torstai 20. elokuuta 2015

Forssan kirpputoreja

Forssa on kohtuullisen iso kaupunki neljän ison kaupungin risteyksessä (Helsinki, Turku, Tampere, Pori) ja lähellä on muitakin vaihtelevan kokoisia pitäjiä, joten sen luulisi olevan hyvä kirppiskaupunki. Forssassa onkin pari hyvässä maineessa olevaa hyllykirppistä, mutta kiertueellamme emme ehtineet niihin pistäytyä - varsinkin kun meillä on aina päämääränä ehtiä käydä kaikki kiinnostavat hyväntekeväisyyskirpputorit lävitse. Lisäksi Somerolla oli mennyt sen verran aikaa, että olimme Forssassa vain hetken ennen matkan jatkamista Jokioisille.

Forssassa on ainakin kolme hyväntekeväisyyskirppistä. Torin lähellä olisi vapaaseurakunnan lähetystori, mutta se on käyntipäivänä kiinni.


Aiemmalla käynnillä muutamia vuosia aikaisemmin paikka oli ihan mainio pieni lähetystori.

Fidalta löytynyt vanha lasten alusmekko

Fidan kirpputori on valitettavasti samanlainen kuin muutkin Fidat, hivenen kallis ja hivenen tylsä valikoimaltaan. Ehkä Fidoihin ei tule erikoisempaa kamaa tai sitten sitä ei päästetä myyntiin - tai sitten se viedään käsistä saman tien? Osaako joku selittää? Tällä kertaa löytyy vain 80-luvun sinisankaiset miesten aurinkolasit sekä järkiostos: hyvännäköiset ja oikeankokoiset miesten shortsit. Lisäksi perheen puolivuotiaalle löytyy hiukan lasten vintagea kuten nailoninen leveä alusmekko 50-60-luvulta. Lastentarvikkeet tuntuvat aika läpikolutuilta, ilmeisesti Fidalla käy paljon lapsiperheasiakkaita.

Fidalta jatkoimme uuteen tuttavuuteen, Syöpäyhdistyksen Solukkoon.


Kauppakadulla hiukan piilossa sijaitseva Solukko on suurehko ja mainio vanhan ajan hyväntekeväisyyskirppis, jossa tavara on suurelta osin halpaa eikä niin lajiteltua ja kuolleen siistiä kuin Fidalla. Paikan penkomiseen olisi mennyt enemmän aikaa kuin meillä oli käytettävissä, mutta ehdittiin silti ratsata suuri osa vaatteista, levyt, kasetit, elokuvat ja kirjat.

Ostoksia kertyy: kaksi Antti Tuurin romaania (osittain työtarkoituksiin, osittain ihan vain lukemiseen) sekä muita kiinnostavampia kulttuurikodin kirjoja, muutama englanninkielinen tietokirja, kuten Anthony "Kellopeli appelsiini" Burgessin laaja kurssikirja English Literature, muutama vhs-kasetti (lapsi nappaa Jurassic Park -sarjaan kuuluvan Lost Worldin, koska edellisellä viikolla oli käyty katsomassa Jurassic World, kaseteilla on sopuhinta, 20 senttiä kappale), muutama C-kasetti ja pari vanhaa vinyyliä. Vinkki muuten tuntemattomien kasettien ja levyjen osteluun: melkein kaikki on nykyään YouTubessa, kannattaa sieltä hakea biisit ennen ostopäätöksen tekoa. Nyt mukaan tarttuu tällä metodilla ainakin 60-luvun brittiläisen psykedeelisen The Herd -bändin sinkku "From the Underworld". Samalla säästyy turhilta ostoksilta, hyllyyn jää Solukossa Cat Stevensin albumi, joka YouTubesta tsekattuna kuulostaa tylsältä.

Astiapuolella on paljon vanhaa muovia, ostamme kaksi violettia Mepal Servicen 60-luvun kulhoa. Hauskoja peltitarjottimiakin olisi, mutta koetamme pidättäytyä hankkimasta niitä lisää. Vaatteista löytyy 1950-lukulainen taftinen jakku- ja leninkiyhdistelmä, joka vieläpä osui olemaan alessa, hinnaksi jäi 3,25 euroa. Juri löytää myös tyylikkään kermanvalkoisen kesäpusakan 70-luvun lopulta - näitä ei enää juuri näe! Vaatteita on kaiken kaikkiaan todella paljon, mutta suurin osa epäkiinnostavaa parin vuoden takaista muotivaatetta. Käsityöharrastajaa ilahduttaa löytää vanhoja ompelukaavoja, 1,50/kpl.

