keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Tammisaari

Tammisaari on - ainakin kesäisin - yksi Suomen söpöimpiä kaupunkeja, mukava sekoitus kerroksellista uudempaa kaupunkikuvaa ja vanhaa puutaloasutusta, joka ei ole ihan saumattomasti asettunut ruutukaavaan. Tammisaaressa on myös muutamia hyviä kirpputoreja, joiden lisäksi puutalojen asukkaat pitävät pihoillaan ja kuisteillaan omia kirppiksiä kesäisin.

Tammisaaren kirppisnähtävyys on kuitenkin suuri Emmauksen kirpputori, joka sijaitsee keskustan ulkopuolella omakotialueella, ilmeisesti vanhan ruokakaupan tiloissa. Navigaattori löysi perille tuskitta, ja niin oli löytänyt meidän lisäksemme moni muukin asiakas. Harvoin näkee näin vilkasta hyväntekeväisyyskirppistä!

Väkimäärästä huolimatta mielenkiintoista tavaraa riitti. Vaatteita oli runsaasti, enimmäkseen tavallisia melko uusia ja siistejä, mutta vasta tulleiden rekistä bongattiin Atelier S. Miramon valmistama kotelopuku pronssinväristä eläväpintaista kangasta, ehkä 1960-luvulta - hinta viisi euroa. Käsityöpuoli oli poikkeuksellisen laaja kankaineen ja käsityötarvikkeineen; ostoskoriin päätyi pari vanhaa käsityökirjaa. Astioita taas oli heikommin, mutta totta kai paljon - parhaat helmet oli varmaan ostettu pois.

Kirjat olivat suurimmaksi osaksi ruotsinkielisiä, minkä ymmärtää, mutta suomenkielisiä kirjoja oli myös jonkin verran, samoin englanninkielisiä. Hiukan näin puolitaitoisenakin ruotsinlukijana houkuttavat suomenruotsalaisen runouden kokoelmat, joita on useita, kuten Rabbe Enckellin 50-luvun teokset. Erikseen on huone keräilykirjoille, mutta termi on ymmärretty vähän laajasti niin että mikä tahansa vanhempi kirja on keräilykirja. Vinyylejä on iso lavallinen, mutta joukossa ei ole oikein mitään kiinnostavaa: ruotsalaista dansband-musaa 70- ja 80-luvuilta sekä matkamuistolevyjä.

Emmauksen erikoisuus tuntui olevan hyvä ja laaja kuvataidevalikoima. Tammisaaren vanhan kirjapainon eli Ekenäs Tryckerin jäljiltä kirpputorilla oli paljon painokuvia, joissa luki painon nimi. Hintakin oli sopiva: euron kappale. Vaikea sanoa, olivatko samasta lähteestä peräisin, mutta myynnissä oli myös 70-luvulla tehdyn näköisiä bändijulisteita: Ian Dury, The Jam ja The Who. Ilmeisesti sarja on ollut laajempi, nämä olivat enää jäljellä - olisi pitänyt ottaa näistä edes kuva. Ekenäs Tryckerin painamien kuvien ja julisteiden lisäksi Tammisaaren Emmauksella oli paljon myös grafiikkaa, osa kehystämättömänä, osa kehystettyinä. Taulujenkaan hinta ei ole päätä huimaa: esimerkiksi isohko lintuaiheinen painokuva kehyksissä lähtee neljällä eurolla.

Tältäkin voi kirppiskyltti näyttää. Tammisaaressa vaikuttaa kesäaikaan olevan paljon pihakirppiksiä ja miksi ei olisi, onhan kaupunki aivan ihanteellinen nimenomaan kävellen tutkittavaksi. Pihakirppisten taso vaihtelee aina laidasta laitaan, mutta on jotain liikuttavaa siinä, että kaksi naapurusta kantaa tavaransa kuistille myyntiin ja istuu itse vieressä rupatellen ja aina välillä jokusen Roope-setä -lehden myyden.

Ihan Tammisaaren vanhassa keskustassa on myös helluntaiseurakunnan kirppis, joka oli varsinainen nähtävyys. Tarkkaa osoitetta emme valitettavasti ottaneet muistiin, mutta kävelykadulta oli tänne opasteet. Kirppis nappasi ison osan kokonaisesta vanhasta puutalokorttelista, ja samassa pihapiirissä sijaitsi sympaattinen ja kiva kahvila. Matkailunähtävyys siis itsessään! Kävijöitä olikin runsaasti heinäkuisena lauantaina.



Tällaisessa idyllissä sai shoppailla. Kesti hetken, ennen kuin löysimme kaikki osastot, sen verran hajasijoitettuja ne olivat. Viime hetkellä rohjettiin kiivetä portaat ylös Outlet-kyltin osoittamaan suuntaan, ja sieltä löytyi vielä vinttihuoneellinen astioita! Sieltä ostimme pari Waechtersbachin ruskeaa pilkullista mukia ja yhden sydänkuvioisen, joten ei ollut turha kiipeäminen.

Astioita oli muutenkin paljon, vaatteiden tarjonta vaatimattomampi.


Pahvinen neitokainen oli yhden kirppisrakennuksen seinän koristeena.


Tapasimme tällä loppiksella tuttavan, joka vinkkasi, että Missionsboden Rautatienkadulla olisi myös loistopaikka; siinä vaiheessa lauantaina Missionsbodenin ovet olivat valitettavasti jo kiinni. Ehkä Tammisaareen on toistekin asiaa!

Jos tulee Tammisaareen Salon-Perniön suunnasta, matkalla kannattaa poiketa Tenholassa eli Tenalassa, jo pelkästään viehättävän kyläraitin vuoksi. Kylällä on myös yksi kirpputori, Jalles loppis. Meidän siellä käydessämme puotia piti ilmeisesti varsinaisen kauppiaan isä, mutta se ei haitannut kaupantekoa. Enemmän haittasi se, että myynnissä oleva tavara oli niin itsestäänselvää: vanhoja pellavaliinoja ja Arabiaa. Mitään muuta ei tosin tarttunut mukaan kuin kasa vinyylejä. Levyt maksoivat euron kappale, jolla pystyi ostamaan vähän tuntemattomampaakin kamaa, tässä esimerkiksi epämääräisen discomaxin b-puoli, Kellee Pattersonin "I Love Music":