja lelujen tarjonnassa ihastuttaa retro perussävy. Kaikenlaista osuu silmiin heti: Mauno Koivistoa esittävä virallinen taulu, outo grafiikanlehti, jossa on alaston yksisilmäinen nainen. Kohta jo pyörryttää tavaran runsaus, vaikea päättää, mistä nurkasta aloittaisi tutkimisen.

Kirjojakin on paljon, osa on uusia Emmauksen pasifististen ja anarkismiakin lähestyvien aatteiden mukaisia pamfletteja. Emmaukselta saakin mukaansa pienen esitteen, jonka mukaan Emmaus käyttää kirppismyynnistä saamansa varat "sodan ja kapitalismin runtelemille alueille ns. kehitysmaissa". Ihailtavaa idealismia näinä kyynisen barbarian aikoina! Käytetyissäkin kirjoissa on lähes divarihinnat, mikä vähän laskee mielialaa, mutta eipä kaikkea toisaalta tarvitse alihintaankaan myydä.

Navetassa muovidesignia
Varsinaisen myymälän takana on myös vanha navetta, joka on sekin täynnä tavaraa: huonekaluja, pyöriä, suksia... Löytyy myös vanha muovinen pesukone, jollaisella Juri muistaa pesseensä omat ekat pyykkinsä 90-luvun alussa: koneeseen laskettiin kuumaa vettä hanasta, ja veteen kaadettiin pesuaine ja laitettiin pyykit sekaan. Navetan puolelta löytyy mökille 70-lukuinen keittiönlamppu hintaan 3,50. Valaisimia olisi ollut tarjolla paljonkin hienoja ja vanhoja.

Yli tunnin pähkäilyn jälkeen mukaan lähtevä tavaraläjä on aikamoinen: muutama vanha juomalasi mökille, muutama muu kodintavara (vanhaa muoviesineistöä oli mukavasti), 60-70-luvun lastenmekkoja, pari ikivanhaa Aku Ankan taskaria nostalgiannälkään, muita vanhoja lasten- ja nuortenkirjoja sekä leluja, sininen pilkkuhame, sulkapallomailoja mökille, kasa kirjoja (tässä vaiheessa, yli kuukausi tapahtuneen jälkeen alla olla liian hankala muistaa, mitä ne olivat), levyjä ja kasetteja ja paljon muuta. Perheen poika sai kauko-ohjattavan Lego-auton (joka tosin paljastui Legoksi vasta myöhemmin) ja perheen pikkuinen Fisher-Price -talon tai vastaavan ison hökötyksen.

Levyistä hauskin lienee rap-yhtye 3rd Bassin hip hop -hitti "Pop Goes the Weasel".



Upean kirppiskokemuksen kruunaa Arabian Pomona-sarjan kulho, joka lähtee matkaan 20 eurolla, vaikka sen lähtöhinta oli 35 euroa. (Elina on postannut Pomonasta täällä jo aiemmin.) Vielä ennen lähtöä Juri huomaa myyjän jalkojen juuressa ison kasan vanhoja savikiekkoja, joissa ikivihreää kotimaista, Annikki Tähteä ja muuta, sekä vanhaa jazzia. Mutta kaikkea ei voi ostaa, vaikka mieli tekisikin. Levyt jäävät - ja lienevät tähän mennessä jo ostetut. Kevyempiä kun ovat, tiskiltä napataan ja saadaan kaupanpäälliseksi vanhoja onnittelukortteja, ehkä 60-luvulta. Kaikki ostoksemme maksoivat yhteensä 50 euroa.

Emmauksen valtavat kasettilaarit
Jokioisten Emmaus oli niin hieno paikka, että melkein epäröimme siitä kirjoittaa. Saisimme pitää sen itsellämme, jos emme kertoisi kokemuksesta muille, mutta toisaalta sellainen olisi tämän blogin eetoksen vastaista. Emme tiedä, koska taas pääsemme käymään Jokioisilla, mutta kovasti kyllä reissua suunnittelemme. Ehkä Huittisten lähellä asuva sukulainen saa luvan auttaa...

Reissu suuntautui vielä Jokioisilta Kemiöön palaamiseen jälkeen Dragsfjärdin lähetyskirppikselle, joka on auki vain kerran viikossa, sekä Perniöön, jossa toimivat sekä kierrätyskeskus että SPR. Lisäksi ajettiin Tammisaareen, jossa käytiin Emmauksessa sekä lähetystorilla, jossa ei päästy viime vuonna käymään. Saas nähdä, ehditäänkö näistä kirjoittaa tarkemmin, mutta kaikki olivat mainioita paikkoja, vanhan kunnon ajan kirpputoreja, eivät mitään tylsiä ja ylihinnoitellun krääsän hyllykirppiksiä.

2 kommenttia:

  1. Kiitos. Näitä kirpputorilöytöjä on mukava lukea 😊

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Näitä kirpputorilöytöjä on mukava lukea 😊

    VastaaPoista