Solukossa oli palveltu retroa ja vintagea hakevaa asiakasta 

Lastenkirjojen seasta löytyy yksi Lucky Luke -albumi. Se maksaa 25 senttiä, koska lasten tavarat, joihin sarjakuvat ilmeisesti lasketaan, olivat puoleen hintaan.

Hiukan koominen hetki koettiin, kun Juri viime hetkellä nappasi cd-levyn, jossa oli house-klassikoita 80-luvulta (ks. video). Laarissa luki, että kolme levyä saa kahdella eurolla. Juri kysyi: "Mitä maksaa, jos ottaa vain yhden?" Myyjä: "No sitten ne on 50 senttiä kappale."



Tämän jälkeen olikin pakko lähteä kahville ja jätskille sekä suunnata auto kohti Jokioisia, jossa odottikin ehkä reissun hienoin paikka! Stay tuned for more news!

lauantai 1. elokuuta 2015

Somero

Kirppismatkalaiset ovat suorittaneet vuoden suuren kirppismatkansa. Tällä kertaa, kuten viime vuonnakin, liikuttiin Salon ja Kemiönsaaren tuntumassa. Avauskohteena oli aiemmin täysin tuntematon Somero. Siellä oli ennakkotietojen mukaan kaksi kirpputoria ja kierrätyskeskus, ja kaikissa ehdimme vierailla.

Ensimmäiseksi kävimme kirpputori Alihinnassa, joka löytyi helposti keskustan pääkadun varrelta. Alihinta erottui ensi silmäyksellä tavallisesta hyllykirpputorista runsaalla vanhan tavaran määrällä. Keräilytasoista tavaraa oli tarjolla paljon - useilla eri myyjillä ja lisäksi kaikesta päätellen omistajalla itsellään - ja niiden hinnat kohtuullisia. Esimerkiksi vanhoja astioita ja valaisimia oli tarjolla hyvin. Perähuoneessa oli lajitelma vintagevaatteita ja vanhoja lehtiä. Nuori kirppismatkailija ilahtui hyvästä valikoimasta Aku Ankan taskareita. Kattovalaisimia katselimme pitkään ja lopulta päätimme ostaa viisihaaraisen 1950-luvun kattolampun kesäkotimme olohuoneeseen. Tällaiset ovat isommissa kaupungeissa jo joko antiikkiliiketavaraa tai kirpputorillakin kalliita; tästä köyhdyimme 30 euroa.


Niin sanottu tavallinen hyllykirppistavara oli usein hinnoiteltu hassusti yläkanttiin. Arkitavaroita ei tästä paikasta ehkä kannattaisi ostaa. Se on kuitenkin pieni puute, kun keräilijälle on tarjolla niin monenlaisia herkkuja. Kassan yläpuolella hyllyssä nököttävät vanhat kumieläimet tosin taitavat olla paikan maskotteja.

Ostimme
- 1950-luvun kattolampun, 30 e
- 1950-luvun kukkamekon, 20 e
- kasan vanhoja pokkareita euron kappale
- pari vanhaa diskolevyä hintaan 2-3 e

Vintagepuvussa oli kaunis kangas ja edessä nappilista. 1950-luvun alusta.

Toinen somerolainen kirpputori oli Putiikki, josta oli vain vähän ennakkotietoja. Se osoittautui olevan hyväntekeväisyysjärjestöjen yhteinen kirppis, pieni, mutta kiinnostava paikka. Putiikkikin löytyi ohiajaessa pääraitin varrelta, isommasta liiketalosta.

Somerolle ei kannata mennä maanantaina, sekä Alihinta että Putiikki ovat silloin kiinni.

Ensin näytti, ettei mitään erityistä löytyisi - valikoima oli jo tilan koon vuoksi rajallinen - mutta helmiä alkoi putkahdella esiin useammastakin laarista. Kaksi vanhaa talvitakkia lähtee mukaan, koska 60-70-luvun takkeja alkaa olla vaikea löytää sopuhintaan ja nämä ovat täsmälleen oikean kokoisia ja mallisia; hinnaksi tulee viisi euroa kappale. Ruohonvihreä, mustapalloinen suuri vaatekangas - varmaan 80-luvulta - päätyy joskus mekoksi tai hellehaalariksi. Vauvalle olisi ollut tarjolla froteemukavuuksia 70-luvulta; hän saa punaisen myssyn, röyhelöessumekon ja ihan nykyaikaiset leggingsit. Ystävälliset rouvat hinnoittelivat tuotteita aika vapaalla kädellä, mikä oli hauskaa. Kun kasa oli hinnoiteltu ja kaivoin seteliä lompakosta, osui viime hetken katsekierroksella silmiin astiahyllyn päältä messinkirunkoinen 1970-luvun joulukynttelikkö. Absurdi esine ostaa heinäkuussa, mutta näitä näkee niin harvoin, että tilaisuuteen oli pakko tarttua! Kynttelikön hinnaksi muodostuu kolme euroa.

