Rauma

Olemme pitkään olleet sitä mieltä, että Rauma on läntisen Suomen paras kirpputorikaupunki - tietysti niistä, joissa olemme ylipäätään käyneet. (Ja varsinkin Loimaan heikennyttyä oleellisesti ensiksi Katrillin, sitten Fidan lakkauttamisen jälkeen. Ikävöimme niitä usein.) Rauman ylivoimaisuus johtunee suurelta osin isosta SPR:n kirppiksestä, joka päihittää kaikki siistit, steriilit ja ikävät Kontit mennen tullen - toivottavasti Rauman SPR:n kirppistä ei koskaan muuteta Kontti-tavarataloksi. SPR:n lisäksi myös Rauman lähetystori on hyvä - joskaan ei yhtä hyvä kuin kauan sitten ensiksi linja-autoaseman lähellä kerrostalon kellarissa ja sittemmin Pick'n'Payn käytävällä ollut Karjala-lähetyksen kirppis. Työttömien kirppikseltäkin tekee satunnaisesti löytöjä.

Otimme lapsen helatorstain jälkeisen vapaapäivän ja Jurin syntymäpäivän kunniaksi suunnan kohti Raumaa. Olimme perillä 9.45, joten ehdimme juoda aamukahvit juuri ennen kuin lähetystori (Nortamonkatu 15, auki arkisin 10-16) aukesi.

Lähetystori sijaitsee isohkossa puutalossa ja on täynnä tavaraa. Paikka on kuitenkin kohtuullisen siisti, mutta ei liian siisti - joskin monen vuoden tarkkailun perusteella voi sanoa, että sitä on siistitty. Vaatteet ovat suurimmalta osalta 80- ja 90-lukua sekä uudempia, 70-luku ja sitä vanhemmat vaatteet tuntuvat kadonneen täältä niin kuin muiltakin kirppareilta. Onko kyse siitä, että niitä ostetaan enemmän ja ne häviävät myynnistä heti kun niitä tulee - vai yksinkertaisesti siitä, että ne ovat kuluneet puhki?

Taidonnäytteitä käsityöpuolelta. Pitsikaupungissa kirppikselläkin on paljon pitsejä.

Vaatepuolella oli räväkät juhlakorkkarit, kokoa 41, ja kesäkuosit valloillaan.

Myyjät ovat vapaaehtoistyöntekijöitä eivätkä selvästikään aina perillä tavaran laadusta, joku muu on hinnoitellut tavarat valmiiksi eikä hinnoista voi juurikaan tinkiä.

Elina löysi lähetystorilta 1950-luvun keltaisen huopahatun sekä vanhan japanilaisen vinkulelun. Jänniin löytöihin kuuluu myös ensimmäinen Bamse-lehden numero vuodelta 1973, alkuperäinen ruotsalainen siis. Mukaan tarttuu myös kasa kirjoja, joista yksi on outo, jonkin sortin klassikko, Theodor Herzlin Juutalainen valtio (julkaistu suomeksi 1981 ja 2004; nyt tosin huomaan, että tästä on myös uudempi, kirjallisesti varmasti parempi käännös Savukeitaalta). Muusta kirjallisuudesta mainittakoon Osmo A. Wiion huvittavan pitkäpiimäinen nuorille tarkoitettu kirja, jonkin sortin scifi-jännäriä epämääräisesti muistuttava Lascaux'n luolat (Otava 1958).

Mukaan tarttui myös euron kappale neljä hienoa vihreäjalkaista aperitiivilasia. Meillä on tosin niin paljon aperitiivi- ja snapsilaseja, että kotiin päästyä joitain piti laittaa pois.

Lähetystorin jälkeen matka jatkui työttömien yhdistyksen Lokki-kirppikselle, jolle on jokin aika sitten avattu laajennus, nimeltään Pikku-Lokki. Tämäkin kirppis sijaitsee puutalossa, jossa ovat myös muut työttömien yhdistyksen toimitilat. Pihalle tultaessa huomion kiinnittävät ensimmäisenä hienot 50- tai 60-luvun pinnatuolit, joiden hinnaksi paljastuu viisi euroa kappale! Toivottavasti ne päätyvät hyvään kotiin.

Työttömien kirppis on osittain looshikirppis, osittain hyväntekeväisyyskirppis, jolla työttömien yhdistys rahoittaa toimintaansa. Tavara on suurelta osin kohtuuhintaista - täältä voi vielä tehdä löytöjä.

Sellaisiin kuuluu ainakin Elinan löytämä musta käsilaukku 50-luvulta, jossa on sekä mattaa että kiiltonahkaa. Kokonaisuutta ryhdistää kahden napin koristerivi. Myös peltinen vaaleanpunainen kukkatarjotin, 50 senttiä, on hieno löytö. Pojalle tarttuu käteen Bionicle-elokuva vhs:nä, joita myydään viisi kappaletta eurolla. Viittä elokuvaa ei kuitenkaan tule otettua, mutta Bioniclen lisäksi hyllystä löytyy tsekkiläistä lastenanimaatiota: Paavo ja Kalevi Pingviini.

