Laitila

Kirppismatkat teki talvisateisen ekskursion Laitilaan, joka tunnetaan pikemminkin panimotuotteista ja kananmunista kuin kirppiksistä. Kuitenkin kirppiksiä löytyi mukava määrä ja vielä yksi miniantikvariaatti päälle. Vinkkinä, että maanantaina ei kannata Laitilaan etsiytyä, sillä kolkuttelimme turhaan erästä kiinnostavaa ovea...

Selvitimme etukäteen neljän kirpputorin osoitteet. Näistä Leppis-niminen oli maanantaisin suljettu, joten emme päässeet tutustumaan tähän loosikirppikseen tarkemmin. Poikkesimme ensimmäiseksi kuitenkin kirjakauppaan, joka on itsenäisenä tukemisen arvoinen. Laitilan kirjakauppa oli myös selvästi hyvin pidetty, ei olisi tullut mieleen syytellä huonosta ja yksipuolisesta valikoimasta. Myyjät keskustelivat keskenään Asko Sahlbergista, minkä jälkeen asiakkaan kanssa juteltiin Robert Craisista ja Lee Childista. Kirjakaupalla oli takahuoneessa pieni antikka, josta löytyi muutama kirja ostettavaksi. Hinnoissa oli jonkin verran jouston varaa, osa oli kirppis- ja osa divarihinnoissa. Osa kirjoista oli tosin jo arvottomia, harventaminen tekisi kuulemma jo 80-luvulla muodostuneelle valikoimalle hyvää. Kiinnostavin löytö oli varmasti Hugo Nousiaisen Yöpäivystäjät (1949), realistinen poliisiromaani. Myyjä kehui, että kiinni ollut kirppis Leppis olisi hyvä kauppapaikka. Lisäksi myyjä suositteli lounaspaikaksi lähi- ja luomuruokaa käyttävää thairavintolaa Justhai, ja yhdymme suosituksiin, hyvää ja maukasta sekä lisäksi edullista. Palvelu oli ystävällistä.

hyvännäköiset keittiönkaapit
Laitilan kirppiksellä

Kirjakaupalta jatkoimme Keskuskatua kirkon suuntaan, josta löytyi viehättävä eri-ikäisten talojen miljöö, sekaisin oli puutaloja, 1900-luvun alkupuolen kivitaloja ja toisen maailmansodan jälkeisiä kodikkaita pientaloja. Pian löysimme Laitilan kirppiksen, joka sijaitsi ilmeisesti kirjakauppana toimineessa vanhassa puutalossa (ks. yläkuva). Kirppis on ilmeisesti osto- ja myyntiliikkeen ja hyllykirpputorin yhdistelmä, jonka matala hintataso yllätti iloisesti. Juuri joulun alla esimerkiksi vanhaa joulutavaraa sai viidellä sentillä ja siitä ylöspäin, vanhoja postikortteja 10 sentillä/kpl. Huonekaluissakin olisi tehnyt löytöjä, jos olisi ollut mahdollista kuljettaa niitä; etenkin mattovalikoima oli hieno. Sen sijaan vaatteet olivat aika ankeita lukuunottamatta joitain 60-70-luvun hattuja, jotka jäivät meille tarpeettomina kuitenkin ostamatta. Laatikollinen vanhoja sinkkuja tuli käytyä läpi. Hinnat olivat sopuisat - euron kappale -, mutta kääreettöminä levyt olivat kärsineet. Riittävän hyvässä kunnossa olivat Olavi Virran kaksi sinkkua sekä hiukan camp-henkinen sinkku, jonka toisella puolella Carola lauloi "Hava Nagilahia" suomeksi, toisella puolella Leila Halme lauloi sanoitettua instruhittiä "Telstaria".





Keskuskadulta pääsee suoraan valtatien ali johtavalle pyörätielle, ja heti valtatien toisella puolen on kaksi kirppistä; helluntaiseurakunnan lähetystori ja uusi, suurehko hyllykirppis Wendi & Wiljami. Lähetystorin aukioloajoista meillä ei ollut tietoa etukäteen, ja suru oli suuri, kun huomasimme sen olevan maanantaisin suljettu. Täytyy kyllä sanoa, että kun soitimme seurakuntaan, yhteyshenkilö teki parhaansa etsiäkseen myyjää avaamaan oven, mutta ketään ei valitettavasti saatu hälytetyksi pikana paikalle. Lähetystorin arvio jää siis seuraavaan kertaan, mutta ainakin ulkoapäin se vaikutti varsin isolta.

