Uusikaupunki

Kävimme Elinan synttäripäivänä Uudessakaupungissa, jota viehättävämpää kesäkaupunkia saa hakea: merenlahti, lahden ympärille kerääntyneet kahvilat, satamaan ankkuroidut purjeveneet, puutalokorttelien melko koskemattomina pysynyt matala profiili... Heti kaupunkiin päästyämme söimme mitä ihanimmat leivokset (myös rocky roadia!) linja-autoasemalla sijaitsevassa uudessa Messi-kahvilassa; suosittelemme lämpimästi!

Uusikaupunki ei ole aiemmin näyttäytynyt minään kirppiskaupunkina, mutta tilanne on selvästi muuttunut. Emme käyneet kaikilla kirpputoreilla - kaupungin suurimmaksi ilmoitettu oli sen verran kaukana, ettemme hankkiutuneet sinne, kävellen kun olimme liikkeellä -, mutta pieneltä keskusta-alueeltakin löytyi neljä kirpputoria. Lisäksi kaupungista löytyy kaksi mukavaa osto- ja myyntiliikettä, joista turisteja houkutteleva Henrikin Tuote tosin oli pikkaisen liian kallis.

Ylisen- ja Alisenkadun väliseltä Liljalaaksonkadulta löytyi peräti kaksi kirppistä, ensimmäisenä A-killan pieni myymälä.

Kadulle oli nostettu halpoja 70-luvun mekkoja, joita mukaan tarttui kaksi kappaletta, sekä lastenvaatteita, kirjoja ja sekalaista tavaraa.

Sisällä oli vaatimaton tarjonta sekalaista eikä kovin kiinnostavaa tavaraa - suurelta osin vaatteita -, mutta niin vain sieltäkin seasta löytyi hyvä satsi 60-luvun lopun kalenteripyyhkeitä hienosti mankeloituna. Samoissa tiloissa toimii myös A-killan ylläpitämä kahvila, jossa hinnoittelu oli kohdillaan: kuppi kahvia maksoi 60 senttiä.

 

Vinottain vastapäätä A-killan kirppistä oli Uudenkaupungin työttömien kesäkirppis, jota voi pitää jopa aarreaittanakin, varsinkin kun portaikkoon sijoitetusta ilmaislaarista löytyi aimo määrä vanhoja vekkihameita. Kyllä ilmaislaarit kannattaa aina penkoa! Muista vaatteista mainittakoon omituinen havaijipaita, joka kotona tarkastaltaessa paljastui naistenvaatteeksi, ja sinapinkeltainen safarityylinen sortsihaalari.

Videokaseteista pyydettiin oikeaa hintaa, 10 senttiä kappale. Elokuvien seassa on paljon hyviä klassikoita, kuten Breakfast Club, mutta kasasta tuli napattua kuitenkin vain kaksi elokuvaa, amerikkalaisen indie-ohjaajan John Saylesin Auringon kaupunki eli Sunshine State (2002) sekä Filippiineillä kuvattua italokuraa eli The Black Cobra 2 (1990), jonka pääosassa on itse "boss man" Fred Williamson! Englanninkielisistä kirjoista löytyi Joseph Helleriä ja Jasper Ffordea 20 senttiä kappale. Mukaan lähtee myös 20 sentillä 70-luvulla Paletin julkaisema Purjelentopeli, jolle hinta oli täsmälleen oikea, vaikka pelilauta ihan hieno onkin. Peli on nimittäin uuvuttavan tylsä ja nopeasti läpipelattu.

Työttömien kirppikselläkin on kahvila, josta saa kotitekoisia pullia sekä kahvia ja mehua. Maksaa sai omantunnon mukaan.

Työttömien kirppikseltä vähän matkan päässä oli laadukasta ja kunnolla hinnoiteltua antiikkia ja vanhempaa designia tarjoava Akiliinan kirppis, joka myi myös uusia lastentarvikkeita.

 


Hyllykirppiksen hyllyistä suuri osa lienee pitäjän omia hyllyjä, mutta jos etsii hyviä sijoituskohteita, Akiliinan kirppikselle kannattaa suunnata. Meille tarttui käsin vain 80-luvun punaiset pyöreät aurinkolasit, joista poikamme innostui. Nyt on kyllä vaikea ymmärtää, miksemme ostaneet haitaulua.

