Huittinen ja vähän Vammalaa

Koska sukua asuu nykyään Äetsässä, olemme kolunneet siellä lähiseutujen kirppikset. Nyt onnistuimme yhdistämään sukulaisreissuun käynnit Huittisten ja Vammalan keskustan - eli nykyisin tietysti Sastamalan - kirppiksillä. Reissu jäi vähän vajaaksi ajankäytöllisistä syistä, mutta nytpä tiedetään oleellinen Huittisten kirpputoreista.

Huittisten keskusta on pieni, mutta yllättävän monimutkainenkin. Meitä kieputetaan autolla linja-autoasemalta monen mutkan kautta ennen kuin päädymme Huittisten vaatimattoman torin vieressä olevalle SaNi-kirppikselle. Se on tyypillinen suomalaisen pikkupaikkakunnan hyllykirppis, jossa suurin piirtein uusien tavaroiden rinnalla on melko tavanomaisia vanhoja tavaroita.

SaNi-kirppiksen anti jääkin vähän vaatimattomaksi. Pari kiinnostavampaa vanhaa vhs-kasettia tarttuu käteen kahden euron kappalehintaan - toisessa on ranskalaisen ohjaajamestarin Claude Chabrolin harvinainen Kanadassa kuvattu poliisielokuva Kauhun kuja, toinen ilmeisesti jonkin tv-sarjan jaksoista yhteenparsittu kauhulänkkäri Kaupunki kauhun kourissa. Lapsi sai isoisänsä maksamana oudon kaksiosaisen laserhenkisen pyssyn, lisäksi käteen tarttuu - vähän tylsästi, myönnettäköön - avaamatonta miesten kosmetiikkaa. Hyllystä, jossa myydään kirjoja 50 senttiä kappale, tarttuu mukaan joitain huonokuntoisia vanhoja nuortenkirjoja, joista saattaa saada kelvollisia hyvän liiman ja kärsivällisyyden avulla.

Toinen Huittisten isommista kirpputoreista on kellarissa vanhan vähän ränsistyneen liikerakennuksen alla komeasti nimetyn Risto Rytin kadun varrella - ollaanhan kiistellyn presidentin synnyinseudulla. Pikkaisen korkea hintataso näkyy myös siinä, että myytävänä on myös hienoa keräilytavaraa, kuten Arabian jugendkannu 1900-luvun alusta - eihän näitä usein näe. Vaatepuoli sen sijaan oli tylsää. Mukaan tarttuu kuitenkin monilta hauskoilta mummolatavarapöydiltä vanha Ekamarketin käärepaperirulla, pari retroa joululiinaa sekä vanha mollamaijannaama.

Yhdellä myyjällä on isoja määriä käyttämättömän näköisiä 1980-luvun vhs-kasetteja, joissa erikoisia ja kiinnostavia elokuvia, kuten Robert Altmanin Sairaat mielikuvat (Images, 1972) tai neuvostoliittolainen (!) Alain Delon -jännäri Eliminaattori (1980). Sama myyjä ilmeisesti kauppaa samoja kasetteja eri kirpputoreilla ympäri Suomea, muualta kuulluista havainnoista päätellen. Kasetit ovat ilmeisesti maahantuojan jäämistöä - lienevätkö jääneet myymättä siinä vaiheessa kun videolaki pamahti? Hinta on kuitenkin kova: 3,50 euroa vanhentuneesta teknologiasta on liikaa. Lisäksi joillain elokuvilla on kulttilisää, esimerkiksi saman ajan Jackie Chan -kasetti maksaa seitsemän euroa! Totta on tietysti, että kaikkia näitä elokuvia ei ole vieläkään julkaistu dvd:nä - tai vaikka olisikin, julkaisu voi olla yhtä huono kuin vanha vhs-kasettikin.

Huittisista löytyy vielä yksi listoista usein unohtuva kirppis, paikallisen Työkeskuksen ylläpitämä Löytötori, joka on paikallista K-supermarketia vastapäätä olevan vanhan liiketalon kellarissa. Paikka ei ole siisteimpiä näkemiämme ja suurin osa tavarasta on aika sekulia, mutta hintataso on kohtuullinen, varsinkin kun päästään tekemään kauppaa: lapselle napattu iso kasa Digimon-sarjakuvia vaihtaa arvoaan äkillisesti "euro per lehti" -hinnasta "euro koko kasa" -hintaan. Mukaan tarttuu myös Marabou Twist -purkin versio 60-luvulta, saman ajan ruusukuvioinen kahvipurkki valitettavasti kannettomana, muutamia retrotyynyliinoja sekä 60-luvun kävelypuvun hame. Lisäksi muutamia kirjoja - Arthur Adlonin vanha seksipokkari Naaraseläin (Domino-sarja 1, suom. 1967) olisi löytö, ellei siitä puuttuisi pari sivua alusta, mutta se tuleekin kaupan päälle.

