Merikarvia

Kesän suuren kirppismatkamme ensimmäinen ihan uusi kohde oli Merikarvia. Yövyimme Vanha-Heikkilän majatalossa, joka oli sympaattinen aamiaismajoituskohde lähellä keskustaa ja jossa saimme emännältä tietoja paikkakunnan epävirallisista kesäkirppiksistä. Aamiaisen jälkeen suuntasimme ensin Työnhakijat ry:n kirppikselle keskustan pääkadulla.

Työnhakijoiden kirppiksen hinnat olivat edulliset varsinkin jäsenille, mutta myös muut saivat kerätä kassillisen vaatetta kuudella eurolla. Kirppis oli varsin täynnä tavaraa, ja tartuimme kassitarjoukseen. Harmi kyllä, vaikka tarjonta näytti ensin lupaavalta, kovin erikoisia löytöjä emme tehneet. Ostimme miesten violetin ruudullisen pikkutakin 70-luvulta sekä taksikuskityylisen pusakan sekä ilveskuosisen naisten tekoturkislakin. Poika oli tyytyväinen löydettyään Darth Maul -ukkelin.

Kirpparin sotkuisesta lastennurkkauksesta löytyi kannettomia Aku Ankkoja, joita saimme ilmaiseksi. Matkalukemiseksi kelpasivat kyllä Carl Barksin kuolemattomilla sarjoilla varustetut 60-luvun lehdet, mutta Barksin juttujen lisäksi niissä oli myös käsittämättömiksi camp-kokemuksiksi muuttuneita tanskalaisia häröilyjä.

Ihan Työnhakijoiden kirppiksen lähellä, S-marketin (jolla on se tuiki tärkeä pankkiautomaatti muuten, tällä paikkakunnalla yhdelläkään kirppiksellä ei ollut korttimaksulaitetta) vieressä puutalossa sijaitsi kirppis Kiappara, joka kertoi myyvänsä vanhaa ja uutta.

Kiapparassa oli ilmeisesti sekä vuokrattavia pöytiä että firman omaa myyntiä. Ja Lauri Tähkän tekemä linnunpönttö, jota emme ostaneet.

Hintataso oli ehkä korkeanpuoleinen. Yläkerrassa oli muutamia kiehtovia tauluja, joista emme jaksaneet raahata yhtään. Tässä, ei ihan huonossa metsästysaiheisessa maalauksessa oli lappu, jossa luki "Muusari". Onko kyseessä siis Onni Muusari? Vai sittenkin Janne Muusari?

Kesäkirppiksiä tiesi majatalomme emäntä kolme suhteellisen lähellä keskustaa. Kävimme yhdessä, Suulikirppiksellä, jossa myytiin myös luomumansikoita. Mitä muuta voi toivoa? Viitoituskin oli erinomainen, löysimme perille ensimmäisellä yrityksellä.

Suulikirppiksessä oli myös ihan mukavasti tarjontaa, myös hassua vanhaa. Olimme kuitenkin kriittisiä asiakkaita, varsinkin kun hinnat suulissa eivät olleet aivan vaatimattomia - esimerkiksi vanhoista vhs-kaseteista pyydettiin kolmea tai neljää euroa. Ostimmekin vain mansikoita. Ne olivat onneksi erinomaisia.

Rauma

Olemme pitkään olleet sitä mieltä, että Rauma on läntisen Suomen paras kirpputorikaupunki - tietysti niistä, joissa olemme ylipäätään käyneet. (Ja varsinkin Loimaan heikennyttyä oleellisesti ensiksi Katrillin, sitten Fidan lakkauttamisen jälkeen. Ikävöimme niitä usein.) Rauman ylivoimaisuus johtunee suurelta osin isosta SPR:n kirppiksestä, joka päihittää kaikki siistit, steriilit ja ikävät Kontit mennen tullen - toivottavasti Rauman SPR:n kirppistä ei koskaan muuteta Kontti-tavarataloksi. SPR:n lisäksi myös Rauman lähetystori on hyvä - joskaan ei yhtä hyvä kuin kauan sitten ensiksi linja-autoaseman lähellä kerrostalon kellarissa ja sittemmin Pick'n'Payn käytävällä ollut Karjala-lähetyksen kirppis. Työttömien kirppikseltäkin tekee satunnaisesti löytöjä.

