Kiuruvesi

Sen lisäksi, että Kiuruvedellä oli kiinnostavaa asiaa työni puolesta, olin kovin ilahtunut päästessäni tutustumaan ennestään tuntemattoman pienen kaupungin kirpputoritarjontaan. Pienen nuuskimisen jälkeen osoittautui, että Kiuruvedellä on neljä - ainakin neljä! - kirppistä, joista parista löytyi netistä vain maininta tyyliin "K-kauppaa vastapäätä".

Kiuruvedelle pääsee kiskobussilla harvakseltaan, bussilla esimerkiksi Iisalmesta vähän tiuhemmin. Näin kaukaa tullen piti majoittua. Valintani oli keskustan ainoa hotelli, Peltohovi nimeltään. Ystävällinen, lähes henkilökohtainen palvelu; muita asiakkaita ei ollut kovin monta keskellä viikkoa ajalla ennen lomasesonkia. Vintageharrastaja minussa ilahtui huoneen persoonallisen värisistä saniteettikalusteista.

Heti hotellini vieressä Asematiellä oli tällainen kirpputori. Se, kuten muutkin paikkakunnan kirppikset, oli auki aamu-keskipäivisin: kymmenestä kolmeen. Koirista näkyy olevan harmia.

Kellarista löytyi pienehkö, hieman liian täyteen tungettu ja kalliinpuoleinen hyllykirppis. Vaatetta oli paljon, mutta moni rekki niin täynnä, että selaaminen oli vaikeaa. Peruspuserot maksoivat jopa 8 e, mikä ei oikein vastaa käsitystäni maalaiskaupungin kirpputorihinnoista. Löytöjä en juuri tehnyt - retroverhoja olisi ollut muutamat, mutta en enää harrasta niitä niin, että olisin kahdellakympillä viitsinyt ostaa. Sen sijaan ostin sinisen, mustapalloisen 1950-luvun puuvillamekon, 15 euroa. Myyjä tiesi, mitä myi, sillä ajoitus luki hintalapussa ja asiaa kommentoitiin maksun yhteydessä.

Seuraava kirppis oli parikymmentä metriä torille päin. Ikkunassa oli lappu, että avoinna klo 10 ->, mutta en havainnut sen olevan auki ainakaan sinä torstaina. Myynnissä näkyi olevan myös villasukkia ja muuta myyjäistavaraa, sen verran sain tihrustetuksi ikkunasta. Mitään hätkähdyttävän mielenkiintoista ei näkynyt.

Ohitin torin ja löysin Nivankadun alkupään, jossa on kaksi kirpputoria vastapäätä toisiaan: seurakunnan Torintupa ja helluntaiseurakunnan Lähetyksen Kirpputori.

Kävin ensin Lähetyksellä. Ensireaktio tuntui vatsanpohjassa asti: tässäkö nyt on se haaveiden aarreaitta, pienen paikkakunnan iso lähetystori? Tavaraa oli katutason suuren liikehuoneiston lisäksi vielä samankokoisessa kellaritilassa. Koetan seuraavilla kuvilla antaa jonkun käsityksen tavaran määrästä ja tilan koosta.

Löydöt eivät silti olleet ihan satumaisia - esimerkiksi kenkiä ajalta ennen 1990-lukua ei ollut ihme kyllä juuri ollenkaan; onko ne käytetty loppuun? Samoin juhlavat vaatteet loistivat poissaolollaan. Rekkejä selaamalla löytyi kuitenkin kaikenlaista: yksi sinikukallinen ja yksi punapilkullinen kesämekko, pilkkubikinit, ruusukuvioiset tyynyliinat, Burda-kaavalehtiä (onkohan minulla joku pakkomielle?), pojalle tuliaisiksi Star Wars -tehtäväkirja, miehelle kauhusarjakuvaa 70-luvulta, ruususolkinen patellavyö, muutakin pilkullista ja ruusuista tekstiilitavaraa, isot helmikimppukoristeiset kalvosinnapit ehkä 60-luvulta, pari vanhaa nenäliinaa, ruudullinen sini-musta ompelukangas syksyn kotelomekkoon... Ja nämä kaksi hassulaista.

Hinnoittelu oli maltillista: mekot 2,50 - 4 e, bikinit euron, lehdet 25 snt/kpl, froteepöllö 20 snt ja niin edelleen. Yhteensä maksoin isosta kassillisestani 20 euroa. Koetin olla haalimatta mukaan ihan kaikkea kiinnostavaa - rajasin todennäköisesti käyttöön pääseviin, vaikka se olikin vaikeaa: tuskin palaan tänne edes lähivuosina. Jätin esim. yhden hienokuosisen 70-luvun mekon koossa XL sekä kokoelman mintun, sitruunan ja punaviinin värisiä vöitä, käykää katsomassa jos tarvitsette!

Kivoja kuoseja 50-luvulta: avaruusaihe on esiliina, pilkut mekko.

Kadun toiselle puolelle siirtyessä mietin, etten oikeastaan enää tarvitsisi enempää ostoksia millään mittarilla arvioiden. Työkin kutsui. Torintupaa oli kuitenkin mahdotonta olla käymättä, etenkin kun työparikin halusi vilkaista sinne. Liinavaatteet oli levitetty pöydälle, tilaa oli. Taustalla kahvila, kotileivonnaisia olisi saanut.

Jälkimmäinen kuva on samasta paikasta vastakkaiseen suuntaan. Ja sitten vielä tällainen kulma edellisessä oikealle jäävästä osasta.

Ja tällainen. Alakerta oli tosiaan saman kokoinen kuin yläkerta, ei ihan näin täyteen pakattu.

Alakerrasta pari yksityiskohtaakin, sen verran isoja hankintoja etten edes harkinnut tuovani niitä esim. kenellekään lahjaksi. Värilliset saniteettikalusteet näyttävät olevan paikkakunnan erikoisuus. (Kaikella rakkaudella: minusta nämä ovat oikeasti hienoja!)

Ja maailmassa on vielä paikka, josta voi löytää 70-luvun vakosamettiset, isopyöräiset retrolastenvaunut. Kuntoa en tarkistanut. Hinta taisi olla 20 e.

Vaunukuvassa takana näkyy roikkuvia vaatteen helmoja. Pitkänomaisessa kellaritilassa oli vaatetangot kummallakin sivulla, pitempi ainakin 10-metrinen. Yläkerran lisäksi siis metritolkulla lisää hameita, puseroita, housuja, takkeja... Monta läheltä piti -hankintaa, joissa koko ei täsmännyt, ja muutama hankinta, joissa täsmäsi: lila-valkoinen 70-luvun viskoosimekko 40-luvun hengessä, punainen 70-luvun paitapuku (osoittautui hieman haalistuneeksi päivänvalossa; voi ehkä värjätä jos on muuten täydellinen), vinoraitamekko ehkä 70-80-lukujen vaihteesta, 60-luvun raidallinen helletoppi ja ihan samanvärinen pilkkuvyö, kotiommeltu 50-luvun kesähame vesiväriprinttisestä kankaasta, Sorsakosken aterimia...

Lautasiakin päätin jaksaa kantaa, Geflen Spinett ja tunnistamaton tsekkiläinen ruusu.

Niin, ja ensimmäistä kertaa pari vuosikymmentä kestäneen kirppistelyni historiassa ostin matkalaukun löytöjen kuljettamiseen. Torintuvan alakerrasta, ruudullisen, vanhan ja kankaisen. Se taisi maksaa kaksi euroa. Yhteensä koko hoito matkalaukkuineen 17 euroa.

Se oli tyydyttävä kirppispäivä, se.