Wendi & Wiljami oli osittain kiehtovakin paikka, siellä oli nimittäin näytillä kirpputorin pitäjän itse entisöimiä autoja, pari vanhaa Land Roveria, yksi varuskunnan paloauto ja pari muuta. Tavara oli tavanomaista hyllykirppiksen kamaa, uudehkoja vaatteita, mitäänsanomattomia kirjoja, jonkun verran dvd:itä ja muita levyjä. Jotkut hyllyt ovat kiusallisesti tyhjiä, mutta yleisvaikutelma on kuitenkin siisti. Parilla myyjällä on pari tavaraa, joiden oikea paikka olisi ollut roskis, kuten nurkasta koiran tai pienen lapsen järsimä 80-luvun vitsikirja. Lastenvaatteet eivät ole kovin muodikkaita, mutta kun ne sattuneesta syystä ovat ajankohtaisia bloggaajillemme, niin niitä ostimme aika määrän. Muuten löydöt jäivät Anne McCaffreyn lohikäärmekirjaan ja 7 rohkeaa miestä -dvd:hen.

tällainen hieno 70-luvun pulkka olisi Wendi & Wiljamissa
odottamassa uutta omistajaa

Vielä pitää mainita Laitilan Keskuskadulla sijaitseva mainio konditoria Tiihonen, jossa istuimme paluubussia odotellen.

Paluumatkalla jäimme pois Turun Kontti-kirppiksen kohdalla, sieltä löytyi aika paljon kaikenlaista, kuten kirjoja, mutta ne eivät ole tämän postauksen kohteena.

Tammisaari

Tammisaari on - ainakin kesäisin - yksi Suomen söpöimpiä kaupunkeja, mukava sekoitus kerroksellista uudempaa kaupunkikuvaa ja vanhaa puutaloasutusta, joka ei ole ihan saumattomasti asettunut ruutukaavaan. Tammisaaressa on myös muutamia hyviä kirpputoreja, joiden lisäksi puutalojen asukkaat pitävät pihoillaan ja kuisteillaan omia kirppiksiä kesäisin.

Tammisaaren kirppisnähtävyys on kuitenkin suuri Emmauksen kirpputori, joka sijaitsee keskustan ulkopuolella omakotialueella, ilmeisesti vanhan ruokakaupan tiloissa. Navigaattori löysi perille tuskitta, ja niin oli löytänyt meidän lisäksemme moni muukin asiakas. Harvoin näkee näin vilkasta hyväntekeväisyyskirppistä!

Väkimäärästä huolimatta mielenkiintoista tavaraa riitti. Vaatteita oli runsaasti, enimmäkseen tavallisia melko uusia ja siistejä, mutta vasta tulleiden rekistä bongattiin Atelier S. Miramon valmistama kotelopuku pronssinväristä eläväpintaista kangasta, ehkä 1960-luvulta - hinta viisi euroa. Käsityöpuoli oli poikkeuksellisen laaja kankaineen ja käsityötarvikkeineen; ostoskoriin päätyi pari vanhaa käsityökirjaa. Astioita taas oli heikommin, mutta totta kai paljon - parhaat helmet oli varmaan ostettu pois.

Kirjat olivat suurimmaksi osaksi ruotsinkielisiä, minkä ymmärtää, mutta suomenkielisiä kirjoja oli myös jonkin verran, samoin englanninkielisiä. Hiukan näin puolitaitoisenakin ruotsinlukijana houkuttavat suomenruotsalaisen runouden kokoelmat, joita on useita, kuten Rabbe Enckellin 50-luvun teokset. Erikseen on huone keräilykirjoille, mutta termi on ymmärretty vähän laajasti niin että mikä tahansa vanhempi kirja on keräilykirja. Vinyylejä on iso lavallinen, mutta joukossa ei ole oikein mitään kiinnostavaa: ruotsalaista dansband-musaa 70- ja 80-luvuilta sekä matkamuistolevyjä.

