Lohjan ja Vihdin kirppikset

Tämänvuotinen suuri kirppiskierros suuntautui Uudellemaalle ja Kanta-Hämeeseen. Aloitimme kierroksen Lohjalta, jossa oli hyvä kierrätyskeskus, mutta josta ei ole juurikaan kuvia. Lohjan kiertsissä oli mainio periaate myydä oikeasti halvalla ja antaa ilmaiseksikin - hintaesimerkkinä se, että miesten pikkutakit maksoivat 40 senttiä kappaleelta.

Vhs-kasetit kannattaa edelleen tsekata.

Tästä huolimatta tavaraa riitti. Halli, jossa kierrätyskeskus sijaitsee, oli suuri, ja lisäksi toisessa rakennuksessa oli kierrätyskeskuksen kesäkirppispuoli, jossa oli ainakin huonekaluja ja rakennustarvikkeita. Suurin ja paras valikoima näytti olevan astioissa ja kodintavaroissa; vitriinistä napattiin yksi Nanny Stillin suuri Grappo-lasi, 6 e. Vaatteet ja lastentavarat vaikuttivat vähän läpikolutuilta, kiertovauhti on niissä varmasti kova. Huonekalupuoleen ei juuri kiinnitetty nyt huomiota käytännön syistä - mitään ei kuitenkaan olisi voitu ostaa mukaan. Matkakumppani löysi vinyyleistä kiinnostavia erikoisuuksia, Love Recordsin julkaiseman Chile-tukikonsertista tehdyn levytyksen sekä Leninin (!) puheita. Kirjat ovat Lohjalla halpoja, kalleimmillaankin vain kolme euroa (paria poikkeusta lukuun ottamatta, mutta poikkeukset eivät kuitenkaan olleet kovin kiinnostavia). Seassa on kiinnostavasti uudehkoa naistutkimusta, kuten Rosi Braidottia. Matkaan lähtee esimerkiksi Mäntyniemen arkkitehtuuria esittelevä kirja (3 e) sekä kasa lastenkirjoja ilmaislaarista. Ilmaiseksi lähtee myös vhs-kasetti, jossa 70-80-luvun kotimaisia lastenanimaatioita (ks. kuva).

Tiukan päiväohjelman vuoksi jätimme tyystin väliin kaikki Lohjan hyllykirpputorit, joita olisi ollut ainakin neljä, ja päätimme jatkaa ruokatauon jälkeen naapurikuntaan. Se harmitti, että pikkuinen Pelastusarmeijan myymälä oli suljettu käyntipäivänämme. Se on kuitenkin olemassa ja avoinna maanantaisin, torstaisin ja lauantaisin. Ruokatauko pidettiin kauppakeskus Lohjantähdessä sijaitsevassa Sushi Housessa, jonka 9,80 euron hintainen lounas oli hintansa väärti: sushit olivat maukkaita, tuoreita ja niitä oli paljon erilaisia.

Kirppismatkailijat ovat kovia hyväntekeväisyyskirppisten faneja, ja siksi Vihdissä ensisijaiseksi kohteeksi valittiin Manna-Kirppis, jota pitää ViaDia-yhdistys. (Lohjallakin olisi jossain ollut saman yhdistyksen kirppis, mutta se oli suljettu käyntipäivänämme.) Katsokaa, miten hieno! Tältä kuuluu kirpputorin näyttää. Kirppiksen naapureina oli paljon metelöiviä naakkoja.

Sisältä myös. Kiinnostavaa näkyy ainakin valaisimissa, seinälle ripustettavissa ja astioissa. Kuvaajan selän taakse jää eteinen, jonka takana toinen huone täynnä vaatteita ja kodintekstiileitä.

Astioissa noudatettiin tarkan ostajan linjaa ja mukaan lähti vain yksi Rörstrandin tarjoilulautanen Canaria-sarjaa (1950-luvun lopulta, suunnittelija Marianne Westman). Ompelutarvikkeista löytyi nippu 50-60-luvun ompelukaavoja ja pari metallivetoketjua.