Jonkin aikaa suljettuna ollut Torikirppis avasi sattumoisin juuri samana päivänä, kun olimme käymässä kaupungissa. Ainakin puolet hyllyistä oli vielä tyhjillään eikä tarjonta muutenkaan päätä huimannut - lapsille sen sijaan löytyi melkoinen harvinaisuus, Stormtrooper-sotilaan kypärä Star Warsista. Hintakin oli sopiva, ja niin kypärä päätyy tyttären tekemään kotielokuvaan. Saas nähdä mitä sieltä tulee! Viimeisestä pöydästä poimittiin myös 50-luvun ruusumekko, kuinka ollakaan sopivan kokoinen ja värinen. Hinta tosin kirppikselle suolaisehko 20 euroa, mutta kun oli syntymäpäivä ja kaikkea.

Uudenkaupungin osto- ja myyntiliikkeistä Rekon osto- ja myyntiliike oli sympaattinen, aina 80-lukuisesta lattiasta alkaen. Puutalossa on kuulemma tuolloin ollut bingo, jonka lattia liikkeessä edelleen on. Liike on täynnä erilaista kamaa eikä kaikki ole laadukasta antiikkia tai designia, vaan seassa on rehellistä kitschiä, matkamuistokrääsää ja Anttilan postikuvastoissa 70-luvulla myytyjä juttuja, kuten lampunkuuppa, jonka voi itse koota paperista.

Huippukuntoista muovista Miska-karhua en oikein voi vastustaa (8 e) enkä uusintapainosta Albert Hämäläisen kiinnostavasti nimetystä kirjasta Ihmisruumiin substanssi suomalais-ugrilaisten kansojen taikuudessa: taikapsykologinen tutkimus, joka on alun perin vuodelta 1920. Kirjassa Hämäläinen selittää mm. mordvalaisten suhteesta virtsaan ja ulosteeseen. Psykiatrian yhteistyö -nimisen puljun julkaisema kirja maksoi hövelisti euron. Löytyi myös nippu keittokirjasia 50-60-luvuilta, yhteensä noin kympin.

C-kasetitkin tsekattiin (vinyylit jätettiin tällä kertaa väliin, koska levysoitin on lakannut tekemästä yhteistyötä eikä uutta ole vielä löytynyt). Courtney Pinen hillittyä brittijazzia 80-luvulta, Subdudesin New Orleans -musaa, Hausmyllyn suomiräppiä ja Frankie Lainen leffakantria tuli 50 senttiä kappale.

Henrikin Tuote -niminen osto- ja myyntiliike sijaitsee rantamakasiineilla.

Konsepti on kiva: paljon keräilytavaraa vanhoissa aitoissa, seassa myös vähäpätöisempää kamaa sekalaisissa säilytysratkaisuissa pimeissä nurkissa. Vanhoja aikakauslehtiä harrastavan kannattaa ilman muuta kiivetä yläkertaan ja varata paljon aikaa. Täällä hätkähdimme hintoja. Piti oikein ojentaa kaupan kesämyyjää, että normaalihinta nailonsaumasukille on vintageliikkeessäkin viisi euroa, ei kahdeksaa kuten heillä. Astioita emme edes yrittäneet ostaa, niiden hintatasosta oli jo etukäteen aavistus.

Uusikaupunki-päivään mahtui myös synttäripiknik ystävien kanssa, käynti Bonk-museossa sekä nacho-lautanen terassilla. Kulttuurihistoriallisessa museossa olisi näemmä ollut näyttely entisajan hienoista hepeneistä, mutta se jäi tällä kertaa valitettavasti näkemättä.

Parainen

Päätimme tehdä spontaanisti bussiretken Paraisille. Se on Turusta käsin helppoa, koska busseja menee puolen tunnin välein eikä matka kestä juuri sen pitempään. Paraisilla tiedettiin ennestään olevan kolme kirppistä, mutta yksi hyllykirppis oli näköjään lopettanut sitten viime kesän (sen tilalla oli keilahalli). Hyppäsimme bussista heti suntin ylittävän sillan jälkeen, ihmettelimme hetken Uudella Malmilla ja ylitimme sitten sillan Vanhalle Malmille, jossa olemassaolevat kirppikset sijaitsevat.

Missionsboden eli Lähetyspuoti sijaitsee Fredrikanaukiolla, sympaattista museo-kesäkahvila-käsityömyymälä Fredrikastugania vastapäätä.

Puoti pyörii vapaaehtoisvoimin, siksi erikoiset aukioloajat. Heinäkuussa puoti on auki vain torstaisin. Tavaraa on paljon, puoti täyttää kai kaksikin liikehuoneistoa vanhasta puutalosta (Vanhalla Malmilla kannattaa käydä jo talojen takia, kirppislöydöistä viis).

