Salo (aseman ja Helsingintien seutu)

Kirppismatkat on ollut pitkään hiljaa, mistä pahoittelut! Nyt kuitenkin seuraa lähes reaaliaikainen raportti Salon kirpputorien tilasta. Salo käsitellään kahtena palana, sillä vaikka se ei autolla kulkevalle kirppistelijälle olisi iso haltuunotettava, kirppikset ovat hajallaan eri puolilla kaupunkia. Jalkaisin liikkuminen isojen kassien kanssa todettiin niin vaikeaksi, että Raitalankadun seutu, jossa ovat Fida ja Salon Seudun Suurkirppis, jätettiin suosiolla seuraavaan kertaan. Ensimmäiset käyntikohteet olivat myös niin tuottoisia, että kirppisnälkä tyydyttyi.

Heti Salon rautatieaseman kupeessa on kaksi kirppistä: eläinsuojeluyhdistyksen kirppis vanhassa puutalossa ja SPR:n kirppis - ei Kontti vaan pienimuotoisempi puoti - heti kadun toisella puolen kerrostalon kellarimaisessa katutason tilassa. On kauhean ikävää, etteivät nämä kaverukset ole koskaan samaan aikaan auki! Eläinsuojeluyhdistys on auki vain lauantaisin, SPR vain perjantaisin. Olemme tähän asti aina preferoineet SPR:ää, joten tämän tekstin kommentteihin olisi kiva saada huomioita siitä vielä näkemättömästä eläinsuojelukirppiksestä.

SPR:n kirppiksellä on todella matalan profiilin sisäänkäynti. Tänne ei moni löytäisi, jos kadunkulmassa ei olisi ständiä.

SPR:n kirppis on kunnon vanhan ajan kirppis, jossa tuotteiden hinnat ovat pienet ja tarjonta aina perushyvä. Jos tarvitset vintagehenkistä kynähametta, mekkoa tai puseroa, tänne. Kaikkein vanhin eli 60-lukua edeltävä vaate tosin loistaa poissaolollaan, mutta sitä löytää enää hyvin harvoin kirpputoreilta muutenkaan. Kamasta voi päätellä, että paikkaan tulee vintintyhjennyksiä ja kuolinpesiä; uudet trendivaatteet ovat selvää vähemmistöä. Astiafanille täällä taas, ehkä yllättäen, ei ole kovin paljon tarjontaa. Myös kirjoja on suhteessa vähän.

Pilkkua, ruutua, raitaa, kukkaa, ysäripsykedeliaa... kaikessa ei sentään koko tai tyyli natsannut, muun muassa nämä jäivät seuraaville ostajille.

Pienissä hinnoissa - paidat euron, muut vaatteet pari euroa - on se hyvä puoli, että voi surutta kokeilla kaikenlaisia tyylejä ja pukeutumisideoita. Ne palautetaan kiertoon, jos eivät toimikaan tai kun kaappi tulee liian täyteen ja jonkun pitää lähteä.

Ostimme:
- kolme 70-80-luvun holkkihihaista puseroa
- vaaleansinisen trenssin jota olen etsinyt pari vuotta!!!!!!!!!!!!!!!
- Kestilän 60-luvun karvakauluksisen talvitakin miehelle
- Black Horsen ruudullisen pappavillatakin 80-luvulta
- kaksi kasarilierihattua sitä syvälle päähän painettavaa kohtalokasta mallia; roosa ja vihreä
- 40-luvun henkisen ruutumekon, joka taitaa oikeasti olla 70-luvulta
- kolme kasari- ja ysärimukia
- lastenlehtiä ja -videoita
- sinisen vyön
- harmaan nappisomisteisen villakankaisen talvihameen
- violetinkirjavan huivin
- ruutupaidan
- hevoskuvioisen paitapuseron
- Finlaysonin tyrmäävänturkoosin pöytäliinan (aitoa dralonia)
- 50-luvun seksipommillekin sopivan vaaleansinisen pikkuneuleen
- sinapinvärisen villableiserin
- Aki Kaurismäen Calamari Unionin dvd:nä
- vintaaseja kasetteja (mm. Olavi Virtaa, Kultaista 60-luku -sarjaa, Mikko Alatalon Love Recordsin julkaiseman Rokkilaulaja -levyn ja Shakin' Pyramidsia rockabillyä 80-luvun alusta)

ja maksoimme 30 euroa.