Emmauksen erikoisuus tuntui olevan hyvä ja laaja kuvataidevalikoima. Tammisaaren vanhan kirjapainon eli Ekenäs Tryckerin jäljiltä kirpputorilla oli paljon painokuvia, joissa luki painon nimi. Hintakin oli sopiva: euron kappale. Vaikea sanoa, olivatko samasta lähteestä peräisin, mutta myynnissä oli myös 70-luvulla tehdyn näköisiä bändijulisteita: Ian Dury, The Jam ja The Who. Ilmeisesti sarja on ollut laajempi, nämä olivat enää jäljellä - olisi pitänyt ottaa näistä edes kuva. Ekenäs Tryckerin painamien kuvien ja julisteiden lisäksi Tammisaaren Emmauksella oli paljon myös grafiikkaa, osa kehystämättömänä, osa kehystettyinä. Taulujenkaan hinta ei ole päätä huimaa: esimerkiksi isohko lintuaiheinen painokuva kehyksissä lähtee neljällä eurolla.

Tältäkin voi kirppiskyltti näyttää. Tammisaaressa vaikuttaa kesäaikaan olevan paljon pihakirppiksiä ja miksi ei olisi, onhan kaupunki aivan ihanteellinen nimenomaan kävellen tutkittavaksi. Pihakirppisten taso vaihtelee aina laidasta laitaan, mutta on jotain liikuttavaa siinä, että kaksi naapurusta kantaa tavaransa kuistille myyntiin ja istuu itse vieressä rupatellen ja aina välillä jokusen Roope-setä -lehden myyden.

Ihan Tammisaaren vanhassa keskustassa on myös helluntaiseurakunnan kirppis, joka oli varsinainen nähtävyys. Tarkkaa osoitetta emme valitettavasti ottaneet muistiin, mutta kävelykadulta oli tänne opasteet. Kirppis nappasi ison osan kokonaisesta vanhasta puutalokorttelista, ja samassa pihapiirissä sijaitsi sympaattinen ja kiva kahvila. Matkailunähtävyys siis itsessään! Kävijöitä olikin runsaasti heinäkuisena lauantaina.

Tällaisessa idyllissä sai shoppailla. Kesti hetken, ennen kuin löysimme kaikki osastot, sen verran hajasijoitettuja ne olivat. Viime hetkellä rohjettiin kiivetä portaat ylös Outlet-kyltin osoittamaan suuntaan, ja sieltä löytyi vielä vinttihuoneellinen astioita! Sieltä ostimme pari Waechtersbachin ruskeaa pilkullista mukia ja yhden sydänkuvioisen, joten ei ollut turha kiipeäminen.

Astioita oli muutenkin paljon, vaatteiden tarjonta vaatimattomampi.

Pahvinen neitokainen oli yhden kirppisrakennuksen seinän koristeena.

Tapasimme tällä loppiksella tuttavan, joka vinkkasi, että Missionsboden Rautatienkadulla olisi myös loistopaikka; siinä vaiheessa lauantaina Missionsbodenin ovet olivat valitettavasti jo kiinni. Ehkä Tammisaareen on toistekin asiaa!

Jos tulee Tammisaareen Salon-Perniön suunnasta, matkalla kannattaa poiketa Tenholassa eli Tenalassa, jo pelkästään viehättävän kyläraitin vuoksi. Kylällä on myös yksi kirpputori, Jalles loppis. Meidän siellä käydessämme puotia piti ilmeisesti varsinaisen kauppiaan isä, mutta se ei haitannut kaupantekoa. Enemmän haittasi se, että myynnissä oleva tavara oli niin itsestäänselvää: vanhoja pellavaliinoja ja Arabiaa. Mitään muuta ei tosin tarttunut mukaan kuin kasa vinyylejä. Levyt maksoivat euron kappale, jolla pystyi ostamaan vähän tuntemattomampaakin kamaa, tässä esimerkiksi epämääräisen discomaxin b-puoli, Kellee Pattersonin "I Love Music":