Hinnoittelu ilahduttaa. Ei tullut kysytyksi, olisiko purkin saanut mukaan, jos olisi ostanut koko purkillisen.

Tavaran runsaudesta erottui ehkä tavallista enemmän oikeasti vanhaa. Löytyi esimerkiksi saumallisia nailonsukkia, Silon alusmekko, pari essua ja kangasta, jotka ajoittaisin 60-luvulle tai vielä vanhempaan aikaan. Suuren luokan keräilytavaraa ei ollut, mutta mukavaa käyttökamaa paljonkin; tosin vaatepuolen löydöt olivat aika rajalliset koko perheellä.

Meidän kassiimme päätyi
- 90-luvun alun räiskyvän värinen kukkamekko
- muutama metri 60-luvun vohveliruututyyppistä pukukangasta
- viidet nailonsukat
- kokoalushame ja sukkanauhaliivi 60-luvulta
- kaksi vanhaa essua, joista toisessa yhteensopiva pannumyssy

- kaksi metallista leninkivetskaria
- 50-luvun brodyyrinen pikkupaitapusero
- vanha kirjailtu aamutakki, joka materiaalien, värin ja tyylin perusteella voisi olla vaikka sotaa edeltävältä ajalta, mutta tuskin sentään

- nippu Aku Ankkoja
- Yoohoo-pehmolelu ja joitain muita pieniä leluja
- (uudehkot) pilailusilmälasit, joista roikkuvat silmät vieterien päässä (8-vuotiaan mielestä tosi hienot)
- kahdeksankulmainen peltipurkki
- muutamia kirjoja (Thomas Mannin Kuninkaallinen korkeus mainittavimpana); kirjojen hinnoittelu oli sympaattista, mutta koijareita houkuttelevaa: kovakantiset 20 senttiä, pehmeäkantiset 10 senttiä kappale
- valkoiset kesäkengät

Yhteissumma 17,70 e oli meistä hyvin kohtuullinen; lisäksi saimme kaupan päälle vanhoja kortteja, joista osa oli 80-lukuista diskohenkeä huokuvia Fun-pops -kortteja.

Nokian Kesikset jäivät väärän koon vuoksi ostamatta ja viehättävä ristipistotyö syystä, jota ei kukaan tiedä. Hiukan jäi harmittamaan, että erikoinen vuonna 1967 (takana oli käsinkirjoitettu vuosiluku) kangastilkuista tehty "Mikki Hiiri ja Hessu ajavat autolla metsässä" -aiheinen taulu unohtui ostaa eikä siitä otettu edes kuvaa. Ehkä se odottaa meitä Missionsbodenissa vielä ensi kesänä?

Paraisten toinen kirppis, Wanha Kammari, sijaitsee ihan lähellä Missionsbodetia, saman kadun varrella oikeastaan. Etsi tämän näköistä taloa.

Wanha Kammari on hyllykirppis, jossa on myös kahvio. Tarjonta on melko tyypillistä hyllykirppiksille: sellaista tavallista hyvää perustavaraa. Joukossa oli joitain vanhoja helmiä, kuten Erik Koldin kukallinen Kaffe-purkki (4,50 e lienee nykyään halpa hinta siitä) ja nippu vanhoja kankaita eurolla. Kahvio oli täynnä kirjoja, joista moni oli ruotsinkielinen; hinnat paikoitellen divaritasoa. Aika vähän kuitenkin kertyi ostoksia. 

Oranssia Paraisilta. Punottu pikku kuppi ja Kaffe-purkki Wanhasta Kammarista, jouluaiheinen essu ja kahdeksankulmainen kukkarasia Missionsbodenista.

Rauma

Olemme pitkään olleet sitä mieltä, että Rauma on läntisen Suomen paras kirpputorikaupunki - tietysti niistä, joissa olemme ylipäätään käyneet. (Ja varsinkin Loimaan heikennyttyä oleellisesti ensiksi Katrillin, sitten Fidan lakkauttamisen jälkeen. Ikävöimme niitä usein.) Rauman ylivoimaisuus johtunee suurelta osin isosta SPR:n kirppiksestä, joka päihittää kaikki siistit, steriilit ja ikävät Kontit mennen tullen - toivottavasti Rauman SPR:n kirppistä ei koskaan muuteta Kontti-tavarataloksi. SPR:n lisäksi myös Rauman lähetystori on hyvä - joskaan ei yhtä hyvä kuin kauan sitten ensiksi linja-autoaseman lähellä kerrostalon kellarissa ja sittemmin Pick'n'Payn käytävällä ollut Karjala-lähetyksen kirppis. Työttömien kirppikseltäkin tekee satunnaisesti löytöjä.

