Iisalmi ja Kuopio

Matka jatkui Kiuruvedeltä Iisalmeen, jossa piti ennakkotietojen mukaan olla ainakin neljä kirppistä. Ennen tutkimusmatkan alkua majoituin sangen kohtuuhintaiseen Hostel Iisalmeen, joka on ihan rautatieaseman lähellä ja näyttää tältä.

Huoneeni oli tuossa kulmassa. Laukkuni jotenkin sopivat tänne, ja söpöt olivat talon liinavaatteetkin.

Lähdin iltani kuluksi kaupungille, vaikka kirppikset olivat jo sulkeneet ovensa - paitsi hyllykirppis Onnenpyörä, joka sijaitsi torin kupeessa pienessä kauppakeskuksessa. Onnenpyörä oli valitettavasti pettymys. Sekavasti sisustettu paikka täynnä mielenkiinnotonta, joskin edullisesti hinnoiteltua tavaraa. En ostanut mitään ja kuvatakaan en kehdannut, henkilökunnan läsnäolon vuoksi. Kuvasin sen sijaan läheisen osto- ja myyntiliikkeen ikkunan läpi kauniin bakeliittiradion.

Liikkeen hintataso vaikutti sellaiselta, etten seuraavana päivänä kurkistanut sisään. Osto- ja myyntiliikkeissä on hienoa tavaraa, mutta liian kallista satunnaislöytöjen metsästäjälle. Heräsin seuraavana aamuna varhain ja lähdin aamiaiselle ensin kahvilaan, sitten torille muurinpohjaletulle (Iisalmessa oli markkinapäivä, pari kirppismyyjääkin) ja pienen aamukävelyn jälkeen vielä kauniiseen funkiskauppahalliin.

Kauppahallin lähellä Louhenkadulla on Louhen Kirppis. Sen sisäänkäynti maastoutuu vähän huomaamattomasti Suomalaisen Kirjakaupan oven viereen; portaat kellariin ja sieltä kirpputori löytyy. Louhen Kirppis on siisti peruskirppis, josta löytäisi paljon ajankohtaista ja hyvää muttei kovin jännittävää vaatetta pienelle lapselle tai nuorelle naiselle. Minulle ei mitään. Hämmästyttävää, olen käynyt kahdella kirpputorilla peräkkäin ostamatta mitään!

Kolmas Iisalmi-kokemus on seurakunnan Lähetyskirppu Savonkadulla. Se näytti edellisenä iltana ikkunan läpi varsin lupaavalta.

Mutta ei aarrearkku avaudu täälläkään. Paikka on hillittömän suosittu: aamupäivällä se on niin tupaten täynnä asiakkaita, että jään välillä jumiin hyllyjen väliin ja joudun odottamaan vuoroa selatakseni rekkejä. Ehkä suosiosta johtuen löytöjä ei jää tehtäväksi. Ainoat vintagejutut ovat 70-80-luvun tylsähköjä mekkoja, jotka on hinnoiteltu kymppiin, jopa kahteenkymppiin. Astiahyllyt ja kodintekstiilit on selvästi nuuskittu tarkkaan. Myynnissä on myös jonkin käsityöpiirin tuotteita. Ostan puolipakolla ruusukuvioiset puukengät (tosin kadun heti jälkeenpäin, sillä ne painavat paljon - ja minun pitää vielä selvitä Kuopion kautta Turkuun - enkä ole varma, osaanko käyttää puukenkiä), metallivetoketjun ajanmukaisiin ompeluksiin ja pari pikkuvaatetta.

Vinottain vastapäätä on saman firman Kalustekirppu, jossa myydään isomman tavaran lisäksi vähän kenkiä, laukkuja ja kodin pientavaraa. Bongaan Adidas Gazellet kokoa 42, hinta 2 euroa. Ainoa ostokseni on kukkakuvioinen mehulasi sitä 70-luvun englantilaista tyyppiä, jota hajotetaan ja hankitaan meillä muutaman lasin vuosivauhtia. Nämä allaolevat jäivät ostamatta, vaikka hirviryijy on oikeasti aika hieno.

Hiukan ihmeissäni kannan ruudullisen matkalaukkuni ja vihreän kassini rautatieasemalle. Mihin iisalmelaiset panevat kaiken vanhan tavaransa? Vievät mökille? Onko jossain vielä paikka, josta en tiennyt, kirpputori tai kierrätyskeskus, jossa on kaikki vanha ja mielenkiintoinen? Selvittämättä jää.