Perniö

Nykyisin Saloon kuuluvassa Perniössä on muutama kirpputori, joille suuntasimme kesäisen retken. Kirkonkylällä sijaitseva Perniön kierrätyskeskus on pieni ja tiivis paikka - onneksi näin, koska ehdimme aikataulusekoilujen takia sinne vasta vajaa kymmenen minuuttia ennen sulkemisaikaa. Onneksi henkilökunta on ymmärtäväinen. Paikkaan ei suinkaan kiivetä kuvassa näkyviä portaita, vaan ovesta käännytään heti oikealle. Itse talo muistuttaa urheilu- tai työväentaloa; toisella puolella taisi olla nuorisotila. Paikka on helppo löytää, sillä se sijaitsee kirkonkylän keskustassa Perniönjoen ylittävän sillan kupeessa.

Aukioloajat kannattaa tosiaan tarkistaa ennen kuin tulee paikalle!

Ylemmässä kuvassa näkyy taulu, jonka ostimme eurolla. Myyjä ei edes nähnyt taulua, kun huusimme myymälän perältä: "Mitähän tämmöinen taulu maksaa?" "Euron", oli salamannopea vastaus. Samanlaista reipasta hinnoittelua oli muutenkin: saimme kesäasunnolle upean, vähintään 50-luvulta peräisin olevan villamaton viidellä eurolla. Loisto-ostos, vaikka toisesta päästä matto olikin hiukan kärsinyt. Taulusta vielä: se on signeeraamaton ja selvästi amatöörin käsialaa, vaikkakin hyvää sellaista. Tulee mieleen, että kuva on kopio jostain tunnetummasta taulusta, mutta mistä? Se ei ole selvinnyt. Jos joku tietää, niin linkkiä kehiin!

Perniön kierrätyskeskuksessa on myös hyvä valikoima kirjoja, joskin suurin osa on kirjaston poistokirjoja - ilmeisesti Perniön kirjasto on lahjoittanut kierrätyskeskukseen valtavan määrän poistoja. Osa kirjoista on sekulia, osa hyviä. Oudosti kirjoja on hinnoiteltu niin että valtaosa on 20 senttiä kappale, mutta osa on ilmaisia, vaikka mitään laatueroa niissä ei näy. Vaatteita ja astioita oli myös hyvin edulliseen hintaan tarjolla, mutta suuria aarteita ei kummaltakaan osastolta irronnut.

Perniön kirkonkylällä on myös SPR:n kirppis, jonka näimme, mutta joka valitettavasti oli heinäkuun ajan suljettu. Jossain olisi pitänyt olla myös hyllykirppis, jota emme löytäneet, mutta sen sijaan löysimme lopettamassa olevan, jonkin korjaamon jäämistöä ja satunnaista tavaraa myyvän kirpputorin. Tuotevalikoima oli erikoisimmasta päästä koskaan: hyviä pajatyökaluja, K-kaupan vanhoja joulupusseja, savikiekkolevyjä ja vanhat hevoskärryt, noin esimerkiksi. Tämä paikka tuskin on enää monta päivää pystyssä, mutta mainittakoon kuriositeettina.

Melko lähellä Perniön kirkonkylää, vähän sieltä Kemiöön päin, mainosti tien varressa todellinen voittajakonsepti: vohvelikahvila ja takakonttikirppis. Emme osuneet kohdalle aukioloaikoina, joten emme tiedä, miten toimiva kirppis oli; vohvelit tietysti toimivat aina.

Maurin makasiini on legendan asemaan noussut osto- ja myyntiliike entisen Perniön aseman suuressa tavaramakasiinissa. Itse asemakylä on muuten todella kiinnostava ja viehättävä, harmi että melkein kaikki entisestä vauraudesta todistavat talot ovat tyhjillään; kylä onkin määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Mauri on selvästi haalinut tavaramakasiinille tavaraa jo pitkään, sillä paikka on sokkelomainen ja labyrinttimäinen, täynnä aivan kaikkea, kirjoista ja postikorteista taulunkehyksiin, mopojen osiin ja vanhoihin lastenvaunuihin. Maurin makasiiniin ei kannata mennä väsyneenä ja nälkäisenä niin kuin me teimme. Kauhean tarkkaan emme jaksaneet paikkaa syynätä ja löydöt jäivät vähäisiksi, vaikka on vaikea kuvitella, että tästä tavaramäärästä ei muka olisi löytynyt mitään ostettavaa.