Kirjapuoli ei ole kovin hyvä, vaikka kirjoja on yksi huoneellinen. Mukaan lähtee tuoreehko käännös Lewis Carrollin Liisa-kirjasta Through the Looking-Glass sekä omituinen Emanuel Swedenborg -käännös Avaruuden maapallot, jonka Sitadel-seura (?) on julkaissut monistenipun näköisenä vihkona. Mainittakoon vielä, että kirpputorin takana oli huonekalupuoli erillisessä vajassa, sieltä jonkun kannattaa käydä hakemassa hieno 60-luvun senkki, 40 eurolla varsinainen löytö. Senkistä ei valitettavasti saanut kuvaa, eikä sitä saatu myöskään ostettua. Joskus pitää lähteä kirppismatkalle pakettiauton kera.

Myös Vihdissä on useita hyllykirppiksiä, joista keskeisen sijainnin takia valikoitui katsottavaksi Hiiden Kirppis. Se oli pienehkö, vilkas ja varsin siisti hyllykirppis, josta etenkin lastenvaatteita etsivä olisi löytänyt aarteita. Keräilykamaa oli tarjolla vähän; eräällä hyllyllä komeilleet Iran peltipurkit jätettiin ostamatta huolimatta kohtuuhinnoista, koska ne eivät kuulu oman keräilyharrastuksen ydinalueelle. Yhdellä pöydällä oli vanhoja tauluja, mutta taulut ovat kirppismatkalla hankalia ja taulut jäivät, varsinkin kun yhtään täysosumaa ei niissä ollut, vaikka hyviä tussipiirroksia olivatkin.

Vihdissä jäi tsekkaamatta myös pari hyväntekeväisyyskirppistä aukiolosyistä. Paikallinen ortodoksiseurakunta näyttää pitävän keskiviikkoiltapäivisin kesäkirppistä ja Pisara-niminen ilmeisesti jonkin kristillisen yhteisön kirppis oli niin ikään suljettu tiistaina. Jos joku vierailee näillä, olisi mukava kuulla vaikutelmia!

Kiinnostavin Vihdin kirpputoreista oli kuitenkin avoinna: vuosia haaveilun kohteena ollut kierrätysmyymälä Wanhakierto-Finafynd Selin kylässä. Samaria-yhteisön ylläpitämä kirpputori, joka tunnetaan myös nimellä Selki-asema, on toiminut jo vuosikymmeniä. Seuraava kuva ei ehkä ole kauhean hyvä, mutta antaa osviittaa kirppishallin mittasuhteista: vaatehallin takana on vielä huonekaluhalli, jota ehdimme vain nopeasti vilaista; takaviistoon vasemmalle jää astiaosasto, ja kuvaajan taakse jäävässä erillisessä suuressa huoneessa oli retro-osasto.

Eikä siis "retrorekki" vaan erikseen rekki lasten retrolle, miesten retrolle ja niin edelleen. Huu! Valitettavasti kirppismatkaaja oli taas kovin valikoiva ja osti vain yhden vanhan pikku mekon pikku tyttärelle, mutta myös aikuisten valikoimasta olisi voinut tarvitseva löytää hyvää 1960-luvun perusvaatetta kohtuuhinnoin - sitä vanhempia vaatteita ei myymälässä oikein ollut. Tämä ei ole merkittävä miinustekijä, sillä vanhin vintage alkaa jo olla kadonnut hyväntekeväisyyskirppiksiltä nettikirppis- ja erikoismyymälätuotteiksi. Selistä löytyi kuitenkin esimerkiksi 60-luvun Nokian tossut, kokoa 42 (olisi pitänyt olla 43, jolloin olisi ollut loisto-ostos).

Yhdet 1950-60-lukujen vaihteen kävelykengät kuitenkin löytyivät, korkolaputtomina 3 e. Viininpunaiset miestenkengät ovat mokkaa ja vielä hyvässä kunnossa. Retropuolella oli myös kodintekstiilejä, jonkin verran astioita ja sisustusesineitä sekä kankaita ja tilkkuja osin valmiiksi pussitettuina. Ihastuimme peräti kolmeen vanhaan keramiikkaesineeseen, joista yksi lienee jonkun itse maalaama Kilta-kermapullo, hyvin aikansa hengen mukainen (pohjassa on nimikirjaimet ja vuosiluku -56). Lapsia varten ostettiin vanha Disney-kangas, joka on hiukan viallinen ja päätyy jatkojalostukseen. Kirjojakin Selki-asemalla oli paljon, osa vieläpä huvittavasti jaoteltu kotimaisiin mies- ja naiskirjailijoihin - tästäpä mallia divareille! Vhs-kaseteista löytyy yksi erikoisuus: sekopäinen rock-komedia Tähtijengi (Get Crazy Usa!), jossa Malcolm McDowell parodioi Mick Jaggeria. Elokuvaa ei ole julkaistu dvd:llä eikä ilmeisesti koskaan julkaistakaan.