Ostimme
- kaksi miesten 1970-luvun anorakkia
- suuren palan vihreä-mustapalloista vaatekangasta
- muutaman vauvanvaatteen, vintagea ja muuten söpöä
- vaaleansinisen pilkkumekon 70-80-luvun vaihteesta
- kakkuvuoan
- 70-luvun joulukynttelikön
- vauvalego-lentokoneen, jonkun muun pikkulelun
Maksoimme yhteensä 20 €.

Viimeiseksi jäi Someron kierrätyskeskus Ecotekola. Teollisuusalueella sijaitsevaa kierrätyskeskusta ei todellakaan ollut helppo löytää! Seikkailimme hallien välissä sorateillä jonkin aikaa ennen kuin löysimme Ecotekolan puuverstaan, josta meidät lopulta neuvottiin kierrätysmyymälään. Joka, kuten pian kävi ilmi, oli hieno vanhan ajan kierrätyskeskus. Suuri osa tavarasta oli aivan minihinnoissa ja niin sanottu parempi tavarakin, kuten hyväkuntoiset vanhat huonekalut, kohtuuhintaisia. Jos olisi ollut peräkärry mukana, olisin ostanut puukuorisen vanhan television (muutama kymppi, en muista tarkkaan) kissanpediksi. Lastauslaiturilla odotellut punainen vinyylisohvakin kiinnosti, mutta osoittautui rikkinäiseksi.


Nuoren kirppismatkaajan kanssa kaivettiin pitkään sotkuisia, mutta ah niin kiinnostavia runsaita lelulaareja, saaliina muun muassa 1970-luvun perässävedettävä kala, pupuatomipalikoita ja kumisia rullaeläimiä. Paikka ei ollut mikään siisteyden riemuvoitto, mikä ei muuten haitannut, mutta vaatepuoli oli toivoton: vaatteet eivät olleet rekeissä, vaan hyllyillä pinoissa, joita ostava yleisö oli vapaasti myllännyt. Varmasti hienojakin oli seassa, mutta emme jaksaneet etsiä niitä. Astioita oli paljon, mutta niiden seassa ei näyttänyt olevan japanilaisia retrokahvikuppeja ihmeellisempiä aarteita.

Kirjoja oli paljon, hinnoittelu ystävällistä: 50 senttiä kappale, mutta jos ostaa viisi kirjaa, maksoi kaksi euroa. Hyllyissä on paljon tavanomaista peruskauraa, unohtuneita lukuromaaneja ja vanhentunutta tietoa, mutta mukaan lähtee silti laatikollinen kirjoja: Ylen kolmiosainen historia, RAY:n julkaisema hienon näköinen pajatson historia ja kolme sidottua vuosikertaa Kulttuurivihkoja 70-80-luvun vaihteesta... Älkää kysykö, mitä näillä tehdään, mutta eihän niitä sinne voinut jättää. Myös Dalton Trumbon Sotilaspoika ja André Pieyre de Mandiarguesin kulttiromaani Tyttö ja moottoripyörä löytyvät. Kaikenlaista myös jäi hyllyyn, mutta aina ei voi voittaa. Esimerkiksi lastenkirjavalikoima oli kattava ja kiinnostava. Videokasetteja oli niinikään paljon, seassa paljon myös ennen videolakia julkaistuja elokuvia, joita ei yksinkertaisesti voi jättää ostamatta 20 sentin hintaan. Osa taitaa olla aika harvinaisia, esim. Asfalttiviidakkoa ei mainita oikein millään sivulla (se ei siis ole se John Hustonin klassikko), kauhean nimistä ja näköistä Sheriffin murheenkryynejä ei ilmeisesti ole oikein koskaan julkaistu, ei ainakaan dvd:nä. Kuvassa löytöjä tutkii pienin kirppismatkailija.


LP-levyjä oli myös paljon 50 sentin hintaan, niistä tarttuu matkaan esim. suomalaisen synadiskopopin helmi, Kake Randelinin Kop kop kop (1983), joka alkaa tällä klassikolla. Mitkä syntikat!



Kasettien seassa huomiota kiinnittää myös jonkun somerolaisen thrash metal -harrastajan kaikki nauhoitetut kasetit, yli 30 C-kasettia Anthraxia ja muuta menokamaa.

Kaiken kaikkiaan Somero oli oikein mukava uusi kirppistuttavuus. Seuraavalla kerralla sitten peräkärry mukaan - tai pakettiauto - tai bussi.