Uusikaupunki

Kävimme Elinan synttäripäivänä Uudessakaupungissa, jota viehättävämpää kesäkaupunkia saa hakea: merenlahti, lahden ympärille kerääntyneet kahvilat, satamaan ankkuroidut purjeveneet, puutalokorttelien melko koskemattomina pysynyt matala profiili... Heti kaupunkiin päästyämme söimme mitä ihanimmat leivokset (myös rocky roadia!) linja-autoasemalla sijaitsevassa uudessa Messi-kahvilassa; suosittelemme lämpimästi!

Uusikaupunki ei ole aiemmin näyttäytynyt minään kirppiskaupunkina, mutta tilanne on selvästi muuttunut. Emme käyneet kaikilla kirpputoreilla - kaupungin suurimmaksi ilmoitettu oli sen verran kaukana, ettemme hankkiutuneet sinne, kävellen kun olimme liikkeellä -, mutta pieneltä keskusta-alueeltakin löytyi neljä kirpputoria. Lisäksi kaupungista löytyy kaksi mukavaa osto- ja myyntiliikettä, joista turisteja houkutteleva Henrikin Tuote tosin oli pikkaisen liian kallis.

Ylisen- ja Alisenkadun väliseltä Liljalaaksonkadulta löytyi peräti kaksi kirppistä, ensimmäisenä A-killan pieni myymälä.

Kadulle oli nostettu halpoja 70-luvun mekkoja, joita mukaan tarttui kaksi kappaletta, sekä lastenvaatteita, kirjoja ja sekalaista tavaraa.

Sisällä oli vaatimaton tarjonta sekalaista eikä kovin kiinnostavaa tavaraa - suurelta osin vaatteita -, mutta niin vain sieltäkin seasta löytyi hyvä satsi 60-luvun lopun kalenteripyyhkeitä hienosti mankeloituna. Samoissa tiloissa toimii myös A-killan ylläpitämä kahvila, jossa hinnoittelu oli kohdillaan: kuppi kahvia maksoi 60 senttiä.

 

Vinottain vastapäätä A-killan kirppistä oli Uudenkaupungin työttömien kesäkirppis, jota voi pitää jopa aarreaittanakin, varsinkin kun portaikkoon sijoitetusta ilmaislaarista löytyi aimo määrä vanhoja vekkihameita. Kyllä ilmaislaarit kannattaa aina penkoa! Muista vaatteista mainittakoon omituinen havaijipaita, joka kotona tarkastaltaessa paljastui naistenvaatteeksi, ja sinapinkeltainen safarityylinen sortsihaalari.

Videokaseteista pyydettiin oikeaa hintaa, 10 senttiä kappale. Elokuvien seassa on paljon hyviä klassikoita, kuten Breakfast Club, mutta kasasta tuli napattua kuitenkin vain kaksi elokuvaa, amerikkalaisen indie-ohjaajan John Saylesin Auringon kaupunki eli Sunshine State (2002) sekä Filippiineillä kuvattua italokuraa eli The Black Cobra 2 (1990), jonka pääosassa on itse "boss man" Fred Williamson! Englanninkielisistä kirjoista löytyi Joseph Helleriä ja Jasper Ffordea 20 senttiä kappale. Mukaan lähtee myös 20 sentillä 70-luvulla Paletin julkaisema Purjelentopeli, jolle hinta oli täsmälleen oikea, vaikka pelilauta ihan hieno onkin. Peli on nimittäin uuvuttavan tylsä ja nopeasti läpipelattu.

Työttömien kirppikselläkin on kahvila, josta saa kotitekoisia pullia sekä kahvia ja mehua. Maksaa sai omantunnon mukaan.

Työttömien kirppikseltä vähän matkan päässä oli laadukasta ja kunnolla hinnoiteltua antiikkia ja vanhempaa designia tarjoava Akiliinan kirppis, joka myi myös uusia lastentarvikkeita.