Ensi kerralla Loppi, Karkkila, Riihimäki ja Hyvinkää!

Tammisaari

Tammisaari on - ainakin kesäisin - yksi Suomen söpöimpiä kaupunkeja, mukava sekoitus kerroksellista uudempaa kaupunkikuvaa ja vanhaa puutaloasutusta, joka ei ole ihan saumattomasti asettunut ruutukaavaan. Tammisaaressa on myös muutamia hyviä kirpputoreja, joiden lisäksi puutalojen asukkaat pitävät pihoillaan ja kuisteillaan omia kirppiksiä kesäisin.

Tammisaaren kirppisnähtävyys on kuitenkin suuri Emmauksen kirpputori, joka sijaitsee keskustan ulkopuolella omakotialueella, ilmeisesti vanhan ruokakaupan tiloissa. Navigaattori löysi perille tuskitta, ja niin oli löytänyt meidän lisäksemme moni muukin asiakas. Harvoin näkee näin vilkasta hyväntekeväisyyskirppistä!

Väkimäärästä huolimatta mielenkiintoista tavaraa riitti. Vaatteita oli runsaasti, enimmäkseen tavallisia melko uusia ja siistejä, mutta vasta tulleiden rekistä bongattiin Atelier S. Miramon valmistama kotelopuku pronssinväristä eläväpintaista kangasta, ehkä 1960-luvulta - hinta viisi euroa. Käsityöpuoli oli poikkeuksellisen laaja kankaineen ja käsityötarvikkeineen; ostoskoriin päätyi pari vanhaa käsityökirjaa. Astioita taas oli heikommin, mutta totta kai paljon - parhaat helmet oli varmaan ostettu pois.

Kirjat olivat suurimmaksi osaksi ruotsinkielisiä, minkä ymmärtää, mutta suomenkielisiä kirjoja oli myös jonkin verran, samoin englanninkielisiä. Hiukan näin puolitaitoisenakin ruotsinlukijana houkuttavat suomenruotsalaisen runouden kokoelmat, joita on useita, kuten Rabbe Enckellin 50-luvun teokset. Erikseen on huone keräilykirjoille, mutta termi on ymmärretty vähän laajasti niin että mikä tahansa vanhempi kirja on keräilykirja. Vinyylejä on iso lavallinen, mutta joukossa ei ole oikein mitään kiinnostavaa: ruotsalaista dansband-musaa 70- ja 80-luvuilta sekä matkamuistolevyjä.

Emmauksen erikoisuus tuntui olevan hyvä ja laaja kuvataidevalikoima. Tammisaaren vanhan kirjapainon eli Ekenäs Tryckerin jäljiltä kirpputorilla oli paljon painokuvia, joissa luki painon nimi. Hintakin oli sopiva: euron kappale. Vaikea sanoa, olivatko samasta lähteestä peräisin, mutta myynnissä oli myös 70-luvulla tehdyn näköisiä bändijulisteita: Ian Dury, The Jam ja The Who. Ilmeisesti sarja on ollut laajempi, nämä olivat enää jäljellä - olisi pitänyt ottaa näistä edes kuva. Ekenäs Tryckerin painamien kuvien ja julisteiden lisäksi Tammisaaren Emmauksella oli paljon myös grafiikkaa, osa kehystämättömänä, osa kehystettyinä. Taulujenkaan hinta ei ole päätä huimaa: esimerkiksi isohko lintuaiheinen painokuva kehyksissä lähtee neljällä eurolla.

Tältäkin voi kirppiskyltti näyttää. Tammisaaressa vaikuttaa kesäaikaan olevan paljon pihakirppiksiä ja miksi ei olisi, onhan kaupunki aivan ihanteellinen nimenomaan kävellen tutkittavaksi. Pihakirppisten taso vaihtelee aina laidasta laitaan, mutta on jotain liikuttavaa siinä, että kaksi naapurusta kantaa tavaransa kuistille myyntiin ja istuu itse vieressä rupatellen ja aina välillä jokusen Roope-setä -lehden myyden.

