Raisio

Raision vaakuna

Minulla oli työasiaa Raisioon alkuviikosta, joten samalla tuli katsastettua Turun kupeessa olevan hiukan uneliaan pikkukaupungin kirpputorit ja vastaavat myymälät. Paljon niitä ei ole, ja muutama on lakkautettukin viime aikoina. Keskustassa ei esimerkiksi näytä enää olevan Torni-kirppistä, mutta sen lopettamisesta ei myöskään löydy mainintaa netistä.

Melko vastikään lähelle Myllyn massiivista ostoskeskusta on perustettu hyllykirppis nimeltään A-laatukirppis. Nimi ei jostain syystä herätä toivottuja mielikuvia. Paikka on kyllä siisti ja hyvin pidetty, mutta suuri osa hyllyistä ammotti tyhjyyttään. Tavarakin oli normaalia hyllykirppistavaraa: on pari kolme antiikkia sekä design-lasia ja -posliinia myyvää kauppiasta, loput on tavanomaista uudehkoa ja pois muodista mennyttä nuorten naisten ja keskiluokkaisten perheiden sekä pikkulasten vaatetta ja muuta. Yhdellä myyjällä oli oudosti niputettuja ja muovitettuja sarjakuva-albumeita halpaan hintaan: kolme euroa esimerkiksi kahdesta Tintti-albumista on huokea hinta, jonka olisin mielelläni maksanut, mutta en ensinnäkään ikinä muista, mitä meillä jo on. Toiseksi olisin mielelläni halunnut tarkistaa sarjakuvien kunnon myös sisältä.

Yhdellä myyjällä oli yllättäen uudempia laatusarjakuvia, kuten Hellboyta englanniksi. Nappasin hyllystä mukaan taiteellisempaa puolta edustavan Chris Waren Quimby Mousen (kuvassa). Tiedän Waren nimeltä, mutta sarjakuvaa en tuntenut entuudestaan - onneksi sarjakuvia hyvin tunteva ystävä oli kännykän päässä. Kuulemma halpa ostos tämä Fantagraphicsin julkaisema jättikokoinen alppari neljällä eurolla!

Matka jatkui keskustaan, jossa ei voi kuin kehua viisi kuusi vuotta sitten tehtyä keskustasuunnitelmaa. Nykyään Raisio tuntuu jopa oikealta kaupungilta eikä vain kauttakulkupaikalta ja nukkumalähiöltä. Raision keskustassa on vanhan ajan divari Kirja-Kissa, josta tekisi mielellään löytöjä, mutta hintataso on melko korkea. Hiukan oudoksuttaa se, että divarissa pidetään useita kappaleita samaa kirjaa hyllyssä vierekkäin - jos jotain kirjaa on vaikka viisi kappaletta, voiko siitä pyytää keräilyhintaa? Käsitystä ammattitaidosta ei kohota myöskään se, että suomenruotsalaisen kirjallisuuden klassikko Walentin Chorell on aakkostettu ulkomaisiin kirjailijoihin. Mutta miellyttävän viipyilevä paikka Kirja-Kissa on, ja hyllyissä on monenlaista kirjaa. Itse ostin kaksi Stephen Greenleafin 80-luvulla suomennettua, mutta yllättävän harvinaista yksityisetsivädekkaria, Turussa vaikuttaneen kirjailijan Kaarlo Isotalon esikoiskirjan, runoteoksen Yli karikon (1950) sekä kotimaisen pulpin unohdetun klassikon Heikki Seppälän novellikokoelman Musta pukki (1946). Myönnän, että valintani ovat usein erikoisia.

Ihana vauvansänky

Raision hienon kirjastotalon toisella puolella Nesteentien varrella on Raision kahteen eri myymälään jaettu kierrätyskeskus. Kruunukeskuksen talossa on huonekaluihin, pienelektroniikkaan, kirjoihin ja muuhun keskittyvä Ekotila, sitä vastapäätä on isompaan elektroniikkaan ja rakennustavaroihin keskittyvä Ekotori. Jälkimmäisessäkin näyttäisi satunnaisesti olevan muutakin tavaraa, kuten tauluja. Hintatasoa en siellä käynyt arvailemaan, kun en ostanut mitään.