Otimme lapsen helatorstain jälkeisen vapaapäivän ja Jurin syntymäpäivän kunniaksi suunnan kohti Raumaa. Olimme perillä 9.45, joten ehdimme juoda aamukahvit juuri ennen kuin lähetystori (Nortamonkatu 15, auki arkisin 10-16) aukesi.

Lähetystori sijaitsee isohkossa puutalossa ja on täynnä tavaraa. Paikka on kuitenkin kohtuullisen siisti, mutta ei liian siisti - joskin monen vuoden tarkkailun perusteella voi sanoa, että sitä on siistitty. Vaatteet ovat suurimmalta osalta 80- ja 90-lukua sekä uudempia, 70-luku ja sitä vanhemmat vaatteet tuntuvat kadonneen täältä niin kuin muiltakin kirppareilta. Onko kyse siitä, että niitä ostetaan enemmän ja ne häviävät myynnistä heti kun niitä tulee - vai yksinkertaisesti siitä, että ne ovat kuluneet puhki?

Taidonnäytteitä käsityöpuolelta. Pitsikaupungissa kirppikselläkin on paljon pitsejä.

Vaatepuolella oli räväkät juhlakorkkarit, kokoa 41, ja kesäkuosit valloillaan.

Myyjät ovat vapaaehtoistyöntekijöitä eivätkä selvästikään aina perillä tavaran laadusta, joku muu on hinnoitellut tavarat valmiiksi eikä hinnoista voi juurikaan tinkiä.

Elina löysi lähetystorilta 1950-luvun keltaisen huopahatun sekä vanhan japanilaisen vinkulelun. Jänniin löytöihin kuuluu myös ensimmäinen Bamse-lehden numero vuodelta 1973, alkuperäinen ruotsalainen siis. Mukaan tarttuu myös kasa kirjoja, joista yksi on outo, jonkin sortin klassikko, Theodor Herzlin Juutalainen valtio (julkaistu suomeksi 1981 ja 2004; nyt tosin huomaan, että tästä on myös uudempi, kirjallisesti varmasti parempi käännös Savukeitaalta). Muusta kirjallisuudesta mainittakoon Osmo A. Wiion huvittavan pitkäpiimäinen nuorille tarkoitettu kirja, jonkin sortin scifi-jännäriä epämääräisesti muistuttava Lascaux'n luolat (Otava 1958).

Mukaan tarttui myös euron kappale neljä hienoa vihreäjalkaista aperitiivilasia. Meillä on tosin niin paljon aperitiivi- ja snapsilaseja, että kotiin päästyä joitain piti laittaa pois.

Lähetystorin jälkeen matka jatkui työttömien yhdistyksen Lokki-kirppikselle, jolle on jokin aika sitten avattu laajennus, nimeltään Pikku-Lokki. Tämäkin kirppis sijaitsee puutalossa, jossa ovat myös muut työttömien yhdistyksen toimitilat. Pihalle tultaessa huomion kiinnittävät ensimmäisenä hienot 50- tai 60-luvun pinnatuolit, joiden hinnaksi paljastuu viisi euroa kappale! Toivottavasti ne päätyvät hyvään kotiin.

Työttömien kirppis on osittain looshikirppis, osittain hyväntekeväisyyskirppis, jolla työttömien yhdistys rahoittaa toimintaansa. Tavara on suurelta osin kohtuuhintaista - täältä voi vielä tehdä löytöjä.

Sellaisiin kuuluu ainakin Elinan löytämä musta käsilaukku 50-luvulta, jossa on sekä mattaa että kiiltonahkaa. Kokonaisuutta ryhdistää kahden napin koristerivi. Myös peltinen vaaleanpunainen kukkatarjotin, 50 senttiä, on hieno löytö. Pojalle tarttuu käteen Bionicle-elokuva vhs:nä, joita myydään viisi kappaletta eurolla. Viittä elokuvaa ei kuitenkaan tule otettua, mutta Bioniclen lisäksi hyllystä löytyy tsekkiläistä lastenanimaatiota: Paavo ja Kalevi Pingviini.