Kaunis vanha kaappi. Tämän tapaisia huonekaluja oli kaupan kiitettävän paljon; hintoja emme valitettavasti tutkineet tarkemmin.

Tässä vähän maistiaisia makasiinin sisätiloista. Selviä osastoja tekstiileille, astioille, kirjoille jne. ei ollut, vaan kaikki todella oli suloisessa sekamelskassa keskenään.

Tämän tyyppisiä aarteita makasiinista olisi varmasti löytynyt enemmänkin. Kukikkaisiin kansiin kätkeytyy 1950-luvulla nuoruuttaan eläneen naisen muistokirja: lähinnä lehtileikkeitä, ilmeisesti omaa opettajanuraa sivuavia, sekä satunnaisia kuvia - ilmeisesti suurin osa kuvista on irrotettu ja käytetty tai myyty jossain muussa yhteydessä.

Tämä Lappi-kudonnainen olisi ehkä pitänyt ostaa omistamamme Satakunta-vastaavan kaveriksi.

Maurin makasiinista löytyi hyllyjen ja muiden kasojen muodostamasta huoneesta monta metrillistä lp-levyjä, joita käytiin ahkerasti läpi löytöjen toivossa. Ja löytyihän niitä, esimerkiksi amerikkalaisen uuden aallon bändin Tin Hueyn eka levy ei taatusti ole kovin yleinen. Finnish Graffiti -tuplan aiheuttama riemu hiukan laantui kotiin päästyä, kun huomattiin, että toinen levy puuttui ja se oli korvattu saman sarjan rautalankaosiolla, joka ei ole ollenkaan yhtä kiinnostava... Levyjen hinta menee jonnekin kahden ja kolmen euron paikkeille, jotkut lähtevät eurolla.

Maurilla kannattaa varmasti poiketa, jos kunnostaa vanhaa taloa tai jos suosikkityylisuunta on maalais- tai romuromanttinen. Retroväelle tarjontaa on vähemmän.

Karjaan kirpputorit

Karjaa sijaitsee täsmälleen Turku–Helsinki-rautatien puolivälissä, joten turkulaisen on hyvä sopia sinne treffit helsinkiläisen kirppiskaverinsa kanssa. Muutenkin kaupungin tarjonta kannattaa katsastaa. Vaikka Karjaa on pieni, siellä on monta kirppistä pienen matkan päässä keskustasta eli rautatieasemalta.

Heti ylitettyämme sillan asemalta keskustaan vastaan tuli pieni osto- ja myyntiliike tai ehkä ei-tekstiilitavaraan erikoistunut kirppis, en oikein tiedä. Paikan nimi ja tarkka osoite valitettavasti jäivät ottamatta muistiin, mutta kyseessä on pieni puoti suurin piirtein sillan kohdalla. Emme ostaneet mitään, mutta esimerkiksi vanhoja astioita, tarjottimia ja muuta kodintavaraa olisi ollut tarjolla. Kuvassa on paikan tarjontaa: autotyyny sekä laatikollinen ruotsinkielisiä rikospokkareita 50- ja 60-luvuilta.

Jatkoimme kohti Lähetystoria, joka sijaitsee Kanavatorilla. Lähetystori näkyy junan ikkunasta vajaa kilometri Karjaalta Helsinkiin päin, eli rautatietä seurailemalla löytää väistämättä perille.

Lähetystori on pieni, mutta tarjonnaltaan runsas. Kauempaa tulevien kannattaa huomioida eksoottiset aukioloajat!

Lähetystorilla on ruuhkaa ilmeisesti aina, kun se sattuu olemaan auki. Useinkaan kirpputoreilla ei tarvitse jonottaa päästäkseen tutkimaan kiinnostavaa hyllyä tai nurkkausta, mutta täällä piti. Edulliset hinnat ovat varmasti osa viehätystä, mutta myös tavaran viehko sekalaisuus ja suhteellisen suuri vanhan tavaran osuus (paitsi vaatteissa, jotka olivat harmillisesti enimmäkseen 90-luvulta ja uudempia) kiinnostivat ainakin meitä.