Ekotila on valtava halli, jossa on paljon hienoja huonekaluja. Täältä saisi helposti ja melko halvalla itselleen hienon vintage-sisustuksen. Huomiota kiinnittää ainakin iki-ihana vauvan vanha sänky sekä vaaleanpuna-keltainen jalkalamppu, todennäköisesti 50-luvulta. Astioissa ja tauluissa ei ole yhtä hyvä valikoima eikä mihinkään tule oikein tartuttua. Ystävä on tosin löytänyt täältä Mauri Favénin grafiikanlehden. Vitriinissä on keräily- ja designpuoli, niille sopivin hinnoin. Lisäksi Ekotilassa on paljon huollettuja tietokoneita ja niiden näyttöjä sekä muita osia.

Vanha jalkalamppu Ekotilan myymälässä

Kirjat ja videot ovat sopuhintaisia: kirjat 30-50 senttiä, vanhat vhs-kasetit 20 senttiä. Dvd:itä oli vähän ja ne olivat pikkaisen ylihintaisia. Kirjoista otin jälleen kerran pari erikoisempaa valintaa: oudolla pin up -tyyppisellä kuvastolla varustettu lastenkirja Itämaisia kertomuksia (ei painovuotta, varmaankin 60-luvun lopulta), Anne Aarnion vanha kotimainen lastenfantasia Lintukansan poika (1978; näyttää olevan tekijänsä ainoa kirja) sekä ranskalaisen Léo Malet'n dekkari Aurinko nousee Louvren takaa (suom. 1995). Videokaseteissa jostain syystä kiinnittävät huomiota Richard Geren nimellä markkinoitu jakso jotain 80-luvun alun tv-sarjaa, jossa Gere ilmeisesti vilahtaa, sekä Jackie Chanin 80-luvun kung fu -leffa. En voi olla katsomatta vielä c-kasetteja, niistäkin tarttuu matkaan todella liikuttavalla kannella varustettu vanha äänikirja Tove Janssonin Kuka lohduttaisi Nyytiä -kirjasta.

Ostin myös vhs-kasetteja, yhden Mutanttininjakilpikonna-kasetin pojalle, mutta myös kammottavan näköisen kasetin nimeltä Kissa ja hiiri. Kasetin kansi on niin surkeasti piirretty, että se on lähes pakko ostaa. Kotona paljastuu, että siinä on sekalainen kokoelma vanhoja piirrettyjä: yksi on Kippari Kalle 60-luvun alennuskaudelta, kolme on tunnistamattomia klassisia piirrettyjä 40-50-luvuilta, yksi on täysin tuntematonta ehkä 60-luvun lopulla tehtyä piirrettyä, jossa seikkailee kolme kissaa aarteen perässä. Yhdessäkään elokuvassa ei ole alkutekstejä eli ne on todennäköisesti julkaistu ilman kunnollista lupaa. Tosin monet tällaiset ovat pitkään olleet public domainissa. Yhdessä osiossa vilahtaa amerikkalaisen tv-kanavan logo. Kasetin julkaisuvuosi: 1993. Näin ankeata meininkiä oli vain 20 vuotta sitten...

Hintaa koko Ekotilan kasalla on reilut kaksi euroa.

Ennen poislähtöä selaan laiskasti vinyylejä. Ekotilaan on näköjään tuotu jokin aika sitten Raision nuorisoasiainkeskuksen seiskatuumaisia - ehkä niitä on joku nuorisotalon dj veivannut? Aika kasaripainotteinen valikoima, mutta suosittelen vilkaisemaan. Itse en ostanut mitään.

Raisiossa on vielä toinen divari, Vaisaaren kirja, mutta siellä en ehtinyt käydä. Piti syödä päivällinen ensiksi ennen kuin tilaisuus kirjastossa alkoi. Kävin legendaarisella Kivelän grillillä, joka ei valitettavasti enää ollut ihan maineensa veroinen.