Kuopiossa on kiire, eikä sieltä siksi ole valokuvia - pahoittelen! Minulla on monta kirppiksen osoitetta ja puolitoista tuntia vapaata aikaa ventovieraassa kaupungissa, jonka keskusta on valtaisan toriremontin vuoksi sekaisin. Merkkaan kirppikset etukäteen kaupungin karttaan ja suunnistan sen mukaan. Aloitan kirpputori Rihmasta, joka on Puijonkadulla ihan aseman tuntumassa. Se on suurehko, siistihkö ilmeisesti SPR:n paikallisosaston ylläpitämä paikka. Tarjolla olisi ollut kohtuuhintaisia aika hyviäkin vaatteita ja astioita, mutta olen päättänyt keskittyä vain parhaisiin löytöihin, jotta jaksan kantaa laukkuni vielä junasta toiseen ja asemalta kotiin. Tai pieniin ja kevyisiin: ostan yhden vanhan Sorja-kaavan, paitapuvun 1960-luvulta. Rihmassa on paljon kaavoja, mutta kaikki muut 70-lukua tai uudempia.

Seuraavaksi etsin kirpputori Killinkiä Suokadulta. En löydä sitä, mutta samoilta kulmilta sen sijaan hyllykirppiksen nimeltä Kiva Kirppis. Siellä on paljon tyhjää, ja pari hyllyväliä kuljettuani päätän priorisoida muita paikkoja. Etsin Maljalahdenkadun - kaikki välimatkat ovat onneksi korttelin-parin mittaisia - ja sieltä hyväksi mainitun City-Pörssin. Se onkin hyllykirppikseksi hyvä: kivaa retrotavaraa, enimmäkseen kohtuulliset hinnat, riittävästi vaan ei liikaa myytävää. On pieni ihme, etten osta mitään. Mutta ei se mitään, koska aseman säilytyksessä odottaa matkalaukullinen edellispäivänä Kiuruvedeltä ostettuja aarteita.

Seuraavaksi vastaan tulee kirpputori Ropo kapealla Käsityökadulla. Se on kellarissa sijaitseva hyväntekeväisyyskirppis, jossa soi Radio Dei (tiedoksi sitä vierastaville tai rakastaville). Taas tämä ilmiö: paljon aika hyviä juttuja, muttei mitään huippuhienoa. Sisustus on vähän sekava ja ahdas - pyörin pitkään etsien hameita, kunnes löydän ne hyllyn kääntöpuolelta katsoen, toisaalta toisen pään huonekalu- ja kodintavarapuoli on väljä. Hinnat kohtuulliset, vaatteissa 1 - 5 e on tavallisin hintaluokka.

Melko lähellä on antiikkiliike-kirppis Kirphaali. Siellä on enimmäkseen astioita, joita en ajatellut enää ostaa tällä reissulla, ja ne on hinnoiteltu keräilyarvo tuntien. Löytyy myös pahvilaatikollinen vintagevaatetta 60-80-luvuilta, muttei just hyvää eikä minun kokoistani. Poistun rahoineni, vaikka myyjät ovat ystävällisiä ja palvelevia.

Jonkun talon katolla lukee kyltissä KIRPPUTORI, mutta talossa onkin yökerho. Seikkailen hetken kohti seuraavaa pistettä kartalla ja löydänkin Elävän Kaupan, joka on jonkinlainen yhdistyksen ylläpitämä kahvilan, käsityömyymälän ja kirpputorin yhdistelmä. Kirppistavaraa vähän ja vaikka hinnat kohdallaan, poistun tyhjin käsin. Alkaa tuntua, että kirppispäivä on kirottu. Kunnes edessä häämöttää vielä Charlotte's Second Hand Shop, joka muuten on Minna Canthin kadulla eikä Maljalahdenkadulla, kuten netti kertoi.

Charlotte's on viehättävän vintagepitoinen pikku kirppis, josta monenkin jutun keräilijä voisi tehdä löytöjä. Minä löydän herttaiset verhot, joista tulee ehkä mekko. Kankaat ja kaava, siinä tuliaiset Kuopiosta! Ja ruiskuorisia karjalanpiirakoita kauppahallista, joka on valitettavasti paketoitu torirempan ajaksi.

Vinkkinä vielä, että Charlotte'sin vieressä on kiva retrokauppa Daiga-daiga-duu, jossa on sekä retrokankaista tehtyjä uustuotteita että aitoa vintagea lähinnä iloisissa 1960-70-luvun kuoseissa - esimerkiksi vauvafroteita. Sen ajan fanille ehdoton must! Lisäksi minulle on suositeltu SPR:n Konttia, joka on keskustan ulkopuolella ja jonne en siis edes yrittänyt.

Kuopion kangas ja kaava. Kas jännää - kun otin kaavan pussista kuvausta varten, pussista löytyi toinenkin kaava, vielä avaamattomassa muovipussissa. Kuopio yllätti sittenkin!