Otimme lapsen helatorstain jälkeisen vapaapäivän ja Jurin syntymäpäivän kunniaksi suunnan kohti Raumaa. Olimme perillä 9.45, joten ehdimme juoda aamukahvit juuri ennen kuin lähetystori (Nortamonkatu 15, auki arkisin 10-16) aukesi.

Lähetystori sijaitsee isohkossa puutalossa ja on täynnä tavaraa. Paikka on kuitenkin kohtuullisen siisti, mutta ei liian siisti - joskin monen vuoden tarkkailun perusteella voi sanoa, että sitä on siistitty. Vaatteet ovat suurimmalta osalta 80- ja 90-lukua sekä uudempia, 70-luku ja sitä vanhemmat vaatteet tuntuvat kadonneen täältä niin kuin muiltakin kirppareilta. Onko kyse siitä, että niitä ostetaan enemmän ja ne häviävät myynnistä heti kun niitä tulee - vai yksinkertaisesti siitä, että ne ovat kuluneet puhki?

Taidonnäytteitä käsityöpuolelta. Pitsikaupungissa kirppikselläkin on paljon pitsejä.

Vaatepuolella oli räväkät juhlakorkkarit, kokoa 41, ja kesäkuosit valloillaan.

Myyjät ovat vapaaehtoistyöntekijöitä eivätkä selvästikään aina perillä tavaran laadusta, joku muu on hinnoitellut tavarat valmiiksi eikä hinnoista voi juurikaan tinkiä.

Elina löysi lähetystorilta 1950-luvun keltaisen huopahatun sekä vanhan japanilaisen vinkulelun. Jänniin löytöihin kuuluu myös ensimmäinen Bamse-lehden numero vuodelta 1973, alkuperäinen ruotsalainen siis. Mukaan tarttuu myös kasa kirjoja, joista yksi on outo, jonkin sortin klassikko, Theodor Herzlin Juutalainen valtio (julkaistu suomeksi 1981 ja 2004; nyt tosin huomaan, että tästä on myös uudempi, kirjallisesti varmasti parempi käännös Savukeitaalta). Muusta kirjallisuudesta mainittakoon Osmo A. Wiion huvittavan pitkäpiimäinen nuorille tarkoitettu kirja, jonkin sortin scifi-jännäriä epämääräisesti muistuttava Lascaux'n luolat (Otava 1958).

Mukaan tarttui myös euron kappale neljä hienoa vihreäjalkaista aperitiivilasia. Meillä on tosin niin paljon aperitiivi- ja snapsilaseja, että kotiin päästyä joitain piti laittaa pois.

Lähetystorin jälkeen matka jatkui työttömien yhdistyksen Lokki-kirppikselle, jolle on jokin aika sitten avattu laajennus, nimeltään Pikku-Lokki. Tämäkin kirppis sijaitsee puutalossa, jossa ovat myös muut työttömien yhdistyksen toimitilat. Pihalle tultaessa huomion kiinnittävät ensimmäisenä hienot 50- tai 60-luvun pinnatuolit, joiden hinnaksi paljastuu viisi euroa kappale! Toivottavasti ne päätyvät hyvään kotiin.

Työttömien kirppis on osittain looshikirppis, osittain hyväntekeväisyyskirppis, jolla työttömien yhdistys rahoittaa toimintaansa. Tavara on suurelta osin kohtuuhintaista - täältä voi vielä tehdä löytöjä.

Sellaisiin kuuluu ainakin Elinan löytämä musta käsilaukku 50-luvulta, jossa on sekä mattaa että kiiltonahkaa. Kokonaisuutta ryhdistää kahden napin koristerivi. Myös peltinen vaaleanpunainen kukkatarjotin, 50 senttiä, on hieno löytö. Pojalle tarttuu käteen Bionicle-elokuva vhs:nä, joita myydään viisi kappaletta eurolla. Viittä elokuvaa ei kuitenkaan tule otettua, mutta Bioniclen lisäksi hyllystä löytyy tsekkiläistä lastenanimaatiota: Paavo ja Kalevi Pingviini.

