sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Keikyä ja Kiikka

Satakunnan ja Pirkanmaan rajalla sijaitsevat entiset Keikyän ja Kiikan kunnat, joista sittemmin tuli Äetsä, joka sittemmin liittyi Sastamalaan, jonka keskus tunnetaan yleisehkösti Vammalana. Tässä koordinaatit Kirppismatkojen uusimmasta kohteesta.

Tällä kertaa helposti perille pääseminen vaatii autoa. Meillä oli auton omistava paikallisopas. Busseilla pääsee suurista kaupungeista kohtuuhyvin Sastamalaan (jossa on myös rautatieasema) ja Huittisiin, jotka ovat molemmat noin 15 kilometrin päässä, mutta pikkukylien bussit liikennöivät vain koululaisvuoroina.


Keikyällä on kaunis vanha kylänraitti, jonka varrella vanhassa K-kaupassa sijaitsee kirpputori Kauppakulma. Se on pieni hyllykirppis, joka palvelee myös karkkikauppana. Myyjä on ystävällinen, hyllypaikat täynnä ja hintataso matalalla, mutta suuria löytöjä emme tee. Tällainen hieno lastenistuin olisi ostettu, jos tarvittaisiin.



Hieno oli myös suurikokoinen kirjontatyönä tehty taulu, joka oli paikallisen käsityönikkarin joitain vuosikymmeniä sitten tekemä. Vanhaa tori- ja harrastajataidetta, jolla on parhaimmillaan oma selittämätön viehätyksensä, oli Kauppakulmassa enemmänkin.



Mitä ostimme?
- lastenkirjoja (Inger ja Lasse Sandberg: Peukku saa ystävän ja Peukku katsoo yötä, Camilla Mickwitz: Emilia ja Onni, lisäksi tuntemattoman tekijän vanha tyhmä lastenkirja)
- lapselle t-paita ja sortsit
- yksi vanha rikospokkari (Puuma-sarjan Murha myytävänä, painettu ilman vuotta, mutta on 1960-luvun alusta)

Lisäksi ilmaishyllystä löytyy erikoinen julkaisu, Enni Mustosen eli Kirsti Mannisen viihdejatkokertomus "Hukkakauraa" jostain sanomalehdestä irtileikattuna ja kansiin sidottuna! Mikään huippuharvinaisuus ei ole kyseessä, koska teksti on julkaistu romaaninakin vuonna 1986, mutta erikoisuus tämä kuitenkin on - joku on nähnyt valtavan vaivan, kirjan sitominen ei ole mitään yksinkertaista puuhaa.

Mitä maksoimme?
4,40 e

Kun ylitetään Kokemäenjoki ja käännytään Äetsän suuntaan, tullaan lähes saman tien Honkolan kylään. Sen vanhalla koululla on nyt reilun vuoden ajan toiminut kirpputori. Koululla kun ollaan, tilaa on runsaasti, ja tiloissa toimii myös käsityöyrittäjä. Myyjä pyörittää pientä kahvilaa kirppiksensä ohessa (pulla tuoretta ja hyvää).



Tavara on hyvin peruskirpputorimaista, taso vaihtelee pöydästä toiseen. Keräilytavaran myyjiä ei juuri ole, joten hinnat ovat kohtuulliset. Tyhjin käsin lähtö kuitenkin uhkaa, kunnes viimeisessä pöydässä myy joku, jonka kanssa kenkämaku ja kengänkoko täsmäävät.

Menneestä maailmasta muistuttavat nyt jo omalla viehättävällä tavallaan reseptikortit niille tarkoitetussa laatikossa. Myös keltainen 80-luvun sähkövatkain sopisi reippaaseen nykysisustukseen.



Mitä ostimme?
- kolmet korkokengät
- Burda-lehti 80-luvulta
- kasa kirjoja (mm. Jaroslav Hasekin Sotamies Svejkin uusi käännös 3 e, Solzhenitsynin viime aikoina taas kohutun Vankileirien saaristo -kirjan osat III-IV (20 senttiä!), Topeliuksen osittain kauhuhenkinen romaani Linnaisten kartanon viheriä kamari hyväkuntoisena 40-luvun kuvakantisena painoksena 1 e)
- vanha koulutaulu, aiheena Joosef myydään orjaksi (5,5 e ja hyvä kunto!)

Mitä maksoimme?
- yhteensä noin 20 e

Honkolasta matka suuntaa Kiikkaan, jossa toimii Suomen vanhin kehitysmaakauppa ja sen yhteydessä kirpputori. Kehitysmaakauppa-kirppis on ihan Äetsäntien varressa, mutta sinne päästäkseen on kurvattava kirkonkylään ja parkkeerattava tällaisen kyltin viereen:


Viehättävä vanha torppa vaikuttaa entiseltä rautatieasemalta, mutta myyjän mukaan se ei sitä ole. Tavaraa on varsinaisen talon lisäksi myös kylmässä piharakennuksessa. Tuvassa on ihana kakluunin lämpö.


Paljon näyttäisi olevan miesten päällys- ja pikkutakkeja sekä lastenvaatteita, ei niitä muodikkaimpia taaskaan. Kodintavaraa on melko vähän, ehkä pienistä tiloista johtuen. Osumme paikalle satsitarjouspäivänä, eli muovikassillisen vapaavalintaista tavaraa voi kerätä mukaansa viidellä eurolla. Se houkuttaa tekemään myös ei-ihan-välttämättömiä hankintoja: kotona mietin, mitä aion ommella suuresta palasta valkoista farkkua. Sortsit koko perheelle?

Mitä ostimme?
- ompelukankaita, mekon, kaksi kesäpuseroa, miesten kukonaskel-kuvioisen pikkutakin ja päällystakin, pienen pussin sekalaisia legoja
- pari kirjaa (mm. niteen japanilaisia runoja uusina käännöksinä)

(Kehitysmaakaupan puolelta ostimme myös cashew-pähkinävoita.)

Mitä maksoimme?
5 e


Pilkkumekko ja farkkukangas (roikkuu tyylikkäästi oven päällä) Kiikasta, kengät Honkolan koululta.

4 kommenttia:

  1. Kirjansidonnan harjoitustyön ehkä selittää se, että läheisessä Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa voi suorittaa ainoana Pohjoismaissa kirjansidonnan ammatti- ja erikoisammattitutkinnon.

    VastaaPoista
  2. Okei, kiitos tiedosta! Voihan tuo tosiaan olla jonkun oppilastyö. :)

    VastaaPoista
  3. Linnaisten kartanon viheriä kamari oli lapsuuteni ikimuistoinen lukukokemus. Ja se elokuva vasta pelottava olikin. Hieno löytö!

    VastaaPoista
  4. Kauhean harvinainenhan kirja ei ole ja se on julkaistu moneen otteeseen uudestaan, mutta tämä oli hyvässä kunnossa ja kansikuva oli hieno (olisiko tehty kaksiväripainatuksella?), joten päätin napata, kun hinta ei ollut paha. Topeliuksellahan oli myös varsinaisia kauhutarinoita, niistä pitäisi oleman tulossa oma kokoelmansa jossain vaiheessa.

    VastaaPoista