Tämä lasti raahattiin läheisen S-marketin säilytykseen odottamaan, että käymme vielä muualla. Seuraava etappi oli Helsingintiellä joen toisella puolella. Matkan varrella on paljon viehättävää rappioromantiikkaa, komeita mutta rähjäisiksi päästettyjä vanhoja liiketaloja, viiden euron pizzerioita sekä Kuiron leipomo, joka tekee muun muassa marenkeja.

Radiokirppis sijaitsee Helsingintiellä näppärästi juuri siinä kohdassa, mistä vielä vähän aikaa lähtee katu kierrätyskeskukseen. Talo näyttää entiseltä huonekalukaupalta. Sopiiko näihin betonikoristeisiin nykyinen muotisana "rouhea"?

Radiokirppis on Tampereella pitkään toimineen Radiokirppiksen sisarliike, mukavan kokoinen hyllykirppis, jossa on myös kunnollinen, uusvanhaan tyyliin sisustettu kahvila. Nämä Arabian kupit eivät sitten olleet myynnissä, vaan kahvilan käytössä!

Kiersimme useimmat pöydät aika nopsasti, mutta jos perheessä olisi vauva tai taapero, olisi katsottavaa ollut paljon enemmän. Myös nuorten naisten muotivaatetta oli tarjolla paljon, retroa, vintagea tai muuta vanhaa roinaa taas vähän. Tähän olemme toki tottuneet hyllykirppisten kohdalla, ja yllätyksiäkin sattuu, usein juuri sisustus- ja astiapuolella.

Me selvisimme Radiokirppikseltä aika pienen kuorman kanssa. Hopeanväriset huippukorkeat kengät, maitolasinen maustepurkkisatsi, pieni pöytäliina, Jerome K. Jeromen kohtuullisen harvinainen vanha fantasiasuomennos Keijukainen (Karisto 1921), Lego Ninjago -taisteluareena (joululahjaksi 8-vuotiaalle), kaulukseton miesten paita (tyyliä pappa, mutta uusi) ja kirjava kasarireppu lähtivät mukaan. Viimeksi mainittu napattiin päätyseinällä olleelta 20 sentin osastolta, jonka tuotto menee Lastenklinikan Kummeille - tavarat lienevät kirpparille unohtuneita tai myymättä jääneitä.

Matka jatkui kierrätyskeskukseen, joka on ehkä puolen kilometrin päässä Salonkadulla, ei oikein kävelijöille suunnitellulla kadunpätkällä. Kuulimme siellä, että keskus on muuttamassa vielä tämän vuoden puolella toiseen paikkaan; uusi osoite on vanhan Sotkan myymälän tiloissa Helsinginkadun päässä. Toivomme sydämestämme, ettei paikan ihanaa kaoottisuutta menetetä muuton yhteydessä: Salon kierrätyskeskus on tonkijan puuhamaa parhaasta päästä.

Eikö näytäkin kutsuvalta!

Salossa kierrätyskeskuksessa on pieni tavara kuten vaatteet, astiat ja kodintekstiilit, Meriniityn teollisuusalueella sijaitsevalla ekotorilla taas huonekalut ja muut isot. Kaikkea on paljon ja vaikka ilmiselvät keräilykappaleet on hinnoiteltu niiden arvo tuntien, on hintataso halpa ja löytöjä tekee. Tai no, mitä kukin etsii: retrotekstiilejä ja -astioita esimerkiksi kannattaa hakea täältä. Vaatteitakin on paljon; legendaarinen löytö Salon kierrätyskeskuksesta oli vuosi sitten ostettu 60-luvun leoparditekoturkki (5 e).

