Myllykoski (Anjalankoski)

Kymenlaakso on ollut meille tuntematonta aluetta niin kirpputorillisesti kuin muutenkin, mutta nyt teimme sinne kohtalaisen kattavan kierroksen. Ensimmäinen etappimme oli Myllykosken taajama Anjalankoskella, joka nykyisin on osa Kouvolan kaupunkia. Myllykoskelle pääsee auton lisäksi bussilla ja junalla Kouvolasta, matka kestää vain pienen tuokion.

Kirpputoreja löytyi vanhan keskustan alueelta kolme. Myllykoskentie johtaa lakkautetulta paperitehtaalta todella idylliselle, mutta jo valitettavan hiljaiselle 50-luvulla rakennetulle kylänraitille, jolla sijaitsevat vierekkäin Lähetyskirpputori ja loosikirppis nimeltä Heikun Keikun.

Aloitimme entisessä rautakaupassa sijaitsevasta Lähetyskirpputorista. Kyllä, se oli niin hyvä kuin saattoi ulkopuolelta arvatakin. Tilat olivat isot ja kaksikerroksiset; mieleen tulivat toukokuussa visiteeratut Kiuruveden lähetyskirppikset.

Tarjonnassa oli kaikkea. Siis kaikkea, ja paljon. Huonekaluja, urheiluvälineitä, kirjoja, lehtiä, leluja, astioita, kodintavaraa, vaatteita kaikille ikäryhmille ja sukupuolille, muita tekstiilejä, ompelutarvikkeita ja muuta pientä sälää... you name it. Hinnoittelu oli myös erittäin maltillinen.

Pakko oli kuitenkin edes koettaa pitää järki päässä, koska oltiin monipäiväiseksi suunnitellun kirppisreissun ensimmäisellä kirpputorilla. Esimerkiksi nämä jätettiin seuraavien kävijöiden iloksi:

Ostettiin kuitenkin kassillinen rompetta: muutama 50-70-luvun mekko, vintage-ikäinen vyötärökorsetti, muutama muu vaate, leluja, pari vanhaa tekstiiliä, Kouvolan Rasti -urheiluseuran ihoamyötäilevää lycraa oleva kokohaalari, lasten videoita (joita muuten oli tosi paljon ja halvalla - on hyvä omistaa vielä VHS-nauhuri!), vanhoja discovinyylilevyjä, Game of Life -niminen klassikkopeli, joka lapsen mielestä oli koko reissun paras löytö, muutama kirja, yksi vintagekangas syksyn ompeluksiin... todennäköisesti myös paljon kaikkea pientä söpöä tavaraa, jollaista meille tuppaa kertymään. Yhteishinta: 23,50 euroa. [Tämän jälkeen nappasin tosin vielä kolmella eurolla Jack & Jonesin vihreän farkkutakin 90-luvun alusta. - juri]

Vaikka tässä vaiheessa jo hengästytti, siirryimme viereisessä talossa sijaitsevaan Heikun Keikun -nimiseen hyllykirppikseen. Se oli tupaten täysi, hiukan ahdas ja vaikeasti kuvattava paikka. Tarjolla oli paljon lastenvaatteita ja -tarvikkeita sekä naisten ihan kivoja perusvaatteita. Seuralainen osti tyylikkään Nanso-neuleen pöydästä, jossa oli paljon muutakin Nanson Lempivaate-sarjaa.

Hyllykirppikset nousevat ja laskevat arvostuslistalla vähän satunnaisesti, sillä yksikin täsmähyvä myyjä riittää. Niin kävi nytkin. Paikallinen 50-lukuharrastaja tyhjensi varastoaan ja osui olemaan tarpeeksi lähelle oikean kokoinen. On aikaa siitä, kun olen hyllykirppiksellä saanut sellaisia rytmihäiriöitä kuin tajutessani, mitä kaikkea pöydällä oikein olikaan myynnissä. Nämä ostin.

Tässä Hopeapeilin lukijoille jo tutussa kuvassa on 1950-1960-luvun kävelypuku, kahdet hansikkaat, aurinkolasit, neljä paria kenkiä 1930-1950-luvulta, käsilaukku, toppi ja pussillinen 1950-luvun pukukoruja. Ei lähellekään ilmaista, mutta joka tapauksessa oli häkellyttävää löytää tällaisia harvinaisia, melko hyväkuntoisia ja selvästi asiantuntevalla maulla kerättyjä vintage-tavaroita kirpputorihinnalla! Mutta koska muulta kirppikseltä ei sitten tullutkaan ostoksia kuin yhden pienen lelun verran, olisi Heikun Keikun nyt sen pöydän tyhjennettyäni vain ihan tavallinen, joskin aika edullinen hyllykirppis.

Työ-Mylly sijaitsi edellisiin nähden ihan nurkan takana. Siinä on kirppiksen lisäksi ilmeisesti työttömien toimintakeskus, jossa ainakin ommellaan hienoista kankaista tunikoita, kasseja ja muita vaatteita ja asusteita. Työ-Myllyssäkin on laaja astiapuoli, jossa muun muassa vanhaa Tupperwarea, Sarvista ja Arabiaa, tekstiilipuoli, jossa retro oli eroteltu asiantuntevalla otteella (ei juuri huteja, toisin kuin joillain muilla kirppiksillä) omaksi melko pitkäksi rekikseen, ja pienemmän tavaran lisäksi huonekaluja.

Ostimme Työ-Myllystä vanhoja leluja kuten helistimiä, lasten retrolakanan, 50-luvun villaisen pikkumustan, 1960-luvun miesten hyvänä pidetyt nilkkurit (varsinainen löytö neljällä eurolla!) ja jotain pientä tavaraa. Jos emme olisi pitäneet tietoisesti kriittistä otetta, kuorma olisi voinut olla suurempikin - esimerkiksi yllä olevien kuvien tavaroita harkittiin; Martelan lentokenttätuolit maksoivat 50 euroa pätkä, ja pätkiä oli tarjolla useita. Keskimmäisessä kuvassa on Arabian harvinaista 50-luvun korvatonta kahvikuppimallia - näiden ostamatta jättäminen harmittaa jonkin verran. Työ-Mylly oli kohtalaisen edullinen paikka, muttei aivan Myllykosken hienon lähetystorin hintatasoinen. Meidän ostoksemme olivat yhteensä kympin luokkaa.