Hypistelin pitkään virkattuja sängynpeittoja (15–25 e eli ei paljon tule tuntihintaa työlle), mutta jätin ne seuraavalle, koska olivat kapean sängyn kokoa. Keittiötavarapuolella oli kiinnostavin tarjonta – muun muassa vanhaa Gefleä ja jotain Arabiaakin pikkuhinnalla – ja tämän kalaleikkuulaudan tyyppisiä kuriositeetteja, joita en voi vastustaa. Kuvan jutut (Skandia-pikkulusikka, tiikkikahvaiset salaattiottimet, kalalauta) maksoivat muistaakseni yhteensä 1,20 e.

Lisäksi ostettiin tukku erilaisia vanhoja valokuvakehyksiä (mm. Svenskt Tenniä ehkä 40–50-luvulta?), 50-luvun painettu riikinkukkoaiheinen tekstiilitaulu, vanha italialainen tarjotin, pari C-kasettia ja muutakin sekalaista tavaraa. Tiedoksi muuten, että saman talon toisessa päässä on mainio grilli, jossa voi aterioida kirppiskäynnin jälkeen; kasvissyöjien kannattaa tosin ottaa huomioon, että heille tarjolla oli lähinnä omenapiirakkaa.

Lähetystorilta lähdimme etsimään Vinttikirppistä, joka oli muinoin kiva ja hyvä paikka ja löytyy edelleen netistäkin muun muassa Raaseporin kunnan kirppislistauksesta. Löysimme vain tyhjän talon; toiminta lienee loppunut, koska mitään tietoa muuttamisesta uuteen osoitteeseen ei ollut.

Nielimme pettymyksen ja suuntasimme keskustaan, jossa tiesimme vanhastaan olevan pari kirppistä. Niitä löytyi itse asiassa kolme! Tällainen paikka mainosti itseään ständillä kävelykadun kulmassa.

Tenava-Tupa oli suurempi kuin ulkoa olisi arvannut. Naisten vaatteita oli paljon, muuta tavaraa vähemmän. Hintatasoa voisi luonnehtia kohtalaiseksi, ihan halvalla eivät aarteet irronneet; ostin sydänkuvioidun lasipannun teen haudutuspannuksi, 5 e.

Tenava-Tuvan myyjä kertoi, että kävelykadulla talon kakkoskerroksessa on vielä kirppis Karisma ja ihan lähellä vanhalla elokuvateatterilla myös kolmas kirppis. Nämä kolme ja ihan ensin mainittu kirppis ovat kaikki alle viiden minuutin kävelymatkan päässä toisistaan; logistisesti loistavaa!

Karismassa oli myös sisustustavaraa, lähinnä uusvanhaa ja romanttista (ja kaunein vanha plyysisohvakalusto, jonka aikoihin olen nähnyt, turkoosi – miksi ihmeessä en valokuvannut sitä?), ja hyllykirppispuoli. Kirppiksen tarjonta oli tavanomaista: uudehkoja vaatteita, lastentavaraa, tavanomaista sisustustilpehööriä. Parilla pöydällä oli jotain vanhaakin, joten toivo pysyi yllä. Ostimme kuitenkin vain Aku Ankan taskukirjan lapselle ja neuletakin minulle (1 e). Niille naisille, joiden miehet eivät välitä kirppiksistä, paikka oli ihanteellinen: alakerrassa oli miesparkki eli rautakauppa.

Vanha elokuvateatteri, edelleen toimiva funkispalatsi Bio Pallas, oli nähtävyys itsessään ainakin ulkopuolelta. Kirppis oli aiemmin sijainnut sen talossa, mutta muuttanut viereiseen piharakennukseen. Hyllykirppiksellä oli enimmäkseen tavallista tavaraa melko siistissä järjestyksessä, mutta emme löytäneet mitään ostettavaa. Ystäväni sentään löysi kohtalaisen groteskin sokerikon, jossa oli silmän kuva.

Kierroksemme päätteeksi istahdimme vielä kahville ja leivokselle kahvila Retroon, jossa oli 70-luvun sävyjä ja seinän koristeena muutama vanha leninki. Mukavaa ja melko edullista.