Lounas nautittiin hienon, alun perin SOK:lle tehdyn funkisrakennuksen (suunnittelijat Erkki Huttunen ja Valde Aulanko, 1931) alakerrassa olevassa mukavassa pizzeriassa - viime perjantaina oli niin hyvä ilma, että söimme ulkona! -, sitten siirryttiin SPR:n kirppikselle. Se sijaitsee saman funkisrakennuksen varastosiivessä ja on varmasti yksi Suomen suurimpia lähetystoreja.

Tavarat on järjestetty huoneittain: miesten vaatteet, lasten ja naisten vaatteet, kirjat ja niin edelleen ovat omissa huoneissaan pitkän käytävän varrella, lasten lelut, huonekalut ja muut tilaa vievät tavarat ovat isommassa hallissa. Kaikkea on keskimäärin paljon. Seinällinen ryijyjä...

rekillinen valkoisia pitsiverhoja (ja rekin takan ostoskärryllinen lisää)...

...käytävällinen asusteita, kodintekstiilejä, takkeja ja käsityötarpeita.

Yläkerrassa on keräilytavaran osasto, sieltä löytyy muun muassa lasitavara sekä taulut, joita on paljon. Juria hotsitti aika lailla 70-lukuinen, hiukan kitschinen mutta ehdottomasti näyttävä orkideataulu, mutta 30 eurollakin se oli liian hankala Turkuun kannettavaksi (varsinkin kun on liikkeellä julkisilla). Elina innostui puolalaisesta soppa-astiastosta (kulho, kastikekulho, kaksi lautasta), jonka ajoittaminen on vaikeaa: se voi olla aitoa 50-60-lukua tai sitten aikakautta matkivaa 80-lukua. Alakerrasta mukaan tarttuu myös kermankeltainen attasheasalkku, jonka sisus on aistillista tummanruskeaa juhlasamettia. Samettiin on painettu Säästöpankin logo, lieneekö annettu ansioituneelle työntekijälle? Laukussa on jopa jotain syntisen glamoröösiä, nyt pitää vain keksiä sille käyttöä.

Kiva ruokapöytäsetti. Mökille?

Yrjö Kukkapuron tuoli oli jo myyty. 

Valkoista Arcorocia harvemmin näkee. Koska on näiden aika? 

Hyvä löytö on kasa 80-luvun alun FinnWestejä länkkäreistä kiinnostuneelle Jurille 30 senttiä kappale. Samasta kasasta löytyy myös alun perin meksikolaisia El Coyote -länkkäreitä 50-luvulta. Muitakin kirjoja tarttuu matkaan, SPR:n kirjavalikoima on monipuolinen, mutta monien kirppisten tavoin hyllyssä on paljon kirjoja, joille ei välttämättä ikinä löydy ostajaa, saati lukijaa. 70-luvun Naantali-kirja lämmittää kyllä sydäntä. Jälkeenpäin harmittaa, että itävaltalaisen nykykirjailijan Thomas Bernhardin tuoreehko suomennos Haaskio (2009) jää ostamatta.

SPR:n runsaista ilmaislaareista on usein tehnyt hyviä löytöjä, ja tälläkin kertaa mukaan tarttuu 80-lukuinen Arabian pikkukuppi, ehkä 50-luvulta peräisin oleva kaunismuotoinen kristallilasi sekä pieni lasikulho, niinikään 50-luvulta. Kaikissa on pientä vikaa, mutta ei niin isoa, että se haittaisi.

Raumalla on myös kaksi isoa hyllykirppistä, mutta tässä vaiheessa olimme jo sen verran uuvahtaneita, että menimme mieluummin puistokahvilaan istumaan ja syömään jätskiä. Oli niin hieno ilma, että istuimme ulkona tunnin.