Lounas nautittiin hienon, alun perin SOK:lle tehdyn funkisrakennuksen (suunnittelijat Erkki Huttunen ja Valde Aulanko, 1931) alakerrassa olevassa mukavassa pizzeriassa - viime perjantaina oli niin hyvä ilma, että söimme ulkona! -, sitten siirryttiin SPR:n kirppikselle. Se sijaitsee saman funkisrakennuksen varastosiivessä ja on varmasti yksi Suomen suurimpia lähetystoreja.

Tavarat on järjestetty huoneittain: miesten vaatteet, lasten ja naisten vaatteet, kirjat ja niin edelleen ovat omissa huoneissaan pitkän käytävän varrella, lasten lelut, huonekalut ja muut tilaa vievät tavarat ovat isommassa hallissa. Kaikkea on keskimäärin paljon. Seinällinen ryijyjä...

rekillinen valkoisia pitsiverhoja (ja rekin takan ostoskärryllinen lisää)...

...käytävällinen asusteita, kodintekstiilejä, takkeja ja käsityötarpeita.

Yläkerrassa on keräilytavaran osasto, sieltä löytyy muun muassa lasitavara sekä taulut, joita on paljon. Juria hotsitti aika lailla 70-lukuinen, hiukan kitschinen mutta ehdottomasti näyttävä orkideataulu, mutta 30 eurollakin se oli liian hankala Turkuun kannettavaksi (varsinkin kun on liikkeellä julkisilla). Elina innostui puolalaisesta soppa-astiastosta (kulho, kastikekulho, kaksi lautasta), jonka ajoittaminen on vaikeaa: se voi olla aitoa 50-60-lukua tai sitten aikakautta matkivaa 80-lukua. Alakerrasta mukaan tarttuu myös kermankeltainen attasheasalkku, jonka sisus on aistillista tummanruskeaa juhlasamettia. Samettiin on painettu Säästöpankin logo, lieneekö annettu ansioituneelle työntekijälle? Laukussa on jopa jotain syntisen glamoröösiä, nyt pitää vain keksiä sille käyttöä.

Kiva ruokapöytäsetti. Mökille?

Yrjö Kukkapuron tuoli oli jo myyty. 

Valkoista Arcorocia harvemmin näkee. Koska on näiden aika? 

Hyvä löytö on kasa 80-luvun alun FinnWestejä länkkäreistä kiinnostuneelle Jurille 30 senttiä kappale. Samasta kasasta löytyy myös alun perin meksikolaisia El Coyote -länkkäreitä 50-luvulta. Muitakin kirjoja tarttuu matkaan, SPR:n kirjavalikoima on monipuolinen, mutta monien kirppisten tavoin hyllyssä on paljon kirjoja, joille ei välttämättä ikinä löydy ostajaa, saati lukijaa. 70-luvun Naantali-kirja lämmittää kyllä sydäntä. Jälkeenpäin harmittaa, että itävaltalaisen nykykirjailijan Thomas Bernhardin tuoreehko suomennos Haaskio (2009) jää ostamatta.

SPR:n runsaista ilmaislaareista on usein tehnyt hyviä löytöjä, ja tälläkin kertaa mukaan tarttuu 80-lukuinen Arabian pikkukuppi, ehkä 50-luvulta peräisin oleva kaunismuotoinen kristallilasi sekä pieni lasikulho, niinikään 50-luvulta. Kaikissa on pientä vikaa, mutta ei niin isoa, että se haittaisi.

Raumalla on myös kaksi isoa hyllykirppistä, mutta tässä vaiheessa olimme jo sen verran uuvahtaneita, että menimme mieluummin puistokahvilaan istumaan ja syömään jätskiä. Oli niin hieno ilma, että istuimme ulkona tunnin.

Muut hyllykirppikset ovat rautatieaseman makasiineilla sekä lähellä linja-autoasemaa. Jälkimmäisen yhteydessä on myös osto- ja myyntiliiketyyppinen hallitila, josta voi löytää mitä tahansa. Hintatasoa emme ole juurikaan kokeilleet. Raumalla on kuulemma myös Pelastusarmeijan kirppis, joka on auki vain lauantaisin ja jossa emme koskaan ole käyneet.

Tässä on reilun vuoden takaa toisen bloggarin tekemä Rauman kirppiskierros.

Rauma-kierrokseen kuuluisi ehdottomasti myös piipahdus Vanhassa Raumassa sekä käynti Lönnströmin taidemuseossa, mutta me emme enää jaksaneet niitä, varsinkin kun mukana ollut poika osoitti väsymystä juostuaan puistossa raumalaisten lasten kanssa tunnin. Busseja Turkuun lähtee tunnein, joten Raumalta pääsee myös helposti pois.