 


Hyllykirppiksen hyllyistä suuri osa lienee pitäjän omia hyllyjä, mutta jos etsii hyviä sijoituskohteita, Akiliinan kirppikselle kannattaa suunnata. Meille tarttui käsin vain 80-luvun punaiset pyöreät aurinkolasit, joista poikamme innostui. Nyt on kyllä vaikea ymmärtää, miksemme ostaneet haitaulua.

Jonkin aikaa suljettuna ollut Torikirppis avasi sattumoisin juuri samana päivänä, kun olimme käymässä kaupungissa. Ainakin puolet hyllyistä oli vielä tyhjillään eikä tarjonta muutenkaan päätä huimannut - lapsille sen sijaan löytyi melkoinen harvinaisuus, Stormtrooper-sotilaan kypärä Star Warsista. Hintakin oli sopiva, ja niin kypärä päätyy tyttären tekemään kotielokuvaan. Saas nähdä mitä sieltä tulee! Viimeisestä pöydästä poimittiin myös 50-luvun ruusumekko, kuinka ollakaan sopivan kokoinen ja värinen. Hinta tosin kirppikselle suolaisehko 20 euroa, mutta kun oli syntymäpäivä ja kaikkea.

Uudenkaupungin osto- ja myyntiliikkeistä Rekon osto- ja myyntiliike oli sympaattinen, aina 80-lukuisesta lattiasta alkaen. Puutalossa on kuulemma tuolloin ollut bingo, jonka lattia liikkeessä edelleen on. Liike on täynnä erilaista kamaa eikä kaikki ole laadukasta antiikkia tai designia, vaan seassa on rehellistä kitschiä, matkamuistokrääsää ja Anttilan postikuvastoissa 70-luvulla myytyjä juttuja, kuten lampunkuuppa, jonka voi itse koota paperista.

Huippukuntoista muovista Miska-karhua en oikein voi vastustaa (8 e) enkä uusintapainosta Albert Hämäläisen kiinnostavasti nimetystä kirjasta Ihmisruumiin substanssi suomalais-ugrilaisten kansojen taikuudessa: taikapsykologinen tutkimus, joka on alun perin vuodelta 1920. Kirjassa Hämäläinen selittää mm. mordvalaisten suhteesta virtsaan ja ulosteeseen. Psykiatrian yhteistyö -nimisen puljun julkaisema kirja maksoi hövelisti euron. Löytyi myös nippu keittokirjasia 50-60-luvuilta, yhteensä noin kympin.

C-kasetitkin tsekattiin (vinyylit jätettiin tällä kertaa väliin, koska levysoitin on lakannut tekemästä yhteistyötä eikä uutta ole vielä löytynyt). Courtney Pinen hillittyä brittijazzia 80-luvulta, Subdudesin New Orleans -musaa, Hausmyllyn suomiräppiä ja Frankie Lainen leffakantria tuli 50 senttiä kappale.

Henrikin Tuote -niminen osto- ja myyntiliike sijaitsee rantamakasiineilla.

Konsepti on kiva: paljon keräilytavaraa vanhoissa aitoissa, seassa myös vähäpätöisempää kamaa sekalaisissa säilytysratkaisuissa pimeissä nurkissa. Vanhoja aikakauslehtiä harrastavan kannattaa ilman muuta kiivetä yläkertaan ja varata paljon aikaa. Täällä hätkähdimme hintoja. Piti oikein ojentaa kaupan kesämyyjää, että normaalihinta nailonsaumasukille on vintageliikkeessäkin viisi euroa, ei kahdeksaa kuten heillä. Astioita emme edes yrittäneet ostaa, niiden hintatasosta oli jo etukäteen aavistus.

Uusikaupunki-päivään mahtui myös synttäripiknik ystävien kanssa, käynti Bonk-museossa sekä nacho-lautanen terassilla. Kulttuurihistoriallisessa museossa olisi näemmä ollut näyttely entisajan hienoista hepeneistä, mutta se jäi tällä kertaa valitettavasti näkemättä.