Mänttä

Mänttä on nykyään vaatimaton pikkukaupunki, johon sana "kauppala" sopisi erinomaisesti. Keskusta on pieni, mutta sen ulkopuolella on jäänteitä suuresta menneisyydestä: Serlachiuksen suuret sellutehtaat sekä kaikki konttorirakennukset klassistisine koristeaiheineen ja vanha, käyttämätön viinatehdas Mäntänvuoren juurella. Käytöstä kauan sitten poistetulla rautatieasemalla on yksityinen lelumuseo, jossa kannattaa piipahtaa. Veturitalleilla on näyttelytiloja. Joka puolella on kauniita järvimaisemia ja lukuisia uimarantoja. Tammikankaan rintamamiestaloalue on juuri sitä klassisinta sodanjälkeisen Suomen nostalgiaa, jonkinlainen utopia pienestä tiiviistä yhteisöstä. Kuvataideviikot on tuonut kaupunkiin uutta elämää, varsinkin Pekilon rohkeat näyttelyt kokeellisine teoksineen ovat aikamme kotimaista huipputaidetta.

Mäntässä on luonnollisesti muutamia kirppiksiä. Sininauhakirppis on kuulemma muuttanut torin varrelta kirkon kupeesta muualle, mutta siellä emme päässeet lyhyen keskustakierroksemme aikana käymään. Torin varrella on hyllykirppis (nimeltään ilmeisesti Mäntän kirpputori), josta on satunnaisesti voinut aiemmin tehdä löytöjä, mutta nyt paikan tila on vähän surullinen. Uutta tavaraa on sikin sokin myyntipöydillä, mutta mitään kovin erikoista ei osu silmiin, ellei huumorimielessä ostettuja käärmekuvioisia hopealeggingsejä sellaiseksi laske.

Parempi saalis jää käsiin Mäntän SPR:n kirppikseltä, joka sijaitsee hienolla paikalla Pekilo-siilon vieressä vanhassa puutalossa (kuvassa taaempi talo). Suuremmassa päärakennuksessa on SPR:n toimintakeskus, pienemmässä piharakennuksessa on kaksikerroksinen kirpputori, josta tekee halvalla hyviä peruslöytöjä: mummovaatetta, 90-lukua, vanhahkoja peruslaseja, kirjoja alkaen 30 senttiä kappale. Myös poistolaarissa on hauskoja laseja ja lautasia kymmenen sentin kappalehintaan. Erityistä huomiota herättää ilmeisesti vanhasta vaatekaupasta saatu Mic Macin kangas sovituspaikan verhona. Huomiota herättää myös hyväkuntoinen 70-luvun miesten nahkainen pikkutakki, jonka hinta on kolme euroa. Se olisi kannattanut siinä kunnossa raahata kotiin, mutta oli liian pieni minulle.

Mukaan lähtee outo Atlantis-aiheinen huuhaa-kirja, Rock'n'roll Revival -niminen rockabilly-kokoelma vinyylinä, punainen froteinen turbaani, jonka joku on ilmeisesti itse tehnyt vanhasta pyyhkeestä, vihreät muoviset nappikorvikset, keltainen farkkuinen lappushortsihaalari sekä vanha keltainen lautanen, joka näyttää ja tuntuu Arabialta, mutta mitään leimaa pohjassa ei ole. Saattaa olla Arabian sekundalaatua, jota on aikoinaan paljon leimatta myyty. Ostosten yhteishinta huitelee jossain neljän euron tietämillä. Paikassa olisi voinut kauemminkin viihtyä, mutta piti junaan ehtiä. (Jos Mänttään haluaa junalla, niin Vilppulassa pitää jäädä pois - ja vastavuoroisesti nousta siellä junaan. Aseman lähistöllä näytti olevan kirpputori, mutta siellä emme valitettavasti ehtineet käydä.)