Kemijärvi

Kemijärven kirpputoreista löytyy netistä vain hajanaisia tietoja. Paikan päältä löytyi neljä, joista vain yhdestä minulla oli etukäteen tieto; lisäksi oli joitain osoitteita, joissa olevia kirppiksiä ei enää löytynyt. Tosin olimme hieman kiireisiä, ja jotain saattoi jäädä löytämättä juuri siksi. Kertokaa lukijat kommenteissa, jos tiedätte muitakin kirppiksiä Kemijärveltä kuin tässä mainitut!

Ensimmäisenä silmiin osui Revontuli-kirppis Hallituskadulla. Jätimme auton sen eteen, ja saman tien huomasimme parkkipaikan toisella reunalla kaksi muuta kirppistä. Keskusta on aika pieni, mutta silti!

Revontuli-kirppis oli valitettavasti kiinni. Tässä kaikki, mitä siitä näimme. Paikka vaikutti aika pieneltä, mutta tavaran laadusta ja hinnoista on mahdoton sanoa mitään.

Harpoimme sitten IHA-kirppikselle, jonkin kristillisen yhdistyksen pitämälle hyväntekeväisyyskirppikselle.

Kirpputori sijaitsee ilmeisesti vanhan kaupan tiloissa, ja tilaa todella riitti. Huonekalut, astiat, vaatteet - kaikki oli hyvin esillä. Kirppis tuntui avaralta, vaikka tavaraa oli paljon.

Tällaisen vanhan plyyshisen vuodesohvan olisin kelpuuttanut omakseni, jos ei olisi sellaisia maallisia murheita kuin tuhannen kilometrin kuljetusmatka ja tilanpuute kotona.

Olkihattukausi on juuri alkamassa!

Kivoja värejä ja kuoseja löytyi vyö-, kenkä- ja kangasosastoilta.

Mekoissakin oli muutamia herkkuja 50-luvulta alkaen. Ostin vaalean oliivinvihreän villaisen kotelomekon (8 e) ja pilkullisen puuvillaisen kesäpuvun (6 e); 50-lukulaisista yksi silkkinen (9,50 e) jäi väärän koon vuoksi ostamatta. Mekko-osastolla oli myös pari todella hienoa 70-luvun kotimekko/tunika-tyyppistä A-linjaista puuvillamekkoa.

Ompelutarvikkeita oli runsaasti ja mukana hauskoja herkkuja kuten pilkullista leveää kuminauhaa.

Sitten ne huonot puolet. IHA-kirppis oli kohtalaisen kallis, jopa kalliimpi kuin Pelastusarmeijat ja Fidat isoissa kaupungeissa. Astiapuolella oli erityisen hyvin tiedostettu vanhan tavaran ja merkkien merkitys.

Vaikka vanhaa Arabiaa niin hartaasti keräillään, ei minusta ole järkeä pyytää 30 euroa kannusta, jonka kahva on liimattu paikoilleen, tai kahta euroa kupista, jonka pohja on aivan krakeloitunut. Ainakaan lahjoitustavaraa myyvillä kirpputoreilla. Vai onko se yleisesti tapana?

IHA-kirppiksen seinänaapurina oli Vuokon kirppis -niminen hyllykirppis, joka ilmoitti ottavansa vastaan myös lahjoituksia hyväntekeväisyysmyyntiin.

Vuokon kirppiksellä oli pulaa tilasta. Jostain syystä myyntipaikatkin olivat ihan täyteen ahdettuja, vaikka siitä ei tietysti kirppis ole vastuussa vaan pöytien vuokraajat. Monilla pöydillä oli vain iso kasa tavaraa täydessä sotkussa. Kassan takana olevassa hyllyssä oli peltipurkkeja, osa ihan kivojakin, keräilyhinnoin.

Retrolapselle olisi saanut jalkineita.

Mutta eipä sieltä kovin paljon inspiraatiota irronnut. Ostin 60-luvun hameen, hinta 2,50 e.

Ajaessamme pois huomasimme vielä St1-huoltoaseman viereisessä liiketalossa Zildan lahjatavarakauppa-kirppiksen, joka sijaitsi kellokaupan yhteydessä ja jossa emme käyneet. Paikan tunnistaa keltaisista ikkunateipeistä, tarjonnasta ei ole mitään käsitystä.