Karjaan kirpputorit

Karjaa sijaitsee täsmälleen Turku–Helsinki-rautatien puolivälissä, joten turkulaisen on hyvä sopia sinne treffit helsinkiläisen kirppiskaverinsa kanssa. Muutenkin kaupungin tarjonta kannattaa katsastaa. Vaikka Karjaa on pieni, siellä on monta kirppistä pienen matkan päässä keskustasta eli rautatieasemalta.

Heti ylitettyämme sillan asemalta keskustaan vastaan tuli pieni osto- ja myyntiliike tai ehkä ei-tekstiilitavaraan erikoistunut kirppis, en oikein tiedä. Paikan nimi ja tarkka osoite valitettavasti jäivät ottamatta muistiin, mutta kyseessä on pieni puoti suurin piirtein sillan kohdalla. Emme ostaneet mitään, mutta esimerkiksi vanhoja astioita, tarjottimia ja muuta kodintavaraa olisi ollut tarjolla. Kuvassa on paikan tarjontaa: autotyyny sekä laatikollinen ruotsinkielisiä rikospokkareita 50- ja 60-luvuilta.

Jatkoimme kohti Lähetystoria, joka sijaitsee Kanavatorilla. Lähetystori näkyy junan ikkunasta vajaa kilometri Karjaalta Helsinkiin päin, eli rautatietä seurailemalla löytää väistämättä perille.

Lähetystori on pieni, mutta tarjonnaltaan runsas. Kauempaa tulevien kannattaa huomioida eksoottiset aukioloajat!

Lähetystorilla on ruuhkaa ilmeisesti aina, kun se sattuu olemaan auki. Useinkaan kirpputoreilla ei tarvitse jonottaa päästäkseen tutkimaan kiinnostavaa hyllyä tai nurkkausta, mutta täällä piti. Edulliset hinnat ovat varmasti osa viehätystä, mutta myös tavaran viehko sekalaisuus ja suhteellisen suuri vanhan tavaran osuus (paitsi vaatteissa, jotka olivat harmillisesti enimmäkseen 90-luvulta ja uudempia) kiinnostivat ainakin meitä.

Hypistelin pitkään virkattuja sängynpeittoja (15–25 e eli ei paljon tule tuntihintaa työlle), mutta jätin ne seuraavalle, koska olivat kapean sängyn kokoa. Keittiötavarapuolella oli kiinnostavin tarjonta – muun muassa vanhaa Gefleä ja jotain Arabiaakin pikkuhinnalla – ja tämän kalaleikkuulaudan tyyppisiä kuriositeetteja, joita en voi vastustaa. Kuvan jutut (Skandia-pikkulusikka, tiikkikahvaiset salaattiottimet, kalalauta) maksoivat muistaakseni yhteensä 1,20 e.

Lisäksi ostettiin tukku erilaisia vanhoja valokuvakehyksiä (mm. Svenskt Tenniä ehkä 40–50-luvulta?), 50-luvun painettu riikinkukkoaiheinen tekstiilitaulu, vanha italialainen tarjotin, pari C-kasettia ja muutakin sekalaista tavaraa. Tiedoksi muuten, että saman talon toisessa päässä on mainio grilli, jossa voi aterioida kirppiskäynnin jälkeen; kasvissyöjien kannattaa tosin ottaa huomioon, että heille tarjolla oli lähinnä omenapiirakkaa.

Lähetystorilta lähdimme etsimään Vinttikirppistä, joka oli muinoin kiva ja hyvä paikka ja löytyy edelleen netistäkin muun muassa Raaseporin kunnan kirppislistauksesta. Löysimme vain tyhjän talon; toiminta lienee loppunut, koska mitään tietoa muuttamisesta uuteen osoitteeseen ei ollut.

Nielimme pettymyksen ja suuntasimme keskustaan, jossa tiesimme vanhastaan olevan pari kirppistä. Niitä löytyi itse asiassa kolme! Tällainen paikka mainosti itseään ständillä kävelykadun kulmassa.

Tenava-Tupa oli suurempi kuin ulkoa olisi arvannut. Naisten vaatteita oli paljon, muuta tavaraa vähemmän. Hintatasoa voisi luonnehtia kohtalaiseksi, ihan halvalla eivät aarteet irronneet; ostin sydänkuvioidun lasipannun teen haudutuspannuksi, 5 e.

Tenava-Tuvan myyjä kertoi, että kävelykadulla talon kakkoskerroksessa on vielä kirppis Karisma ja ihan lähellä vanhalla elokuvateatterilla myös kolmas kirppis. Nämä kolme ja ihan ensin mainittu kirppis ovat kaikki alle viiden minuutin kävelymatkan päässä toisistaan; logistisesti loistavaa!

Karismassa oli myös sisustustavaraa, lähinnä uusvanhaa ja romanttista (ja kaunein vanha plyysisohvakalusto, jonka aikoihin olen nähnyt, turkoosi – miksi ihmeessä en valokuvannut sitä?), ja hyllykirppispuoli. Kirppiksen tarjonta oli tavanomaista: uudehkoja vaatteita, lastentavaraa, tavanomaista sisustustilpehööriä. Parilla pöydällä oli jotain vanhaakin, joten toivo pysyi yllä. Ostimme kuitenkin vain Aku Ankan taskukirjan lapselle ja neuletakin minulle (1 e). Niille naisille, joiden miehet eivät välitä kirppiksistä, paikka oli ihanteellinen: alakerrassa oli miesparkki eli rautakauppa.

Vanha elokuvateatteri, edelleen toimiva funkispalatsi Bio Pallas, oli nähtävyys itsessään ainakin ulkopuolelta. Kirppis oli aiemmin sijainnut sen talossa, mutta muuttanut viereiseen piharakennukseen. Hyllykirppiksellä oli enimmäkseen tavallista tavaraa melko siistissä järjestyksessä, mutta emme löytäneet mitään ostettavaa. Ystäväni sentään löysi kohtalaisen groteskin sokerikon, jossa oli silmän kuva.

Kierroksemme päätteeksi istahdimme vielä kahville ja leivokselle kahvila Retroon, jossa oli 70-luvun sävyjä ja seinän koristeena muutama vanha leninki. Mukavaa ja melko edullista.