Ihan Tammisaaren vanhassa keskustassa on myös helluntaiseurakunnan kirppis, joka oli varsinainen nähtävyys. Tarkkaa osoitetta emme valitettavasti ottaneet muistiin, mutta kävelykadulta oli tänne opasteet. Kirppis nappasi ison osan kokonaisesta vanhasta puutalokorttelista, ja samassa pihapiirissä sijaitsi sympaattinen ja kiva kahvila. Matkailunähtävyys siis itsessään! Kävijöitä olikin runsaasti heinäkuisena lauantaina.

Tällaisessa idyllissä sai shoppailla. Kesti hetken, ennen kuin löysimme kaikki osastot, sen verran hajasijoitettuja ne olivat. Viime hetkellä rohjettiin kiivetä portaat ylös Outlet-kyltin osoittamaan suuntaan, ja sieltä löytyi vielä vinttihuoneellinen astioita! Sieltä ostimme pari Waechtersbachin ruskeaa pilkullista mukia ja yhden sydänkuvioisen, joten ei ollut turha kiipeäminen.

Astioita oli muutenkin paljon, vaatteiden tarjonta vaatimattomampi.

Pahvinen neitokainen oli yhden kirppisrakennuksen seinän koristeena.

Tapasimme tällä loppiksella tuttavan, joka vinkkasi, että Missionsboden Rautatienkadulla olisi myös loistopaikka; siinä vaiheessa lauantaina Missionsbodenin ovet olivat valitettavasti jo kiinni. Ehkä Tammisaareen on toistekin asiaa!

Jos tulee Tammisaareen Salon-Perniön suunnasta, matkalla kannattaa poiketa Tenholassa eli Tenalassa, jo pelkästään viehättävän kyläraitin vuoksi. Kylällä on myös yksi kirpputori, Jalles loppis. Meidän siellä käydessämme puotia piti ilmeisesti varsinaisen kauppiaan isä, mutta se ei haitannut kaupantekoa. Enemmän haittasi se, että myynnissä oleva tavara oli niin itsestäänselvää: vanhoja pellavaliinoja ja Arabiaa. Mitään muuta ei tosin tarttunut mukaan kuin kasa vinyylejä. Levyt maksoivat euron kappale, jolla pystyi ostamaan vähän tuntemattomampaakin kamaa, tässä esimerkiksi epämääräisen discomaxin b-puoli, Kellee Pattersonin "I Love Music":

Karjaan kirpputorit

Karjaa sijaitsee täsmälleen Turku–Helsinki-rautatien puolivälissä, joten turkulaisen on hyvä sopia sinne treffit helsinkiläisen kirppiskaverinsa kanssa. Muutenkin kaupungin tarjonta kannattaa katsastaa. Vaikka Karjaa on pieni, siellä on monta kirppistä pienen matkan päässä keskustasta eli rautatieasemalta.

Heti ylitettyämme sillan asemalta keskustaan vastaan tuli pieni osto- ja myyntiliike tai ehkä ei-tekstiilitavaraan erikoistunut kirppis, en oikein tiedä. Paikan nimi ja tarkka osoite valitettavasti jäivät ottamatta muistiin, mutta kyseessä on pieni puoti suurin piirtein sillan kohdalla. Emme ostaneet mitään, mutta esimerkiksi vanhoja astioita, tarjottimia ja muuta kodintavaraa olisi ollut tarjolla. Kuvassa on paikan tarjontaa: autotyyny sekä laatikollinen ruotsinkielisiä rikospokkareita 50- ja 60-luvuilta.

Jatkoimme kohti Lähetystoria, joka sijaitsee Kanavatorilla. Lähetystori näkyy junan ikkunasta vajaa kilometri Karjaalta Helsinkiin päin, eli rautatietä seurailemalla löytää väistämättä perille.

Lähetystori on pieni, mutta tarjonnaltaan runsas. Kauempaa tulevien kannattaa huomioida eksoottiset aukioloajat!

Lähetystorilla on ruuhkaa ilmeisesti aina, kun se sattuu olemaan auki. Useinkaan kirpputoreilla ei tarvitse jonottaa päästäkseen tutkimaan kiinnostavaa hyllyä tai nurkkausta, mutta täällä piti. Edulliset hinnat ovat varmasti osa viehätystä, mutta myös tavaran viehko sekalaisuus ja suhteellisen suuri vanhan tavaran osuus (paitsi vaatteissa, jotka olivat harmillisesti enimmäkseen 90-luvulta ja uudempia) kiinnostivat ainakin meitä.