Lounas nautittiin hienon, alun perin SOK:lle tehdyn funkisrakennuksen (suunnittelijat Erkki Huttunen ja Valde Aulanko, 1931) alakerrassa olevassa mukavassa pizzeriassa - viime perjantaina oli niin hyvä ilma, että söimme ulkona! -, sitten siirryttiin SPR:n kirppikselle. Se sijaitsee saman funkisrakennuksen varastosiivessä ja on varmasti yksi Suomen suurimpia lähetystoreja.

Tavarat on järjestetty huoneittain: miesten vaatteet, lasten ja naisten vaatteet, kirjat ja niin edelleen ovat omissa huoneissaan pitkän käytävän varrella, lasten lelut, huonekalut ja muut tilaa vievät tavarat ovat isommassa hallissa. Kaikkea on keskimäärin paljon. Seinällinen ryijyjä...

rekillinen valkoisia pitsiverhoja (ja rekin takan ostoskärryllinen lisää)...

...käytävällinen asusteita, kodintekstiilejä, takkeja ja käsityötarpeita.

Yläkerrassa on keräilytavaran osasto, sieltä löytyy muun muassa lasitavara sekä taulut, joita on paljon. Juria hotsitti aika lailla 70-lukuinen, hiukan kitschinen mutta ehdottomasti näyttävä orkideataulu, mutta 30 eurollakin se oli liian hankala Turkuun kannettavaksi (varsinkin kun on liikkeellä julkisilla). Elina innostui puolalaisesta soppa-astiastosta (kulho, kastikekulho, kaksi lautasta), jonka ajoittaminen on vaikeaa: se voi olla aitoa 50-60-lukua tai sitten aikakautta matkivaa 80-lukua. Alakerrasta mukaan tarttuu myös kermankeltainen attasheasalkku, jonka sisus on aistillista tummanruskeaa juhlasamettia. Samettiin on painettu Säästöpankin logo, lieneekö annettu ansioituneelle työntekijälle? Laukussa on jopa jotain syntisen glamoröösiä, nyt pitää vain keksiä sille käyttöä.

Kiva ruokapöytäsetti. Mökille?

Yrjö Kukkapuron tuoli oli jo myyty. 

Valkoista Arcorocia harvemmin näkee. Koska on näiden aika? 

Hyvä löytö on kasa 80-luvun alun FinnWestejä länkkäreistä kiinnostuneelle Jurille 30 senttiä kappale. Samasta kasasta löytyy myös alun perin meksikolaisia El Coyote -länkkäreitä 50-luvulta. Muitakin kirjoja tarttuu matkaan, SPR:n kirjavalikoima on monipuolinen, mutta monien kirppisten tavoin hyllyssä on paljon kirjoja, joille ei välttämättä ikinä löydy ostajaa, saati lukijaa. 70-luvun Naantali-kirja lämmittää kyllä sydäntä. Jälkeenpäin harmittaa, että itävaltalaisen nykykirjailijan Thomas Bernhardin tuoreehko suomennos Haaskio (2009) jää ostamatta.

SPR:n runsaista ilmaislaareista on usein tehnyt hyviä löytöjä, ja tälläkin kertaa mukaan tarttuu 80-lukuinen Arabian pikkukuppi, ehkä 50-luvulta peräisin oleva kaunismuotoinen kristallilasi sekä pieni lasikulho, niinikään 50-luvulta. Kaikissa on pientä vikaa, mutta ei niin isoa, että se haittaisi.

Raumalla on myös kaksi isoa hyllykirppistä, mutta tässä vaiheessa olimme jo sen verran uuvahtaneita, että menimme mieluummin puistokahvilaan istumaan ja syömään jätskiä. Oli niin hieno ilma, että istuimme ulkona tunnin.

Muut hyllykirppikset ovat rautatieaseman makasiineilla sekä lähellä linja-autoasemaa. Jälkimmäisen yhteydessä on myös osto- ja myyntiliiketyyppinen hallitila, josta voi löytää mitä tahansa. Hintatasoa emme ole juurikaan kokeilleet. Raumalla on kuulemma myös Pelastusarmeijan kirppis, joka on auki vain lauantaisin ja jossa emme koskaan ole käyneet.

Tässä on reilun vuoden takaa toisen bloggarin tekemä Rauman kirppiskierros.

Rauma-kierrokseen kuuluisi ehdottomasti myös piipahdus Vanhassa Raumassa sekä käynti Lönnströmin taidemuseossa, mutta me emme enää jaksaneet niitä, varsinkin kun mukana ollut poika osoitti väsymystä juostuaan puistossa raumalaisten lasten kanssa tunnin. Busseja Turkuun lähtee tunnein, joten Raumalta pääsee myös helposti pois.