Muut hyllykirppikset ovat rautatieaseman makasiineilla sekä lähellä linja-autoasemaa. Jälkimmäisen yhteydessä on myös osto- ja myyntiliiketyyppinen hallitila, josta voi löytää mitä tahansa. Hintatasoa emme ole juurikaan kokeilleet. Raumalla on kuulemma myös Pelastusarmeijan kirppis, joka on auki vain lauantaisin ja jossa emme koskaan ole käyneet.

Tässä on reilun vuoden takaa toisen bloggarin tekemä Rauman kirppiskierros.

Rauma-kierrokseen kuuluisi ehdottomasti myös piipahdus Vanhassa Raumassa sekä käynti Lönnströmin taidemuseossa, mutta me emme enää jaksaneet niitä, varsinkin kun mukana ollut poika osoitti väsymystä juostuaan puistossa raumalaisten lasten kanssa tunnin. Busseja Turkuun lähtee tunnein, joten Raumalta pääsee myös helposti pois.

Huittinen ja vähän Vammalaa

Koska sukua asuu nykyään Äetsässä, olemme kolunneet siellä lähiseutujen kirppikset. Nyt onnistuimme yhdistämään sukulaisreissuun käynnit Huittisten ja Vammalan keskustan - eli nykyisin tietysti Sastamalan - kirppiksillä. Reissu jäi vähän vajaaksi ajankäytöllisistä syistä, mutta nytpä tiedetään oleellinen Huittisten kirpputoreista.

Huittisten keskusta on pieni, mutta yllättävän monimutkainenkin. Meitä kieputetaan autolla linja-autoasemalta monen mutkan kautta ennen kuin päädymme Huittisten vaatimattoman torin vieressä olevalle SaNi-kirppikselle. Se on tyypillinen suomalaisen pikkupaikkakunnan hyllykirppis, jossa suurin piirtein uusien tavaroiden rinnalla on melko tavanomaisia vanhoja tavaroita.

SaNi-kirppiksen anti jääkin vähän vaatimattomaksi. Pari kiinnostavampaa vanhaa vhs-kasettia tarttuu käteen kahden euron kappalehintaan - toisessa on ranskalaisen ohjaajamestarin Claude Chabrolin harvinainen Kanadassa kuvattu poliisielokuva Kauhun kuja, toinen ilmeisesti jonkin tv-sarjan jaksoista yhteenparsittu kauhulänkkäri Kaupunki kauhun kourissa. Lapsi sai isoisänsä maksamana oudon kaksiosaisen laserhenkisen pyssyn, lisäksi käteen tarttuu - vähän tylsästi, myönnettäköön - avaamatonta miesten kosmetiikkaa. Hyllystä, jossa myydään kirjoja 50 senttiä kappale, tarttuu mukaan joitain huonokuntoisia vanhoja nuortenkirjoja, joista saattaa saada kelvollisia hyvän liiman ja kärsivällisyyden avulla.

Toinen Huittisten isommista kirpputoreista on kellarissa vanhan vähän ränsistyneen liikerakennuksen alla komeasti nimetyn Risto Rytin kadun varrella - ollaanhan kiistellyn presidentin synnyinseudulla. Pikkaisen korkea hintataso näkyy myös siinä, että myytävänä on myös hienoa keräilytavaraa, kuten Arabian jugendkannu 1900-luvun alusta - eihän näitä usein näe. Vaatepuoli sen sijaan oli tylsää. Mukaan tarttuu kuitenkin monilta hauskoilta mummolatavarapöydiltä vanha Ekamarketin käärepaperirulla, pari retroa joululiinaa sekä vanha mollamaijannaama.

Yhdellä myyjällä on isoja määriä käyttämättömän näköisiä 1980-luvun vhs-kasetteja, joissa erikoisia ja kiinnostavia elokuvia, kuten Robert Altmanin Sairaat mielikuvat (Images, 1972) tai neuvostoliittolainen (!) Alain Delon -jännäri Eliminaattori (1980). Sama myyjä ilmeisesti kauppaa samoja kasetteja eri kirpputoreilla ympäri Suomea, muualta kuulluista havainnoista päätellen. Kasetit ovat ilmeisesti maahantuojan jäämistöä - lienevätkö jääneet myymättä siinä vaiheessa kun videolaki pamahti? Hinta on kuitenkin kova: 3,50 euroa vanhentuneesta teknologiasta on liikaa. Lisäksi joillain elokuvilla on kulttilisää, esimerkiksi saman ajan Jackie Chan -kasetti maksaa seitsemän euroa! Totta on tietysti, että kaikkia näitä elokuvia ei ole vieläkään julkaistu dvd:nä - tai vaikka olisikin, julkaisu voi olla yhtä huono kuin vanha vhs-kasettikin.

Huittisista löytyy vielä yksi listoista usein unohtuva kirppis, paikallisen Työkeskuksen ylläpitämä Löytötori, joka on paikallista K-supermarketia vastapäätä olevan vanhan liiketalon kellarissa. Paikka ei ole siisteimpiä näkemiämme ja suurin osa tavarasta on aika sekulia, mutta hintataso on kohtuullinen, varsinkin kun päästään tekemään kauppaa: lapselle napattu iso kasa Digimon-sarjakuvia vaihtaa arvoaan äkillisesti "euro per lehti" -hinnasta "euro koko kasa" -hintaan. Mukaan tarttuu myös Marabou Twist -purkin versio 60-luvulta, saman ajan ruusukuvioinen kahvipurkki valitettavasti kannettomana, muutamia retrotyynyliinoja sekä 60-luvun kävelypuvun hame. Lisäksi muutamia kirjoja - Arthur Adlonin vanha seksipokkari Naaraseläin (Domino-sarja 1, suom. 1967) olisi löytö, ellei siitä puuttuisi pari sivua alusta, mutta se tuleekin kaupan päälle.

Vammala on parinkymmenen kilometrin päässä Huittisista, ja bussillakin matka taittuisi järkevästi. Ensimmäinen etappimme Vammalassa oli kuitenkin vähän keskustan ulkopuolella sijaitseva Hopun kirppis, hyllykirppis, jossa on myös huonekalupuoli. Hopun kirppiksellä on hyllykirppikseksi yllättävän paljon vanhaa tavaraa, keräiltyjä astioita ja muuta kodintavaraa. Ostamme neuvostoantiikkisen matkamuistotaulun, jossa on Moskovan olympialaisten logo, mintunvihreän 50-luvun muovisen leipäkorin ja jotain muuta vastaavaa. Varoitus: Hopun kirppiksellä kävi vain käteinen - kuten itse asiassa kaikilla Vammalan kirppiksillä, joilla poikkesimme.

Hopun kirppiksen jälkeen suuntasimme Vammalan keskustaan. Emme valitettavasti ehtineet käydä seurakunnan Oravanpesäksi nimetyllä kirppiksellä, joka on auki vain keskiviikkoisin ja lauantaisin, mutta ehkä ensi kerralla. Kävimme ensiksi vapaakirkon kirppiksellä, joka on Hopun asuinalueella vanhassa pienteollisuustalossa. Jälleen kerran ilmaislaari on hyvä: Jukka-lelujen palikkatestilaatikko - ilman paloja tosin - pannaan siihen silmiemme edessä. Ilmaislaarista tuli myös huiveja, virkattu sydänkuvioinen verhokappa sekä iso rulla 50-luvun paperisia joululiinoja. Vapaakirkon kirppiksellä on iso valikoima kirjoja ja huonekaluja, mutta hintataso on yllättäen aika kova, vanhoista taidemuseon näyttelyluetteloista pyydetään kahdeksaa euroa. 60-luvun keinonahkaisia tuoleja löytyy halpaan kahdeksan euron hintaan, lisäksi myydään Tapiovaaran suunnittelemaksi ilmoitettua kalustoa. Ostamatta jää, mutta kuvatuksi tulee 70-luvun täytettävä pehmolelu, jossa lukee "jelppis" - tietääkö joku, mihin tämmöinen nukke liittyy? Ehkä johonkin kampanjaan?

Parhaat löydöt lienevät kaksi hyväkuntoista vinyyliä: Soft Cellin eka levy Non-Stop Erotic Cabaret (1981; levyllä on Soft Cellin tunnetuin biisi, versio vanhasta hiturista "Tainted Lovesta") sekä Orchestral Manouevres in the Darkin Dazzle Ships (1983) eli aikakauden syntsapoppia parhaimmillaan. Levyt maksavat kaksi euroa kappale, mikä on sopuhinta. Lisäksi kasettien seasta löytyy 20 sentillä vanhaa suomalaista sketsiviihdettä keräilevälle kaverille Heikki Hilanderin kasetti 90-luvun alusta.

Vammalan keskustan kirpputoreista paras on varmasti seurakunnan lähetystori aivan Kirjamuseota ja Herra Hakkaraisen taloa vastapäätä - yksi hyvä syy siis suunnata kotimaanmatkalle! Aivan sen lähellä olisi ollut myös SPR:n kirppis, joka nyt oli kiinni.

Kirjat ovat lähetystorilla halpoja: 50 senttiä kappale. Matkaan tarttuu muutamiakin vanhoja lastenkirjoja, jotka näkyvät olevan peräisin muinaisesta koulukirjastosta. Kauhunovelleistaan tutun E. F. Bensonin lastenfantasia Sininen ovi (suom. 1931) lämmittää erityisesti mieltä. Elina löytää mustat 70-luvun korkosaappaat ja kodintekstiilejä 50-60-luvuilta. Ostamatta jäävät liian pieninä hienot 80-lukuiset miesten nilkkurit ja naisten sähkönsiniset rusettiavokkaat. Kassalle tavaraa raahatessamme huomaamme, että hyväkuntoisessa Riihimäen lasin laatikossa 50-luvulta säilytetään myytävänä olevaa matkasilitysrautaa ja kysymme, mitä laatikko maksaisi - ei kuulemma mitään, saamme sen kaupan päällisiksi. Nyt se koristaa keittiötämme.

Keikyä ja Kiikka

Satakunnan ja Pirkanmaan rajalla sijaitsevat entiset Keikyän ja Kiikan kunnat, joista sittemmin tuli Äetsä, joka sittemmin liittyi Sastamalaan, jonka keskus tunnetaan yleisehkösti Vammalana. Tässä koordinaatit Kirppismatkojen uusimmasta kohteesta.

Tällä kertaa helposti perille pääseminen vaatii autoa. Meillä oli auton omistava paikallisopas. Busseilla pääsee suurista kaupungeista kohtuuhyvin Sastamalaan (jossa on myös rautatieasema) ja Huittisiin, jotka ovat molemmat noin 15 kilometrin päässä, mutta pikkukylien bussit liikennöivät vain koululaisvuoroina.

Keikyällä on kaunis vanha kylänraitti, jonka varrella vanhassa K-kaupassa sijaitsee kirpputori Kauppakulma. Se on pieni hyllykirppis, joka palvelee myös karkkikauppana. Myyjä on ystävällinen, hyllypaikat täynnä ja hintataso matalalla, mutta suuria löytöjä emme tee. Tällainen hieno lastenistuin olisi ostettu, jos tarvittaisiin.

Hieno oli myös suurikokoinen kirjontatyönä tehty taulu, joka oli paikallisen käsityönikkarin joitain vuosikymmeniä sitten tekemä. Vanhaa tori- ja harrastajataidetta, jolla on parhaimmillaan oma selittämätön viehätyksensä, oli Kauppakulmassa enemmänkin.

Mitä ostimme?
- lastenkirjoja (Inger ja Lasse Sandberg: Peukku saa ystävän ja Peukku katsoo yötä, Camilla Mickwitz: Emilia ja Onni, lisäksi tuntemattoman tekijän vanha tyhmä lastenkirja)
- lapselle t-paita ja sortsit
- yksi vanha rikospokkari (Puuma-sarjan Murha myytävänä, painettu ilman vuotta, mutta on 1960-luvun alusta)

Lisäksi ilmaishyllystä löytyy erikoinen julkaisu, Enni Mustosen eli Kirsti Mannisen viihdejatkokertomus "Hukkakauraa" jostain sanomalehdestä irtileikattuna ja kansiin sidottuna! Mikään huippuharvinaisuus ei ole kyseessä, koska teksti on julkaistu romaaninakin vuonna 1986, mutta erikoisuus tämä kuitenkin on - joku on nähnyt valtavan vaivan, kirjan sitominen ei ole mitään yksinkertaista puuhaa.

Mitä maksoimme?
4,40 e

Kun ylitetään Kokemäenjoki ja käännytään Äetsän suuntaan, tullaan lähes saman tien Honkolan kylään. Sen vanhalla koululla on nyt reilun vuoden ajan toiminut kirpputori. Koululla kun ollaan, tilaa on runsaasti, ja tiloissa toimii myös käsityöyrittäjä. Myyjä pyörittää pientä kahvilaa kirppiksensä ohessa (pulla tuoretta ja hyvää).

Tavara on hyvin peruskirpputorimaista, taso vaihtelee pöydästä toiseen. Keräilytavaran myyjiä ei juuri ole, joten hinnat ovat kohtuulliset. Tyhjin käsin lähtö kuitenkin uhkaa, kunnes viimeisessä pöydässä myy joku, jonka kanssa kenkämaku ja kengänkoko täsmäävät.

Menneestä maailmasta muistuttavat nyt jo omalla viehättävällä tavallaan reseptikortit niille tarkoitetussa laatikossa. Myös keltainen 80-luvun sähkövatkain sopisi reippaaseen nykysisustukseen.

Mitä ostimme?
- kolmet korkokengät
- Burda-lehti 80-luvulta
- kasa kirjoja (mm. Jaroslav Hasekin Sotamies Svejkin uusi käännös 3 e, Solzhenitsynin viime aikoina taas kohutun Vankileirien saaristo -kirjan osat III-IV (20 senttiä!), Topeliuksen osittain kauhuhenkinen romaani Linnaisten kartanon viheriä kamari hyväkuntoisena 40-luvun kuvakantisena painoksena 1 e)
- vanha koulutaulu, aiheena Joosef myydään orjaksi (5,5 e ja hyvä kunto!)

Mitä maksoimme?
- yhteensä noin 20 e

Honkolasta matka suuntaa Kiikkaan, jossa toimii Suomen vanhin kehitysmaakauppa ja sen yhteydessä kirpputori. Kehitysmaakauppa-kirppis on ihan Äetsäntien varressa, mutta sinne päästäkseen on kurvattava kirkonkylään ja parkkeerattava tällaisen kyltin viereen:

Viehättävä vanha torppa vaikuttaa entiseltä rautatieasemalta, mutta myyjän mukaan se ei sitä ole. Tavaraa on varsinaisen talon lisäksi myös kylmässä piharakennuksessa. Tuvassa on ihana kakluunin lämpö.

Paljon näyttäisi olevan miesten päällys- ja pikkutakkeja sekä lastenvaatteita, ei niitä muodikkaimpia taaskaan. Kodintavaraa on melko vähän, ehkä pienistä tiloista johtuen. Osumme paikalle satsitarjouspäivänä, eli muovikassillisen vapaavalintaista tavaraa voi kerätä mukaansa viidellä eurolla. Se houkuttaa tekemään myös ei-ihan-välttämättömiä hankintoja: kotona mietin, mitä aion ommella suuresta palasta valkoista farkkua. Sortsit koko perheelle?

Mitä ostimme?
- ompelukankaita, mekon, kaksi kesäpuseroa, miesten kukonaskel-kuvioisen pikkutakin ja päällystakin, pienen pussin sekalaisia legoja
- pari kirjaa (mm. niteen japanilaisia runoja uusina käännöksinä)

(Kehitysmaakaupan puolelta ostimme myös cashew-pähkinävoita.)

Mitä maksoimme?
5 e

Pilkkumekko ja farkkukangas (roikkuu tyylikkäästi oven päällä) Kiikasta, kengät Honkolan koululta.