Vammala on parinkymmenen kilometrin päässä Huittisista, ja bussillakin matka taittuisi järkevästi. Ensimmäinen etappimme Vammalassa oli kuitenkin vähän keskustan ulkopuolella sijaitseva Hopun kirppis, hyllykirppis, jossa on myös huonekalupuoli. Hopun kirppiksellä on hyllykirppikseksi yllättävän paljon vanhaa tavaraa, keräiltyjä astioita ja muuta kodintavaraa. Ostamme neuvostoantiikkisen matkamuistotaulun, jossa on Moskovan olympialaisten logo, mintunvihreän 50-luvun muovisen leipäkorin ja jotain muuta vastaavaa. Varoitus: Hopun kirppiksellä kävi vain käteinen - kuten itse asiassa kaikilla Vammalan kirppiksillä, joilla poikkesimme.

Hopun kirppiksen jälkeen suuntasimme Vammalan keskustaan. Emme valitettavasti ehtineet käydä seurakunnan Oravanpesäksi nimetyllä kirppiksellä, joka on auki vain keskiviikkoisin ja lauantaisin, mutta ehkä ensi kerralla. Kävimme ensiksi vapaakirkon kirppiksellä, joka on Hopun asuinalueella vanhassa pienteollisuustalossa. Jälleen kerran ilmaislaari on hyvä: Jukka-lelujen palikkatestilaatikko - ilman paloja tosin - pannaan siihen silmiemme edessä. Ilmaislaarista tuli myös huiveja, virkattu sydänkuvioinen verhokappa sekä iso rulla 50-luvun paperisia joululiinoja. Vapaakirkon kirppiksellä on iso valikoima kirjoja ja huonekaluja, mutta hintataso on yllättäen aika kova, vanhoista taidemuseon näyttelyluetteloista pyydetään kahdeksaa euroa. 60-luvun keinonahkaisia tuoleja löytyy halpaan kahdeksan euron hintaan, lisäksi myydään Tapiovaaran suunnittelemaksi ilmoitettua kalustoa. Ostamatta jää, mutta kuvatuksi tulee 70-luvun täytettävä pehmolelu, jossa lukee "jelppis" - tietääkö joku, mihin tämmöinen nukke liittyy? Ehkä johonkin kampanjaan?

Parhaat löydöt lienevät kaksi hyväkuntoista vinyyliä: Soft Cellin eka levy Non-Stop Erotic Cabaret (1981; levyllä on Soft Cellin tunnetuin biisi, versio vanhasta hiturista "Tainted Lovesta") sekä Orchestral Manouevres in the Darkin Dazzle Ships (1983) eli aikakauden syntsapoppia parhaimmillaan. Levyt maksavat kaksi euroa kappale, mikä on sopuhinta. Lisäksi kasettien seasta löytyy 20 sentillä vanhaa suomalaista sketsiviihdettä keräilevälle kaverille Heikki Hilanderin kasetti 90-luvun alusta.

Vammalan keskustan kirpputoreista paras on varmasti seurakunnan lähetystori aivan Kirjamuseota ja Herra Hakkaraisen taloa vastapäätä - yksi hyvä syy siis suunnata kotimaanmatkalle! Aivan sen lähellä olisi ollut myös SPR:n kirppis, joka nyt oli kiinni.

Kirjat ovat lähetystorilla halpoja: 50 senttiä kappale. Matkaan tarttuu muutamiakin vanhoja lastenkirjoja, jotka näkyvät olevan peräisin muinaisesta koulukirjastosta. Kauhunovelleistaan tutun E. F. Bensonin lastenfantasia Sininen ovi (suom. 1931) lämmittää erityisesti mieltä. Elina löytää mustat 70-luvun korkosaappaat ja kodintekstiilejä 50-60-luvuilta. Ostamatta jäävät liian pieninä hienot 80-lukuiset miesten nilkkurit ja naisten sähkönsiniset rusettiavokkaat. Kassalle tavaraa raahatessamme huomaamme, että hyväkuntoisessa Riihimäen lasin laatikossa 50-luvulta säilytetään myytävänä olevaa matkasilitysrautaa ja kysymme, mitä laatikko maksaisi - ei kuulemma mitään, saamme sen kaupan päällisiksi. Nyt se koristaa keittiötämme.