Hypistelin pitkään virkattuja sängynpeittoja (15–25 e eli ei paljon tule tuntihintaa työlle), mutta jätin ne seuraavalle, koska olivat kapean sängyn kokoa. Keittiötavarapuolella oli kiinnostavin tarjonta – muun muassa vanhaa Gefleä ja jotain Arabiaakin pikkuhinnalla – ja tämän kalaleikkuulaudan tyyppisiä kuriositeetteja, joita en voi vastustaa. Kuvan jutut (Skandia-pikkulusikka, tiikkikahvaiset salaattiottimet, kalalauta) maksoivat muistaakseni yhteensä 1,20 e.

Lisäksi ostettiin tukku erilaisia vanhoja valokuvakehyksiä (mm. Svenskt Tenniä ehkä 40–50-luvulta?), 50-luvun painettu riikinkukkoaiheinen tekstiilitaulu, vanha italialainen tarjotin, pari C-kasettia ja muutakin sekalaista tavaraa. Tiedoksi muuten, että saman talon toisessa päässä on mainio grilli, jossa voi aterioida kirppiskäynnin jälkeen; kasvissyöjien kannattaa tosin ottaa huomioon, että heille tarjolla oli lähinnä omenapiirakkaa.

Lähetystorilta lähdimme etsimään Vinttikirppistä, joka oli muinoin kiva ja hyvä paikka ja löytyy edelleen netistäkin muun muassa Raaseporin kunnan kirppislistauksesta. Löysimme vain tyhjän talon; toiminta lienee loppunut, koska mitään tietoa muuttamisesta uuteen osoitteeseen ei ollut.

Nielimme pettymyksen ja suuntasimme keskustaan, jossa tiesimme vanhastaan olevan pari kirppistä. Niitä löytyi itse asiassa kolme! Tällainen paikka mainosti itseään ständillä kävelykadun kulmassa.

Tenava-Tupa oli suurempi kuin ulkoa olisi arvannut. Naisten vaatteita oli paljon, muuta tavaraa vähemmän. Hintatasoa voisi luonnehtia kohtalaiseksi, ihan halvalla eivät aarteet irronneet; ostin sydänkuvioidun lasipannun teen haudutuspannuksi, 5 e.

Tenava-Tuvan myyjä kertoi, että kävelykadulla talon kakkoskerroksessa on vielä kirppis Karisma ja ihan lähellä vanhalla elokuvateatterilla myös kolmas kirppis. Nämä kolme ja ihan ensin mainittu kirppis ovat kaikki alle viiden minuutin kävelymatkan päässä toisistaan; logistisesti loistavaa!

Karismassa oli myös sisustustavaraa, lähinnä uusvanhaa ja romanttista (ja kaunein vanha plyysisohvakalusto, jonka aikoihin olen nähnyt, turkoosi – miksi ihmeessä en valokuvannut sitä?), ja hyllykirppispuoli. Kirppiksen tarjonta oli tavanomaista: uudehkoja vaatteita, lastentavaraa, tavanomaista sisustustilpehööriä. Parilla pöydällä oli jotain vanhaakin, joten toivo pysyi yllä. Ostimme kuitenkin vain Aku Ankan taskukirjan lapselle ja neuletakin minulle (1 e). Niille naisille, joiden miehet eivät välitä kirppiksistä, paikka oli ihanteellinen: alakerrassa oli miesparkki eli rautakauppa.

Vanha elokuvateatteri, edelleen toimiva funkispalatsi Bio Pallas, oli nähtävyys itsessään ainakin ulkopuolelta. Kirppis oli aiemmin sijainnut sen talossa, mutta muuttanut viereiseen piharakennukseen. Hyllykirppiksellä oli enimmäkseen tavallista tavaraa melko siistissä järjestyksessä, mutta emme löytäneet mitään ostettavaa. Ystäväni sentään löysi kohtalaisen groteskin sokerikon, jossa oli silmän kuva.

Kierroksemme päätteeksi istahdimme vielä kahville ja leivokselle kahvila Retroon, jossa oli 70-luvun sävyjä ja seinän koristeena muutama vanha leninki. Mukavaa ja melko edullista.