maanantai 21. heinäkuuta 2014

Perniö

Nykyisin Saloon kuuluvassa Perniössä on muutama kirpputori, joille suuntasimme kesäisen retken. Kirkonkylällä sijaitseva Perniön kierrätyskeskus on pieni ja tiivis paikka - onneksi näin, koska ehdimme aikataulusekoilujen takia sinne vasta vajaa kymmenen minuuttia ennen sulkemisaikaa. Onneksi henkilökunta on ymmärtäväinen. Paikkaan ei suinkaan kiivetä kuvassa näkyviä portaita, vaan ovesta käännytään heti oikealle. Itse talo muistuttaa urheilu- tai työväentaloa; toisella puolella taisi olla nuorisotila. Paikka on helppo löytää, sillä se sijaitsee kirkonkylän keskustassa Perniönjoen ylittävän sillan kupeessa.


Aukioloajat kannattaa tosiaan tarkistaa ennen kuin tulee paikalle!


Ylemmässä kuvassa näkyy taulu, jonka ostimme eurolla. Myyjä ei edes nähnyt taulua, kun huusimme myymälän perältä: "Mitähän tämmöinen taulu maksaa?" "Euron", oli salamannopea vastaus. Samanlaista reipasta hinnoittelua oli muutenkin: saimme kesäasunnolle upean, vähintään 50-luvulta peräisin olevan villamaton viidellä eurolla. Loisto-ostos, vaikka toisesta päästä matto olikin hiukan kärsinyt. Taulusta vielä: se on signeeraamaton ja selvästi amatöörin käsialaa, vaikkakin hyvää sellaista. Tulee mieleen, että kuva on kopio jostain tunnetummasta taulusta, mutta mistä? Se ei ole selvinnyt. Jos joku tietää, niin linkkiä kehiin!


Perniön kierrätyskeskuksessa on myös hyvä valikoima kirjoja, joskin suurin osa on kirjaston poistokirjoja - ilmeisesti Perniön kirjasto on lahjoittanut kierrätyskeskukseen valtavan määrän poistoja. Osa kirjoista on sekulia, osa hyviä. Oudosti kirjoja on hinnoiteltu niin että valtaosa on 20 senttiä kappale, mutta osa on ilmaisia, vaikka mitään laatueroa niissä ei näy. Vaatteita ja astioita oli myös hyvin edulliseen hintaan tarjolla, mutta suuria aarteita ei kummaltakaan osastolta irronnut.

Perniön kirkonkylällä on myös SPR:n kirppis, jonka näimme, mutta joka valitettavasti oli heinäkuun ajan suljettu. Jossain olisi pitänyt olla myös hyllykirppis, jota emme löytäneet, mutta sen sijaan löysimme lopettamassa olevan, jonkin korjaamon jäämistöä ja satunnaista tavaraa myyvän kirpputorin. Tuotevalikoima oli erikoisimmasta päästä koskaan: hyviä pajatyökaluja, K-kaupan vanhoja joulupusseja, savikiekkolevyjä ja vanhat hevoskärryt, noin esimerkiksi. Tämä paikka tuskin on enää monta päivää pystyssä, mutta mainittakoon kuriositeettina.

Melko lähellä Perniön kirkonkylää, vähän sieltä Kemiöön päin, mainosti tien varressa todellinen voittajakonsepti: vohvelikahvila ja takakonttikirppis. Emme osuneet kohdalle aukioloaikoina, joten emme tiedä, miten toimiva kirppis oli; vohvelit tietysti toimivat aina.

