Kemiö ja Taalintehdas

Olemme jo kauan viettäneet pätkiä kesistämme Kemiönsaarella, jossa sijaitsee ammattiyhdistyksemme mökki. Maaseutupitäjät ovat hiukan hankalia kirppisteltäviä perheellemme, joka liikkuu vain julkisilla kulkuneuvoilla. Tällä lomaviikolla päätimme kuitenkin vihdoin käydä tutustumassa Kemiön keskustan kirpputoritarjontaan.

Kemiönsaari on melko vahvasti ruotsinkielistä aluetta. Tässä ilmainen yhden sanan ruotsin kurssi: kirppis = loppis. Ensimmäinen kirppis, jossa kävimme, sijaitsee ihan linja-autoaseman kulmilla Siwan vieressä, kuulemma vanhassa Alkossa. Sillä ei kai ollut nimeä, ovessa luki vain Loppis-Kirppis ja se oli kutsuvasti auki.


Kirppis vaikutti siltä, että se toimi osittain vuokrapaikkamenetelmällä ja osittain jotenkin muuten. 

Vaatetarjonta oli vähän tylsää. Lapsille, etenkin pienille, olisi löytynyt vaatetta, aikuiselle oikein ei. Myynnissä oli myös hienoja lähes-antiikkisia tekstiilejä, mutta sen verran kovaan hintaan, etten ostanut. Hienot 70-luvun nahkaiset miesten tohvelit löytyi myös, sopuhintaankin, mutta ajatus niiden raahaamisesta kesähelteellä tuntui hölmöltä. Hyvä ostos oli kympillä napattu Kekkos-muotokuva, jonka on signeerannut "Verboff" - kyse lienee Mihail Verboff -nimisestä venäläissyntyisestä taiteilijasta, joka tuli kuuluisaksi tekemällä hallitsijoiden ja muiden kuuluisuuksien muotokuvia. Kuvaa lienee myyty enemmänkin Suomen koteihin.

Levyjä kirppikseltä kuitenkin löytyi, ostettavaksi neljä kappaletta: Dagmar Krausen Hanns Eisler -tulkintoja 80-luvulta sekä 80-luvun alun Miami-diskoa ja Greg Kihnin powerpop-älppäri samalta ajalta ja vielä Kool Moe Deen rap-levy 90-luvun alusta. Levykasa oli sekava, mutta laadukas: Elvistä, Rod Stewartia, Harry Belafontea, 50-60-luvun loungea ja paljon muuta odotti ostajaansa.

 

Ehdotonta plussaa Loppis-Kirppikselle (pahoittelut, jos sillä on nimikin!) omistajan joustavasta asenteesta. Poika sai ostaa nipun pokemonkortteja laatikosta, jonka tavarat olivat jo poistuneet myynnistä, mutta joita omistaja ei vielä ollut noutanut. "Ne vietäisiin kuitenkin johonkin pois, hyvä että saavat vielä jotain myydyksi", myyjä kommentoi ja kirjoitti korttikasalle suurpiirteisen hintalapun.

Kemiön keskustanseudun toinen kirppis, Saparo/Käpy, toimii reilun kilometrin päässä Vretan kylässä; Taalintehtaalle menevät bussit vievät sen eteen, vaikka periaatteessa matkan voi kävelläkin. Kannattaa Saparoon suunnatessaan poiketa myös viereisellä Sagalundin kotiseutumuseoalueella, jossa on leppoisa tunnelma, kivoja vanhoja taloja tutustumiskohteina ja vieläpä kunnon museokauppa ja lounasravintola. Sagalundista poistuessamme huomasimme erään piharakennuksen seinässä kirppis-loppista mainostavan kyltin, mutta paikka oli kiinni eikä aukioloajoista ollut mainintaa.

Saparo/Käpy on hurmaavan sekava hyllykirppiksen ja lahjoitustavarakirppiksen välimuoto, joka sijaitsee vanhassa kaupassa. Irtaimistolle ei kaupan lopettamisen jälkeen ole tehty paljonkaan - verhoja ja muita kankaita oli myynnissä entisessä pakastealtaassa! Paikka on myös sokkeloinen. Huomasin sivuhuoneen, jossa oli vaatteita ja kenkiä, vasta kun oli jo kiire bussiin. Se ei estänyt kaappaamasta kainaloon 1980-luvun alun Henkkamaukka-mekkoa ja miehelle järkyttävän upeita dandykenkiä 1960-luvun alusta. Lisäksi mukaan tarttui Sarviksen vanhoja kauhoja.

Kannattaa huomata, ettei Saparossa voi maksaa kortilla; lähin pankkiautomaatti on 15 minuutin kävelyn päässä Kemiön keskustassa. Paikan hintataso on keskimäärin matala, mutta ne upeat miesten kengät maksoivat 25 euroa, mikä aiheutti hieman päänvaivaa ja kolikoiden laskemista. (Kenkiä oli muuten toinenkin pari myytävänä, mutta mustalla mokkaraidalla, kooksi oli ilmoitettu kymmenen, mutta lesti on niin kapea, että oikeampi koko on ehkä yhdeksän. Korkoa on pari kolme senttiä, mikä voi tuntua oudolta monen nykymiehen mielestä.)

Autolla liikkuville tiedoksi, että Sauvosta päin tullessa viittä minuuttia ennen Kemiön keskustaa toimii vinttikirppis mansikkaa ja perunaa myyvällä tilalla. Samantyyppisiä kirppiksiä on muitakin matkan varrella, esimerkiksi Karunassa. Björkbodassa toimii vanhassa aitassa osto- ja myyntiliike, joka mainostaa isolla kyltillä maantien varressa. Björkbodan vanha ruukki on sekin näkemisen arvoinen paikka.

Pari päivää myöhemmin käväisimme Taalintehtaalla. Paikkakunnalla vietettiin juuri kesän suurinta tapahtumaa Baltic Jazzia ja vilinää oli huomattavasti enemmän kuin yleensä. Torilla oli kirppismyyjiä ja sen liepeillä tyhjissä liikehuoneistoissa parikin tilapäistä kesäkirppistä. Talvikaudella Taalintehtaalla ei tietääksemme ole kirpputoreja.

Kesäkirppikset ovat valitettavasti pettymys. Hintataso on kova, boutiquetasoa: kengät 50 euroa?! Ok, ovat hienot, mutta ei tunnu kesäkirppikseltä. Teini ei osta opintomateriaaliksi Kalle Anka -lehteä 90-luvulta, koska ne maksavat kolme euroa kappaleelta (!). Samaten pehmoleluilla on todella kovat hinnat. Yhdellä kesäkirppismyyjällä oli upea valikoima vanhaa jazzia hyväkuntoisina vinyyleinä, mutta mahtaako Thelonious Monkin LP:stä saada viittätoista euroa edes levyliikkeessä?

Onneksi Taalintehtaan torilla yksi myyjä innostuu myymään kasan vanhoja lusikoita, haarukoita ja muita pienempiä keittiötarpeita könttähintaan. Seassa on paljon 50-luvun ruotsalaista designia, jota on hauska kerätä, vaikka saisikin vain yksittäiskappaleita. (Kuvassa vain muutama yksilö.)