Kaiken lisäksi paikassa on tapana panna puolikuntoiset vaatteet ilmaislaariin, joka on oikeasti kukkuroilleen lastattu pinnasänky ja jossa olisi riittänyt penkomista pitkäksikin toviksi. Nyt sieltä löytyi mm. ihan kelvossa kunnossa oleva 60-luvun beatlestakki hienoine, hiukan merirosvohenkisine nappeineen, naisten vihreä Ralph Lauren -jakku 80-luvulta (vuori vähän rikki), pappahousut, harmaa kauluspaita (josta tosin kotona katsottaessa huomattiin puuttuvan nappeja: on siis syynsä sille, että kamaa päätyy ilmaislaariin), pari 60-luvun villahametta, kankaita - ja kassi näiden kaikkien kuljettamiseen!

Ostimme ainakin:
- ison kasan ompelukankaita, esim. flanellettia, vuorikankaita, villaa, pitsiä
- kaksi kalenteripyyhettä
- retropussilakanan ja retrotäkin
- kaksi vanhaa pöytäliinaa ja pikkuliinan
- kissa- ja jouluaiheiset vanhat tarjottimet
- hiukan kolhiintuneen Kilta-puurolautasen
- erikoisen japanilaisen pienen tarjoiluvadin, ehkä jopa 50-luvulta
- 60-luvun kynttilänjalan metallia ja tiikkiä
- kasan kirjoja, joista gonzohkon journalistin Matti Jämsän tempauksia esittelevä kirja 50 sentillä oli ihan hyvä löytö (muita kirjoja mm. Otavan historia 1890-1918 ja Vihdin rakennuskantaa esittelevä kirja - Vihti tutuksi siis!)
- muutaman lastenkirjan, joista Richard Scarryn kuvittama La Fontainen satujen laitos oli miellyttävä uusi tuttavuus
- pari vhs-kasettia lapselle
- lapsille tarkoitetun DJ Mix -vehkeen, josta saa valmiit biitit ja jossa on skrätsäämiseen tarkoitettu vemputin (ks. kuva)
- 60-luvun liukuvärisen sateenvarjon
- naisten ysäripäällystakin kiiltävää pvc-tyyppistä kangasta (saas nähdä, tuleeko tätä käytettyä, miehen päällä ainakin herättää tiettyjä mielleyhtymiä...)
- 70-luvun miesten tummanruskeat talvisaappaat
- miesten puvusta tehdyn näköisen mekon

Olimme tässä vaiheessa jo aika uuvuksissa ja, kuten kuvasta näkyy, vahvasti kuormattuja. Syötyämme valtavat, edulliset ja maittavat annokset ravintola Kiinan Muurissa päätimme ennen junalle raahautumista käydä vielä katsomassa Salon uutuuden, Vilhonkadulla lähellä linja-autoasemaa sijaitsevan Aarresaaren, lähinnä tämän blogitekstin takia.

Aarresaarella on käytössään iso liiketila, jossa reilusti kahvilatilaa ja viikkovuokrapöytien lisäksi myös muutama pöytä, jossa myyjä voi olla itse paikalla. Käydessämme paikalla oli vain yksi livemyyjä, mutta hyllyt näyttivät olevan täynnä. Juoksimme paikkaa aika vauhdilla läpi ostamatta lopulta mitään; pari lupaavaa vanhaa peltipurkkia ja vanha sähkökynttelikkö kyllä osuivat silmiin. Enimmäkseen tavara oli uudehkoa, tasalaatuista ketjukauppa/market-tuotetta sekä vaatetangoilla että muussa tavarassa. Arvokkaat esineet oli toki koottu vitriiniin kassan lähelle.

Aarresaari kaipaa ilman muuta tarkempaa tutkimista, ehkä palaamme sinne, kun seuraavan kerran käymme Salossa - suuntana silloin Raitalankadun teollisuus- ja kirppisalue.