Maurin makasiini on legendan asemaan noussut osto- ja myyntiliike entisen Perniön aseman suuressa tavaramakasiinissa. Itse asemakylä on muuten todella kiinnostava ja viehättävä, harmi että melkein kaikki entisestä vauraudesta todistavat talot ovat tyhjillään; kylä onkin määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Mauri on selvästi haalinut tavaramakasiinille tavaraa jo pitkään, sillä paikka on sokkelomainen ja labyrinttimäinen, täynnä aivan kaikkea, kirjoista ja postikorteista taulunkehyksiin, mopojen osiin ja vanhoihin lastenvaunuihin. Maurin makasiiniin ei kannata mennä väsyneenä ja nälkäisenä niin kuin me teimme. Kauhean tarkkaan emme jaksaneet paikkaa syynätä ja löydöt jäivät vähäisiksi, vaikka on vaikea kuvitella, että tästä tavaramäärästä ei muka olisi löytynyt mitään ostettavaa.


Kaunis vanha kaappi. Tämän tapaisia huonekaluja oli kaupan kiitettävän paljon; hintoja emme valitettavasti tutkineet tarkemmin.


Tässä vähän maistiaisia makasiinin sisätiloista. Selviä osastoja tekstiileille, astioille, kirjoille jne. ei ollut, vaan kaikki todella oli suloisessa sekamelskassa keskenään.


Tämän tyyppisiä aarteita makasiinista olisi varmasti löytynyt enemmänkin. Kukikkaisiin kansiin kätkeytyy 1950-luvulla nuoruuttaan eläneen naisen muistokirja: lähinnä lehtileikkeitä, ilmeisesti omaa opettajanuraa sivuavia, sekä satunnaisia kuvia - ilmeisesti suurin osa kuvista on irrotettu ja käytetty tai myyty jossain muussa yhteydessä.


Tämä Lappi-kudonnainen olisi ehkä pitänyt ostaa omistamamme Satakunta-vastaavan kaveriksi.


Maurin makasiinista löytyi hyllyjen ja muiden kasojen muodostamasta huoneesta monta metrillistä lp-levyjä, joita käytiin ahkerasti läpi löytöjen toivossa. Ja löytyihän niitä, esimerkiksi amerikkalaisen uuden aallon bändin Tin Hueyn eka levy ei taatusti ole kovin yleinen. Finnish Graffiti -tuplan aiheuttama riemu hiukan laantui kotiin päästyä, kun huomattiin, että toinen levy puuttui ja se oli korvattu saman sarjan rautalankaosiolla, joka ei ole ollenkaan yhtä kiinnostava... Levyjen hinta menee jonnekin kahden ja kolmen euron paikkeille, jotkut lähtevät eurolla.

Maurilla kannattaa varmasti poiketa, jos kunnostaa vanhaa taloa tai jos suosikkityylisuunta on maalais- tai romuromanttinen. Retroväelle tarjontaa on vähemmän.

3 kommenttia:

  1. Löytyyhän Maurilta retoväellekin kaikenlaista: 70-luvun kaljatölkkejä, saman aikakauden Viola-sulatejuustoa, avaamattomia kahvipaketteja, joissa viimeinen myyntipäivä 1986... Huonekalut ovat siellä aika edullisia. Mutta tosiaan kannattaa mennä hyvissä voimissa, nesteytettynä, tennarit jalassa, ei hametta jotta pystyy kiipeilemään kamavuorien yli :)

    VastaaPoista
  2. Tuosta hinnoittelusta. Olen varmaan viimeisimpiä valittamaan liian halvoista hinnoista, mutta silti joskus ihmettelen. Varsinkin kun hyväntekeväisyyteen rahaa keräävältä kirpparilta saa kansallispuvun hameen hintaan 4.50 e (huonokuntoinen mutta hieman korjattuna käytettävä). Toiselta vastaavalta löytyi just äsken kaiketi samanlaiseen pukuun kuuluva myssy. Menin kysymään myyjältä hintaa ja hän totesi myssyn kuuluvan kansallispukuun, minkä itsekin totesin. Sitten hän sanoi hinnaksi 50 e ja korjasi heti sanomansa 0,50 e! Tietysti otin sen, vaikka en tiedä vielä mitä noitten kanssa teen...

    VastaaPoista
  3. *plim* olet haastettu! ;) http://pienipalapunaista.blogspot.fi/2014/10/haastemies-kavi-kolkuttamassa.html

    VastaaPoista