Vuoksenniska, Imatra

Imatralla on ilmeisen monta kirpputoria, mutta monien kesätaukojen ja vääränä viikonpäivänä paikalla olemisen vuoksi pystyimme oikeastaan kattavasti tutustumaan vain Vuoksenniskan alueen kirppiksiin. Vuoksenniska on vanha, hiljaiseksi käynyt kaupunginosa, jonka liiketaloissa on laskujemme mukaan peräti kolme kirpputoria ja kierrätyskeskus ihan lähellä toisiaan Vuoksenniskantien varrella.

Ensimmäiseksi huomasimme Vuoksenniskantiellä suurennäköisen kirppiksen, joka suruksemme oli perjantaisin suljettu. Muutenkin voi suositella valitsemaan Imatran-kierrokselle jonkun muun viikonpäivän! Ikkunan läpi kuvattiin lapsen toiveen mukaisesti Pikachu-muki.

Onneksi heti tätä vastapäätä oli toinen aarreaitta, jossa oli vieläpä kutsuvasti ota tästä -kori ulkopuolella. Kirppistä ei tosin ollut helppo kaukaa tunnistaa, sillä seinässä olivat vielä naapuriin muuttaneen kenkäkaupan kyltit.

(Kenkäkaupalla oli niin oivaltava mainoslause, että pitää jakaa se teidän kanssanne.)

Kaksikerroksisella kirpputorilla oli alhaalla huonekalu-kirja-astia -puoli, joka ilmeisesti toimii lahjoitusperiaatteella, ja yläkerrassa vuokrattavia hyllypaikkoja. Tarjonta oli yllättävää kyllä kiinnostavinta ilmaiskorissa, josta poimittiin talteen nippu ruotsalaisia 50-60-luvun aterimia, Singoallaa ja muuta. Niiden kaveriksi löytyi hyllypuolelta kuuden nippu kuviollisia Fiskarsin Ornamin -lautasia, viisi euroa.

Kirjahyllystäkin löytyi pieni aarre, varhaisen työväenliikkeen "pymppyteoreetikoksi" haukutun A. F. Tannerin pamfletti Yhdynnällinen hellintä (1911), joka 50 sentin hintaan oli suoranainen löytö. Hyvistä divareistakaan tätä kirjaa on turha hakea.

Hintataso oli suuremman kaupungin hintoihin tottuneelle ällistyttävä. Fiskaminit aluksi, sitten tämä liinavaatekaappi, joka olisi kuljetuskulujenkin kanssa halpa hankinta: 30 euroa!

Vuoksenniskantieltä löytyi myös Kikka-kirppis, ilmeisesti paikallisen urheiluseuran pitämä paikka. Paikka oli vastikään muuttanut, kävimme ensin tyhjän liikehuoneiston ovella, jossa onneksi oli eteenpäin ohjaava lappu. Uusi osoite näyttää tältä - ja huomatkaa myös tässä houkutteleva ilmaiskori ovenpielessä!

Tästä vaunusta poimittiin muun muassa 80-luvun mintunvihreäraitainen lasinen jälkiruokamalja, 70-luvun savunharmaalla sävytetty jälkiruokaviinilasi sekä vinoraitainen persikka-valkoinen hame. Pitsiliinoja harkittiin vakavasti, mutta ne jätettiin seuraaville. Sisältä löytyi halpoja ei-ihan-ajanmukaisia lastenvaatteita, videokasetteja ja levyjä, joiden hintataso oli jälleen kerran lähes typerryttävä - funk-vibrafonisti Roy Ayersin parhaat kestää kuitenkin hyvin viiden euron hintansa. Ostimme lahjoitettavaksi eteenpäin söpön ankkapuvun, jossa on peffaluukku, ja liikuttavat pienet satiinisortsit.

Vuoksenniskalla on myös kierrätyskeskus, nimeltään Työn Vuoksi. (Löytyivät myös optikkoliike Näön Vuoksi, entinen vaatekauppa Muodin Vuoksi ja mitähän vielä samalla teemalla.) Olimme jo luulla, että talon joka nurkalta löytyi tämä sama kyltti, sen verran monen mutkan takana ovi oli.

Kierrätyskeskus oli oiva lopetus Vuoksenniska-turneelle, sillä sen anti oli todella hyvä. Kangaspuolelta Optista omenaa, vaatteista hurja pinkki-musta kasarimekko (ja tankoon jäi paljon kiinnostavaa kuten kukkamekkoja ja 70-luvun plyysiaamutakki), astioista niitä kuviollisia mehulaseja, joita tulee aina ostettua (mutta jotka lopulta jätin ostamatta, koska arvelin, etteivät pääsisi ehjinä perille), Geflen ihania kuviolautasia 60-luvulta, mallia Sirikit... astioissa olisi ollut hyvinkin paljon kivaa ja järkihintaista, vaikka Arabiat ja muut arvostaan kuuluisat oli lajiteltu omiin vitriineihinsä. Kirjoja oli paljon ja sopuhintaan: euron kappale. Mukaan tarttui ainakin Edith Södergranin runoja varustettuna Helene Schjerfbeckin maalauksilla, idealtaan imelä mutta sisällöltään tukeva teos 80-luvun lopulta. Eurolla erittäin hyvä löytö.

Sirikit-lautanen ja harmaa lasi toiminnassa.

Muista Vuoksenniskan kirppareista poiketen kierrätyskeskuksessa oli järkihinnat levyissä, euron kappale nämäkin. Kuuden tai seitsemän levyn satsista nostalgiaväräyksiä monelle herättänee tämä 80-luvun lopun hitti: