Merikarvia

Kesän suuren kirppismatkamme ensimmäinen ihan uusi kohde oli Merikarvia. Yövyimme Vanha-Heikkilän majatalossa, joka oli sympaattinen aamiaismajoituskohde lähellä keskustaa ja jossa saimme emännältä tietoja paikkakunnan epävirallisista kesäkirppiksistä. Aamiaisen jälkeen suuntasimme ensin Työnhakijat ry:n kirppikselle keskustan pääkadulla.

Työnhakijoiden kirppiksen hinnat olivat edulliset varsinkin jäsenille, mutta myös muut saivat kerätä kassillisen vaatetta kuudella eurolla. Kirppis oli varsin täynnä tavaraa, ja tartuimme kassitarjoukseen. Harmi kyllä, vaikka tarjonta näytti ensin lupaavalta, kovin erikoisia löytöjä emme tehneet. Ostimme miesten violetin ruudullisen pikkutakin 70-luvulta sekä taksikuskityylisen pusakan sekä ilveskuosisen naisten tekoturkislakin. Poika oli tyytyväinen löydettyään Darth Maul -ukkelin.

Kirpparin sotkuisesta lastennurkkauksesta löytyi kannettomia Aku Ankkoja, joita saimme ilmaiseksi. Matkalukemiseksi kelpasivat kyllä Carl Barksin kuolemattomilla sarjoilla varustetut 60-luvun lehdet, mutta Barksin juttujen lisäksi niissä oli myös käsittämättömiksi camp-kokemuksiksi muuttuneita tanskalaisia häröilyjä.

Ihan Työnhakijoiden kirppiksen lähellä, S-marketin (jolla on se tuiki tärkeä pankkiautomaatti muuten, tällä paikkakunnalla yhdelläkään kirppiksellä ei ollut korttimaksulaitetta) vieressä puutalossa sijaitsi kirppis Kiappara, joka kertoi myyvänsä vanhaa ja uutta.

Kiapparassa oli ilmeisesti sekä vuokrattavia pöytiä että firman omaa myyntiä. Ja Lauri Tähkän tekemä linnunpönttö, jota emme ostaneet.

Hintataso oli ehkä korkeanpuoleinen. Yläkerrassa oli muutamia kiehtovia tauluja, joista emme jaksaneet raahata yhtään. Tässä, ei ihan huonossa metsästysaiheisessa maalauksessa oli lappu, jossa luki "Muusari". Onko kyseessä siis Onni Muusari? Vai sittenkin Janne Muusari?

Kesäkirppiksiä tiesi majatalomme emäntä kolme suhteellisen lähellä keskustaa. Kävimme yhdessä, Suulikirppiksellä, jossa myytiin myös luomumansikoita. Mitä muuta voi toivoa? Viitoituskin oli erinomainen, löysimme perille ensimmäisellä yrityksellä.

Suulikirppiksessä oli myös ihan mukavasti tarjontaa, myös hassua vanhaa. Olimme kuitenkin kriittisiä asiakkaita, varsinkin kun hinnat suulissa eivät olleet aivan vaatimattomia - esimerkiksi vanhoista vhs-kaseteista pyydettiin kolmea tai neljää euroa. Ostimmekin vain mansikoita. Ne olivat onneksi erinomaisia.