Välillä Loimaa tuntui kokonaan tyhjentyneen kirpputoreista, mutta nyt tilanteen tarkistaessamme niitä löytyi taas peräti viisi. Siinä viisi hyvää syytä hypätä junaan! Loimaan rautatieasema on ihan keskustan kupeessa, joten junalla on helppo tulla kirppistelemään.
Suuntasimme ensimmäiseksi Loimaan Seudun Työkeskuksen tuki ry:n kirpputorille Leppäkuljunkadulle, joka sijaitsee keskustasta katsoen joen toisella puolella, maltillisen kävelymatkan päässä. Kirpputori on suuressa hallissa, jonka yhteydessä on myös hyvin edullista lounasta tarjoava yhdistyksen pieni ruokala. Siellä söimme ihan kelvollisen jauhelihaspagettiannoksen.
Työkeskuksen spagetti bolognese ei ehkä vastannut italialaisen pastan määritelmää, mutta täytti vatsan edullisesti. |
Kirpputori on yhdistelmä hyllykirppistä ja työkeskuksen tuotteiden myymälää. Ilmeisesti osa kirppistuotteistakin myydään työkeskuksen nimissä. Hintataso on keskimäärin hyvin halpa: löydämme esimerkiksi käyttämättömät 70-luvun alun mokkasaapikkaat kolmen euron hintaan (olivat vieläpä oikean kokoiset). Lisäksi sopuhintaan löytyvät toisetkin vanhat kengät sekä gobeliinilaukku. Myös suuri ilmaislaari kannattaa penkoa, sillä sen pohjalta löytyi 1950-luvun graafisesti kuvioitu verho; pariton ja pikkuvikainen, mutta hienoa materiaalia käsitöihin. Muutamalla myyjällä on tarjolla keräilytavaraa kuten vanhoja peltipurkkeja, muttei mitään hengästyttäviä aarteita kuitenkaan. Kirppis on avoinna arkisin klo 9-17 ja lauantaisin (paitsi heinäkuussa) 10-14. Kävelymatka keskustasta Leppäkuljuntielle kestää noin kymmenen minuuttia.
Hieno art deco -henkinen peltipurkki jäi ostamatta. |
Säästöporsaan kulman takana on myös pieni lähetyskirpputori, Talkootori. Se on auki vain muutaman tunnin viikossa, ja onnekkaasti olemme paikalla sopivana päivänä. Talkootorin avautumista odotellessa ehdimme kuitenkin käydä Kirpputori Helmessä, joka on toiminut jo pitkään kellarikerroksessa torin laidan liiketilassa. Helmi on suurehko ja sen tavaran laatu sekalainen, kuten hyllykirppiksillä usein. Tarjolla on lähinnä tavallista vähän kulahtanutta ja ei-kiinnostavaa romua. Ostamme vauvalle Star Wars -bodyn, 3 euroa. Mainittakoon kuitenkin, että Loimaan kulttuurielämää pitää yllä Helmessä toimiva levykauppias, jolla on laaja valikoima uutta ja vanhaa vinyyliä sekä cd:tä. Välittää näköjään myös Turussa toimivan Svart Recordsin levyjä, parista punk-uudelleenjulkaisusta tehtiinkin kaupat aivan silmiemme alla. Kirpputorit voivat mahdollistaa myös tällaisen liiketoiminnan, jollaista Loimaan kaltaisessa paikassa ei muutoin olisi.
Kahvitauon jälkeen matka jatkuu kohti Loimaan uusinta kirpputoria, Ysikirppistä. Matka näyttää kartalla helposti käveltävältä, mutta tosiasiassa Ysikirppikselle on keskustasta ehkä kolme kilometriä. Autolla yksi hujaus, mutta kävellessä oli usko loppua, kun ei tarkkaan tiennyt, mihin oli menossa. Sijainti (Lamminkatu 35) on teollisuusalueella.
Kirppiksellä on runsaat tilat, mutta myyjiä vähänlaisesti, jopa niin vähän, että vaikutelma on apea. Ostoksia tulee kuitenkin pari: muutama metri 40- tai 50-luvun kukallista vaatekangasta kolmella eurolla, pari Michael Connellyn kirjaa (joista toinen olikin jo omassa hyllyssä) sekä Serge Bramlyn laaja Leonardo da Vincin elämäkerta, joka neljällä eurolla on ihan hyvä löytö. Jos olisi jaksanut kantaa (tai olisi se pirun auto!), olisi voinut ostaa lasten kosketinsoittimen, jonka äänet ovat oudolla tavalla vinksahtaneet. Sillä olisi syntynyt oivaa noise-musiikkia, mutta kun ei niin ei. Sinänsä outoa, että rikkinäiseltä kuulostavasta lelusta pyydetään 20 euroa. Palvelu kirpputorilla on ystävällistä ja kahvit välipaloineen maistuvat.
Takaisin käveltyämme on Talkootori avannut ovensa. Siellä on vilkasta, jopa ahdasta, sillä liiketila on tavaran määrään nähden pieni. Mahdumme kuitenkin lastenvaunuinemmekin sisään. Päivän viimeisellä kirppiksellä alkaa jo väsyttää, eikä ostoksia tule paljon: pahvisivuinen lastenkirja, vanha vinkulelu, nukenvaunuista löytynyt pikkuisen tytön sydänkuosinen essumekko, joukko sekalaisia kirjoja (hieno japanilaisperäinen piirustuskirja, vanha uskonnollinen pamfletti noituudesta, asialliselta vaikuttava tietoteos apokryfikirjoista). Maksamme kasasta pari euroa. Kassalla huomiota herättää painokuva Axel Gallén-Kallelan omakuvasta, se lähtee kolmella eurolla. Ihan mainio löytö, vaikka onkin surkeissa muovikehyksissä. Talkootorin kannattaisi ainakin kirjojen suhteen miettiä myyntistrategiaa: laatikoissa ja romahtaneissa hyllyissä olevat kirjakasat eivät varsinaisesti houkuttele tonkimaan.
Talkootorin ikkunassa Niilo Yli-Vainiota. |
Yleensä Loimaalla kannattaa poiketa myös kirjastossa katsomassa poistokirjahylly - tai oikeastaan kyse on kokonaisesta poistokirjahuoneesta, jossa on metreittäin opuksia. Nyt kuitenkin saalis on jo suuri ja junalle alkaa olla kiire, joten kirjaston aarteet jätetään teille seuraaville kävijöille.
Siellä näkyy kirppikselle menevän joku tyylikäs rouva lastenvaunujen kanssa:) Kyllä kirjat tosiaan olisi mukavampia pengottavia, jos niissä olisi edes jotain järjestyksen hiventä. Me yleensä käymme vakikirppiksellämme katsomassa kirjat myös ja usein sieltä kannetaan kotiin jotain. Onneksi sitä kirjavirtaa on alkanut olla myös toiseen suuntaan... Yli-Vainio oli kova puheenaihe joskus. Hänen kokouksiinsa kansaa meni linja-autoittain. Tulipa siellä itsekin joskus käytyä ja kuunneltiinhan hänen puheitaan kasetiltakin. Eipä niitä kasetteja enää taida äidillä tallella olla, kun on muutenkin tavaransa aika vähiin laittanut.
VastaaPoista